Eilen illalla tuli yllätyskutsu sisareni luokse sukuloimaan.Sai tuoda mukanaan, mitä joulusta oli jäljelle jäänyt. Ja kaikkea hyväähän oli kaikilta jäänyt: laatikoita, karjalanpiirakoita, lusikkaleipiä, limsaa, sipsiä,punaviiniä... Emäntä taikoi vielä lisäksi omia herkkujaan kakkutikkareista italiansalaattiin.
Oli hauskaa tavata taas sisaruksia perheineen. Vierailu tuli hyvään saumaan, sillä löhöilypäivät alkoivat jo riittää.
Suloiset pienokaiset mumminsa neulomissa mekoissaan.
Lasten äiti oli leiponut ihanat kakut juhlapöytään.
Minua ja miestäni pyydettiin tyttövauvan kummiksi. Olin erittäin otettu kunniasta. Meidän tytöt ihmettelivät " Voiko noin vanhoja vielä pyytää kummiksi" Niin, näköjään voi.
Lausuin 21 vuotta sitten. Tänään sain mieheltäni kauniin kukka-asetelman. Kiitos hänelle!
Meillä alkaa olla joulun tuntua...
Ensimmäisenä adventtina vietimme sukuni kesken puurojuhlaa joulun avajaisien merkeissä.Toteutin pitkään haaveilemani unelman ja kutsuin koko suvun koolle. Melkein kaikki lähellä asuvat pääsivät mukaan ja talo täyttyi isoista ja pienistä juhlijoista.
Kutsuin vanhempani ja sisarukset perheineen.
Järjestelin juhlia koko viikon pikkuhiljaa. Raahasin kuusen olohuoneen nurkkaan, pöytiä ja tuoleja omasta ja muiden varastoista.Ostin parisängyn lakanat pöytäliinoiksi (menevät todella käyttöön juhlan jälkeen) ja kirpputorilta löysin pitsiset verhot lakanoiden päälle. Havuja, käpyjä ja kynttilöitä.
Sukumme nuorimmat saapuivat myös iloksemme. Tyttäreni istuikin loppuajan vauvat käsivarsillaan...
Tarjoilu oli tällä kertaa mahdollisimman yksinkertainen ja helppo. Keitin kuusi litraa riisipuuroa ja viisi litraa sekahedelmäsoppaa. Äidiltä pyysin maailman parasta joululimppua. Kahvin kaverina tarjosin joulutorttuja ja jouluhalkoa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt jouluhalkoa ja löysinkin ohjeen Hellapoliisi-blogista.Halko oli hyvää, jos pitää makeasta herkusta. Pienikin pala vie tehokkaasti makeanhimon mennessään. Laitan ohjeen postaukseni loppuun.
Vinkkiä kutsuille löysin sisareltani saamasta Talo&Koti- lehdestä. Selailin jouluista lehteä ja päätin, että nyt etsin tästä lehdestä meille mukavan somistuksen. Löysin yöntumman juhlahetken.
Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille. Teitte minun unelmasta totta, olen niin tyytyväinen! 
Sitruksinen jouluhalko
Sitruksinen jouluhalko
n. 10 annosta
Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
1/2 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
Täyte:
1 dl vispikermaa
100 g maitorahkaa
100 g maitosuklaata tai Marabou appelsiinikrokanttisuklaata
1 tl vaniljasokeria
1 tl hyvin pestyn appelsiinin hienoksi raastettua kuorta
Pinnalle:
200 g vanilja tuorejuuston tyyppistä kasvirasvavalmistetta TAI appelsiinituorejuustoa
150 g kaakaotomusokeria
100 g maitosuklaata tai Maraboun appelsiinikrokanttisuklaata rouheena tai pieninä kuutioina
1 tl vaniljasokeria
Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 225 asteessa noin 7 minuuttia.
Kumoa torttulevy toisen leivinpaperin päälle.
Vaahdota täytteen vispikerma, lisää joukkoon maitorahka ja sulatettu maito-, tai appelsiinikrokanttisuklaa.
