Vuosikatsaus

Näin vuoden lopussa mietin, kuinka kulunut vuosi on sujunut. Ja mitä tavoitteita laitan ensi vuodelle...
Tuliko elämääni uusia ihmisiä?
Kyllä. Tapaisin uudelleen nuoruuden ystäväni Heinin.
Mikä oli paras ostokseni ?
Ostettiin tyttäreltä sisustustakka, joka sopii meille hyvin ja luo tunnelmaa.
Mikä oli suurin pettymys?
Nilkan murtuminen ja juoksemisen loppuminen. Ainakin väliaikaisesti.
Mistä innostuin?
Taulujen maalaamisesta ja teepannujen pipojen neulomisesta.
Mitä olisin voinut tehdä enemmän?
Levätä. Tavata tyttäriä ja lähisukulaisia. Muistaa lähimmäisiä. Jalan jumppaa.
Mitä olisin voinut tehdä vähemmän?
Iltasyömistä.
Viimeisin kuuntelemani äänikirja?
Lucinda Riley:Enkelipuu (hyvä)
Viimeisin katsomani elokuva?
Elämä ennen kaikkea (kertoo Etelä-Afrikan tietämättömyyteen sekoittuvasta taikauskoisuudesta )
Paras konsertti?
Semmarit Jyväskylän Paviljongissa
Mieleen jäänyt ateria?
Punajuuri-kvinoapihvit vuohenjuustokastikkeella ja pataattiranskalaisilla
Hauskinta tässä vuodessa?
Tutustuminen mökkielämään saaressa ja pitämäni pitkä loma, joka kylläkin oli sairasloma.
Mistä saavutuksestani olen ylpeä?
Istutin veljeni avustuksella pionin. Olen iloinen, että sain hyvissä ajoin puhdistettua liesituulettimen, uunin, astianpesu-ja pyykkikoneen ja kahvinkeittimen. Sekä täydennettyä perhe- ja äiti, kerro minulle kirjaa. Sain siivottua myös fyysisiä ja sähköisiä valokuvakansioita. Ja soitin vähän pianoa!
Vuodelle 2020 asettamani tavoitteet:
Mitä haluan tehdä useammin?
Haluan tavata tyttäriäni enemmän. Käydä heidän luonaan, kahviloissa ja kesällä saaressa.
Haluan myös rentoutua enemmän. Panostaa vielä enemmän terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan. Haluaisin hyppiä enemmän trampoliinilla ja innostua opettelemaan vielä pianonsoittoa ja maalausta. Kesäkurssi olisi kiva maalauksen oppimiseen. Ja haluan juosta!
Missä haluan olla parempi?
Haluan muistaa ja huomioida enemmän läheisiä. Haluaisin myös oppia nukkumaan paremmin ja rauhoittaa elämääni. Vähentää työntekoa ja lisätä lomien pitämistä. Haluaisin olla parempi pitämään itsestäni ja jaksamisestani huolta.
Vuoden päästä nähdään, olenko saavuttanut tavoitteeni.
                         Ihanaa ja stressitöntä joulun odotusta kaikille lukijoilleni!


Hyvästi kipsi!