Mausta vaniljasokerilla ja appelsiinikuoriraasteella.
Levitä seos jäähtyneelle torttulevylle ja kääri tiukahkolle rullalle. Nosta kylmään hieman jähmettymään.
Suloiset synttärionnittelut vielä meidän 18-vuotiaalle! Tänään on herkuteltu täytekakulla ja vietetty juhlaa perheen kesken. Mummi tupsahti aamukahville ja näki ensimmäistä kertaa tyttären hauva-vauvan.
Tartuin haasteeseen, joka pelotti minua aluksi. Tarkoituksena on olla luonnollinen, meikitön, laittamaton minä. Kuva myös muokkaamaton. Ei mikään helppo tehtävä, mutta erittäin tarpeellinen. Tarjolla on paljon tuotteita, joilla voimme peittää virheitämme ja korostaa piireteitämme. Asuja, jotka litistää tai kohottaa vartaloamme. Silikoni, botox ym. leikkaukset tekevät ihmeitä aikaan. Mutta onko kaikki tarpeellista? Sitä voi jokainen miettiä omassa päässään. Nykyään tulee joka tuutista nuorille mitä täydellisempiä kauneusihanteita, joihin nuoret tytöt pyrkivät.
Mielestäni meidän tulisi olla enemmän luonnollisia naisia. Itse en ole koskaan ollut kova laittamaan itseäni. Nuorena en käyttänyt meikkiä lainkaan. En ole oppinut meikkaamaan, eikä suuremmin ole edes kiinnostusta. Olen saanut lahjaksi tummat kulmat, hyvän ihon ja ohuet hiukset. Ylempi kuva on suihkun jälkeen ja alempi kymmenen minuuttia edellisen jälkeen. En siis laita itseäni kahta tuntia. Joskus tulee laitettua ruoka,käytyä suihkussa,laitettua naama, hiukset ja vaatteet sekä vielä syötyä, kokonaisessa tunnissa. Teen itselleni uusia ennätyksiä...
Jokainen, joka luki tämän, saa tarttua haasteeseen. Jos haluaa ja uskaltaa !
Ompelin pari tyynynpäällistä tyttären huoneeseen. Niihin piti alkuperäisen idean mukaan painattaa teksti, mutta luovuimme suunnitelmasta. Tekstiä on jo pöydällä ja tulee seinälle. Ehkä on liikaa, jos tyynyissäkin vielä lukee jotakin. Tytär ei ole vielä nähnyt tyynyjä, saas nähdä kelpaako !
Olen pitkään miettinyt kivaa hyllyä meidän keittiöön. Mieleeni tuli yhdellä kirppiksellä ihailemani hyllykkö ja kävin sitä siellä vilkaisemassa. Siinä luki " ei myynnissä". Niin tietysti, olin jo unohtanut sen ja siitä syystä se edelleen nökötti paikoillaan. Kysyin myyjältä, sattuisko hylly olemaan myynnissä. Ei kuulemma ollut " on ruuvattu seinään kiinni ja on meidän rekvisiittaa". Soitin seuraavana maanantaina ja kysyin " olisiko hylly myynnissä ?" Myyjä lupasi kysyä ja soittaa. Eipä kuulunut... Soitin uudelleen " sattuisiko hylly olemaan myynnissä?" Myyjä kysyi johtajalta " joo, viidellä kympillä saat sen"
Mukavaa, kun syksy alkaa vaihtua talveen. Piha on viimein haravoitu, kalusteet pressun alla ja talvivaatteet kaivettu esiin.
Kynttilät syttyy joka ilta ja aamu. Jopa tyttäret ovat alkaneet sytyttelemään kynttilöitä omaksi ilokseen. Laitan tähän loppuun helmen. Suuren ilon aiheen, jonka olemme tänä syksynä saaneet kokea.
Veljeni perheeseen syntyi viikko sitten kaksoset ! Tädin sydän sulaa taas....