Olen ollut hissukseen kipsin poiston jälkeen. On ollut toipumista ja tottumista taas työntouhuun. Ei ole oikein ollut kirjoittamisen aihetta eikä innostusta. Jotenkin käynnistysvaikeuksia ja väsymystä. Luulin, että kun kipsi poistetaan jalasta, se on terve. Ei muuta kuin normaalia kävelyä opettelemaan. Mutta. Jalka onkin ollut turvoksissa, kipeä ja jäykkä kuin isoisän lonkka talviaamuna.
Onneksi joulun odotus on saanut vähän mieltäni piristymään. Laittelin jo marraskuun puolella jouluvaloja ja koristeita. Perinteisesti ostan joka joulu jonkun uuden koristeen ja tällä kerralla haksahdin pieniin valkoisiin taloihin, joulupalloihin ja nauhaan. Oli kiva laittaa koti jouluiseksi tyttären 25-vuotissynttäreiden kunniaksi, jolloin vietimme samalla myös vähän pikkujouluja.
Vietin ystäväni kanssa tapas-iltaa eräänä perjantaina ja innostuin itsekin kokeilemaan tapas-tarjoilua. Selailin netistä meille sopivia pikkupurtavia ja leivoin, paistelin ja asettelin "sormisyötävät" tarjolle.
Tein juustoisia suolapaloja, sienitäytteisiä pasteijoita, peruna-sipulimunakasta, erilaisia lastuja tonnikala-, lohi- ja vuohenjuustotäytteellä. Oli broileripäällysteisiä bruschettoja ja texmex-lihapullia.
Napostelun ohessa oli mukava pelata Kerro minulle- perhevisaa. Oli hauskaa kuulla jokaisesta pelaajasta jotakin uutta ja kuulla, mitä he muistavat esim vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Naurua riitti, kun äidin syntymäpaikka ei muistunut mieleen eikä ollut hajuakaan isovanhempien syntymäajoista. Porukka oli pihalla kuin puutarhaletku!

Chilihilloke

Käyn joskus Jyväskylän Miriam´sissa syömässä maailman parhaimpia salaattiannoksia. Lempparini on halloumjuusto- salaatti, jossa juuston päällä on jotakin ihanaa chilihilloketta. Olen ostanut vastaavaa meidän K-kaupasta (Akseli Herlevin chilihilloke), mutta jostain syystä kauppaani ei ole sitä pyynnöstäni huolimatta tilattu. Miriamista saisi sitä "oikeeta", mutta eipä ei ole tullut haettua.
Löysin netistä Dansukkerin chilihillokkeen ohjeen ja päätin kokeilla. Tyhmyyksissäni tein ilman kumihanskoja, jonka seurauksena käsiäni poltteli seuraavaan päivään. Mutta homma kannatti. Eka satsi tuli syötyä nopeasti ja tein jo toisenkin erän.
Hilloke sopii minun mielestäni erittäin hyvin siis halloumjuuston päälle. Myös kaikkiin kasvisruokiin mm. kasvispihvien tai paellan kaveriksi. Olen hillokkeella maustanut myös ruokia valmistusvaiheessa, kun ei ole ollut tuoretta chiliä. Annoin tyttärilleni pienet maistiaispurnukat. Saas nähdä, minkälaista kommenttia joskus saapuu. 

Hoitoa kasvoille

Sanotaan, että ihoa tulisi hoitaa ja ryppyvoiteiden käyttöä pitäisi aloitella jo kolmekymppisenä (vai vielä aikaisemmin?). Minun kohdalla geenit ovat olleet suotuisat ryppyjen osalta, mutta toki iho kuivuu ja on ruennut vanhentuessani roikkumaan. Löysin tyttäreni suosituksesta minulle sopivan ihonhoitosarjan, jota olen tykännyt käyttää jo pidempään. Sarja on kotimainen Ekopharma Helsinki ja tarkoitettu juurikin ikääntyvälle iholle. Olen käyttänyt vain päivä- ja yövoidetta, mutta nyt tilasin myös hoitotuotteita. Aha-Tyrni Duo-Kuorinta kirkastaa kasvot bambujauheella ja hedelmähapoilla. Maksaa n. 24e/ 50 ml. Kuorintaa suositellaan 2-4 kertaa kuukaudessa. Tehokasvonaamio uudistaa ja kiinteyttää ihoa. Suositellaan käytettäväksi kerran tai kaksi viikossa. Naamiota voi käyttää myös yövoiteena, jos iho tarvitsee lisätehoa. Myös hoitoseerumi kiinteyttää ihoa. Minulla ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. Halusin vain jakaa lukijoilleni, mitä tuotteita minä käytän ihoni hoidossa. Tuotteet ovat lisäksi vegaanisia!

Huovuttamalla marjoja

Tarvitsin neuletöihini huovutuspalloja. Oletin, että askartelu- tai käsityöliikkeissä on suuret valikoimat, joista voi vain napsia haluamansa.  Mutta luuloni osoittautuikin aivan vääriksi.  On pusseja, joissa on epäaidon värisiä, hassun kokoisia ja sekalainen määrä palloja.  Siskoni kannusti minua huovuttamaan itse.  Luulin huovuttamisen olevan jotenkin työlästä ja hankalaa.  Mistä ihmeestä luuloni kumpuavat? Ostin huovutusvillaa.  Niitä on sentään saatavilla monen värisiä ja edulliseen hintaan.
Etsin youtubesta ohjeet esille ja rupesin hommiin.  Ei tarvittu kuin lämmintä vettä ja mäntysuopaa. Voi herttinen, miten helppoa.  Siitä sitten vaan pyörittelin mustikoita ja vadelmia tai mansikoita. Kun huopapallurat olivat kuivuneet,  ompelin erityisohuella neulalla lasihelmiä päälle.  Yksinkertaista hommaa, kun heittää luulot romukoppaan!

Vuodetarjotin


Joku aika sitten halusin kovasti vuodetarjotinta. Etsin kaupoista ja kyselin jopa lainaksi. Olin järjestämässä silloin jalkavaivaiselle siskolleni kivaa vierailuiltaa vaakatasossa. Silloin ei löytynyt, mutta lopulta ostin Ikealta. Toisaalta olisin halunnut tyylikkäämpää, mutta toimittaahan tuokin kapine asiansa. Joskus on tullut mieleen, että kaikkea minäkin hankin. Jopa olen turhakkeeksikin mielessäni luokitellut, kunnes tuli oikea tarve vastaan. Nyt en pärjäisi ilman. Kun haluan kipsijalkani kanssa tehdä "toimistotöitä", koko repertuaari on valmiina tarjottimella.  Ja kyllä siihen kahvikuppikin mahtuu...
Tämä on huoneessani nykyään todellisuus. Vietän suurimman osan ajastani leveässä sängyssä. Kuvaan, kirjoitan, neulon, järjestelen, postailen ja jumppaan jalkaani.  Aika kuluu kuin iltamissa...

Historian havinaa

Jotta aikani ei kävisi pitkäksi, kaivelin kaappejani ja löysin pinon työmaata. Listalla ensimmäisenä on tyttäreltäni Millalta saamani kirja, joka pitäisi täyttää ja palauttaa. Onneksi tykkään täyttää tällaisia kirjoja, sillä aikoinaan täytin joka tytölle kolme vauvakirjaa ja vielä odotusaikani kirjat kaikille.
 Homma etenee pikkuhiljaa... Kävin vanhemmillani tutkimassa minun lapsuuden ajan valokuvia ja yhden lauantain skannailin ja tulostin kuvia. Onneksi minulla on nyt aikaa "vaipua" menneeseen ja miettiä leikkejäni ja kavereitani. Siinä vierähtää helposti tunti jos toinenkin.
Seuraavaksi tällainen kasa odottaa järjestelyä. Luulin, että tämä homma odottaa eläkeikää, mutta nyt pitää ottaa tätäkin "härkää sarvista".  Onhan minulla vielä kolme viikkoa aikaa...
Myös äidin tekemä ja antama kansio minun lapsuudesta, odottaa pientä tiivistystä ja laittoa. Olen äidilleni kiitollinen, että hän on säästänyt paljon tuotoksiani ihan vauvasta lähtien. Ja jaksanut lajitella ne minulle häälahjaksi. Näitä tulee selailtua aina silloin tällöin.
 Suurin ja työläin kirja odottaa täyttymistään, Perhekirja. Saimme sen tädiltäni häälahjaksi 28 vuotta sitten. Aloitin sen kyllä, mutta aikojen kuluessa tahti on hiipunut. Nyt tuntuu suurelta urakalta ottaa kaikki selvää ja miettiä, milloin kukakin on käynyt rippikoulun ja valmistunut mistäkin koulusta. Kirjan lehdetkin ovat kellastuneet... Kirjassa on yhteensä 239 sivua ja onneksi sivulla 167 alkaa muistot aikuisten lastemme kanssa. Siihen kyytiin ehdin vielä, jos äkkiä hyppään...
Helpommalla tästäkin pääsisin, kun veisin vaivihkaa koko kirjan roskiin. Mutta toisaalta... olisko tätä kiva joskus selailla ja muistella elettyä elämää?  Ja jos vaikka muisti alkaa joskus pahemmin pätkimään...  Onko sinulla tällaisia tekemättömiä, sivuun siirrettyjä,  joskus sitten- töitä?

Pannuille myssyjä

Nyt kun on ollut aikaa yllin kyllin, puikot ovat saaneet kyytiä. Katselin pinterestistä kivoja malleja  ja rupesin neulomaan niitä omien teepannujen mitoille ja muodoille.
Minulla on taipumusta innostua kivoista jutuista. Niinhän tässä myssy- asiassakin kävi. Alkoi joka kannu saada villapaitaa päälle, niin kuin mieheni sitä nimitti. Kuulemma kohta kupitkin saa villahousut!
Virkkausta olen harrastanut todella vähän, mutta etsin youtubesta kukkien virkkausohjeita ja opettelin pari mallia. Onneksi jotkut himovirkkaajat jaksavat tehdä videoita ihan alkusilmukasta työn päättelyyn. Muutaman kukkasen jälkeen osasin jo ihan itse virkkailla.
Tupsuja opin tekemään jo ihan pikkuisena tyttönä. Siskoni tai äitini opetti ja niitähän silloin sitten tehtiin...
 Mehiläisen tein mallista kokeilemalla. Virkkaaminen on yllättävän helppoa ja kivaa. En minä tiedä puolipylväitten ja muiden silmukoiden nimiä, mutta jotakin virkaten vaan värkkään...
Huovutus oli minulle myös aivan uusi tuttavuus. Siskoni ei löytänyt valmiita pallosia, niin hän sanoi, että huovuta itse. Tosiaan... taas youtube esiin ja huovutushommiin. Kerronpa siitä joku toinen kerta.

Eka viikko lusittu

Piti kertoa elämästä neljän seinän sisällä, mutta innostuin tapaamaan tytärtäni kaupungissa, kun mieheni lähti katsomaan kauden viimeistä jalkapallopeliä. Pelit ovat olleet yleensä perjantaisin ja silloin minulla on ollut mahdollisuus tavata ystäviäni tai tyttäriäni vaikka kahviloissa.
Tilasin korvapuustin, koska perjantaina oli ,Ruotsista meille rantautunut, korvapuustipäivä. Ja korvapuustithan ovat aivan ihania. Jos kotona leivon, olenkin yleensä tehnyt kanelisia, sokerisia ja rasvaisia pullia. Ahhhh!!!! Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan syönyt parempaa pullaa kuin tämä. Näitä löytyy Espresso housesta...
Kotona olen neulonut paljon. Annoin heti alkuviikosta siskolleni listan tarvitsemistani villalangoista. Niitä onkin sitten saapunut pitkin viikkoa, kotiin kannettuna. Vielä odottelen punaisia huopapalloja sekä lasihelmiä eli vadelmia ja sinisiä huopapalloja mustikoiksi. Teenkin varmasti tulevina viikkoina neulomisistani kertovaa juttua kuvien kera...
Olen myös ahertanut ensimmäisen "tilaustyöni" kimpussa. Vähän jännitti aloittaa työtä toiselle, koska omaksi ilokseen voi maalailla mitä sattuu. Koskaan ei voi tietää, täyttääkö työ saajan odotukset ja onko se pakko ripustaa seinälle, koska se nyt on äidin tekemä. Eli siis tyttärelle menee...

Mökkeilyn pakkolopetus

Talkoot alkoivat loistavasti aamun ahkeruuskahveilla, kun porukka oli soudettu saareen. Puita pätkittiin, maisemaa avattiin järvelle, pöllejä kannettiin ja risuja polteltiin isoissa kokoissa.
Isänikin saatiin tuotua saareen "päällysmieheksi". Hän katseli touhuavaa porukkaa ja vähän huolestuneena kyselin, onko moottorisahojen pärinä liian kovaa ääntä. Isä vastasi, että "ei ollenkaan...tuttua, mieleistä työn ääntä".
 Pienetkin touhusivat innolla porukan mukana. Taisi jotkut olla kalastelemassakin, tosin nihkein tuloksin. Monta tuntia tehtiin hikihatussa hommia, puolijuoksua. Vein ihmisille kokista voimajuomaksi, kun naamat alkoivat näyttää väsyneiltä. Heittelin risuja kokkoon ja yhtäkkiä nilkka taittui ja paukahti. Tunsin heti, että nyt sattui pahasti! Onneksi lähellä, risuja myös heittelemässä, oli veljeni ensihoitaja-vaimo. Sain sidos- ja lääkeapua välittömästi ja minut autettiin mökkiin odottelemaan ruokaa...
 Olin esivalmistellut ruuan kotona ja ajattelin, että muurikkapannuun heitellään sipulit, halloumjuustokuutiot, broilerisuikaleet, riisit, kukkakaalit ja porkkanat. Yksi veljistäni otti ruuanlaitto-ohjakset käsiin ja valmisti hetkessä höyryävää herkkua. Jälkkäriksi olin tehnyt pellillisen omenapiirakkaa.
Illalla sairaalassa alkoi totuus valjeta pikkuhiljaa... nilkkani oli murtunut ja joudun pitämään kipsiä kuusi viikkoa! Kipsaava sairaanhoitaja kyseli lempiväriä, että mitä vedetään pintaan. Olin niin maassa, että ajattelin, että aivan sama. Täällä olis pinkkiä... sitä sitten. Oikeesti? Joo, siitä vaan...
Nyt olen opetellut hitaampaa elämää pakon edessä. En olisi uskonut, kuinka pienetkin asiat voivat tuntua työläiltä. Vaatteiden pukeminen, ruuanlaitto, pyykkihuolto, jopa hampaidenpesu. Tavaroiden kuljettaminen on todella hankalaa ja joka hetkistä. Yksi hyvä asia kipsissä on, että sen saa kastella. Saa käydä suihkussa, saunassa ja jopa uimassa. Mutta se nyt ei ole tullut mieleenikään! Seuraavassa postauksessa kerron elämästäni neljän seinän sisältä.




Vahingossa uusi harrastus

Silmiini osui lehdessä Svetlana Ruohon taidenäyttely Jämsässä. Pyörähdimme siellä kauniina kesäpäivänä. Ateljeen seinässä oli ilmoitus taidekurssista ja ehdotin sitä tyttärilleni, jotka ovat luovia ja tykkäävät tehdä kaikenlaista taidetta. Innostuminen oli vähän laimeeta ja houkutellakseni kysyin, että lähdettekö, jos minäkin lähden. Minun kokemukseni on peruskouluajoilta, kuvaamataidon tunneilta. Olen kyllä aina halunnut maalata ja sain lapsena paletin joululahjaksi. Se jäi käyttämättä. Samoin murrosiässä ostamani taulunpohja. Siis kiinnostusta on ollut, mutta toteutus on jäänyt asteelle nolla.
Pääsimme kaksi- iltaiselle kurssille ja ajattelin maalata mieheni vanhan Pimpo-nallen. Pimpo on alunperin poikanalle, mutta minun käsittelyssä muovautunut ajan saatossa tytöksi. Hahmottelin nallukan lyijykynällä taulupohjalle ja aloitin työni akryylimaaleilla maalaten. Olin innoissani kuin lapsi karkkikaupassa!
Kurssiin kuului iltapala ja Svetlana oli keittänyt teetä ja tehnyt vähän voileipiä. Tauko teki hyvää, vaikka en olisi malttanut "tuhlata aikaa".
Kun sain ensimmäisen maalaukseni valmiiksi, aloitin hahmottelemaan heti uutta.

 Tämän työn tein kotona aivan yksin, ilman minkäänlaista ohjausta. Olisi ollut kiva kysellä neuvoja ja ohjeita kokeneelta, ammattitaitoiselta ja hyvältä taiteilijalta.
Auringonvaloa vähän lisää...
Taidepostaukset tulevat varmasti jatkumaan, vaikka tahti riippuu tämän elämäntaiteilijan tuottelijaisuudesta. Yksi jännä juttu on myöskin luvassa, sillä Svetlana on maalannut keskimmäisen tyttäreni. Hän innostui kovasti nähdessään meidän tytöt ja pyysi heitä malleikseen. Svetlana maalaa paljon mm. nuoria tyttöjä. Milla kävi hänen mallinaan ja odotan innolla taiteilijan näkemystä hänestä.
Saattaa olla, että taulu tulee vielä tännekin näytille... 

Vanha suola janottaa...

Olen seuraillut siskoni blogia https://kukkaetkaali.blogspot.com/ , vaikka en ole ollenkaan innostunut puutarhanhoidosta. Tai ainakin luulin niin... Siskoni kirjoittaa hauskasti kukista kanoihin ja muihin pihapiirin eläimiin. Hänen kuvansa ovat myös upeita, hyvin otettuja ja vaikuttavia. Ehkäpä juurikin niiden vuoksi, minuun on tarttunut puutarhapöpöjä.
Lainasin siskoni luona asuvaa "lapiomiestä", joka sattuu olemaan myös minun veljeni. Sain idean istuttaa pioneja taloyhtiömme sisäpihalle, jossa töröttää vain lipputanko. Kaivoimme kolme kuoppaa ja istutimme nyt syksyllä vain yhden pionin, Rubra plena (kerrottu punainen). Keväällä istutan valkoisen ja vaaleanpunaisen. Haaveilen hakevani omista puskistani suloisia kukkia ja nuppuja maljakkoihini... Toiveet ovat korkealla, sillä nyt sain asiantuntevat neuvot ja avut.
Lauantaina lähdimme saareen yöksi. Paikka on erityisen rakas veljelleni, sillä hän on myös kova kala- lintu- ja luontomies. Päätimme putsata kaikki linnunpöntöt, jotta lintujen on kiva keväällä aloittaa taas sisustushommelit siistiin pesiin. Pesiähän sitten löytyikin puusta jos toisesta. Ekan pöntön jälkeen veljeni pyysi saada itse rueta siivoushommiin.
Puhdistimme myös rännit neulasista. Kiipesin tikkaita ja rupesin hommiin. Ei mennyt aikaakaan, kun kuului kysymys "saisinko minä?" Ja niin minä taas pitelin tikkaita. Minut komennettiin hakemaan vettä järvestä ja rännimies huuhteli paikat puhtaaksi. Mietin, että en kai liikaa teetä hommia, mutta ei minun tarvinnut mihinkään pyydellä. Välillä kiertelimme etsimässä olemattomia kanttarelleja ja katselemassa kompostit ja kaivetut ojat. Paistelimme muurinpohjalettuja, saunoimme ja uimme. Ensi keväänä rakentelemme pihagrilliä, johon tarvitsemme taas lapiomiestä. Varaus on tehty.