Näistä pikkuisista pennusta joku on meidän tyttären hauveli. Kävimme Turussa koko perheellä katsomassa uutta tulokasta ja olimme kyllä aivan ihastuksissamme. Nyt on tyttärellä vielä lähes kolme viikkoa odotusaikaa...
Matkalla kurvasimme lapsuuskotini kautta, jossa asuin 36 vuotta sitten. Koulu, jossa asuimme, oli vielä pystyssä. Talo oli rapistunut, mutta muistot kultautuneet. Pääsin taloon sisälle katsomaan asuntoamme. Jouduin aikamoisen tunnemyllerryksen riepoteltavaksi, joka yllätti minut itsenikin. Pikkutyttö minussa itki, kun katsoin meidän lastenhuonetta, olohuonetta, keittiötä, isän luokkahuonetta... kaikkea. Valtava kaipaus onnelliseen lapsuuteen !
Olen ollut jo pitkään kirppislakossa, mutta joskus kuitenkin vahingossa astun ovesta sisään. Silmäilen vähän vaatteita ja astioita. Vaatteita on kaapit pullollaan ja astioitakin on enemmän kuin tarpeeksi. Silmiini osui kuitenkin herkullisen väriset, uuden näköiset purkit. Ostaessani en ollut varma käyttötarkoituksesta, mutta oikeasti huomasin tarvinneeni juuri tällaisia purkkeja. Ylimpään laitoin tyttöjen vihreän teen, seuraavaan makeat keksit ja isoimpaan näkkileivät ja suolaiset keksit. Nyt on taas kaikki paikoillaan !
Taidan olla tulossa vanhaksi, kun yhtäkkiä rupesin muistelemaan entisten koulukavereiden nimiä. Montaakaan ei tullut mieleen, mutta siitä lähti mielenkiintoinen matka menneisyyteen... Perustin facebookiin ryhmän lapsuudenystäville ja luokkakavereille. Haeskelin Enirosta puhelinnumeroita ja viestittelin saman nimisille ihmisille. Löysin monta kaveria, mutta monta on vielä löytymättä.
Kirjauduin Koulukaverit.com ryhmään ja löysin muutaman luokkalaiseni. Koulukaverit.com on aika kiva sivusto. Sinne voi kirjautua omien koulujensa oppilaaksi. Siellä saattaa olla tietoja koulukavereista esim. entiset ja nykyiset sukunimet ym.
Innostuin penkomaan myös omia aarteitani varaston perukoilta.
Löytyi ystäväkirja, kansakoulun opintokirja
ja muistovihkoja
Alaluokkien käsitöitä löytyi myös melkoinen määrä.
Ja hieno, käsinommeltu jumppa/käsityöpussi. Ensimmäisen luokan virkattu sipulipussi on hävinnyt jonnekin matkan varrella. Se harmittaa minua suuresti. Kuinka tärkeää on virkkauttaa seitsemänvuotiaalla sipulinsäilytyspussi !
Mietin koko aamupäivän, mitä "järkevää" tekisi loppupäivällä. Tyttäreni sanoi, et sun ei tarvii tehdä mitään. Mitäs mä sitten teen ? Päätin lähteä hikilenkille tyttärien kanssa ja sen jälkeen syksyiseen, raikkaaseen ulkoilmakylpyyn. Ei voi tuntua enää paremmalta !
Siskoni järjesti hauskan ruuanlaittoillan Thermomix- koneilla. Osallistujia oli ensimmäisessä tapaamisessa toistakymmentä. Osallistujat olivat tuoneet omat koneet mukanaan ja porukalla valmistimme maittavan aterian. Teimme kaikki ruuat tällä saksalaisella "taikakattilalla" Sillä voi hienontaa, jauhaa, sekoittaa, vatkata, höyryttää, kuullottaa (sipulia), keittää ja hauduttaa. Eli kaiken, mitä ruuanlaitossa tarvitaan.
Menuna oli suppilovahverokeitto,leipäset & levite, vihannestagiatelle, perunamuussi, punajuurisalaatti, välimerelliset coktailpyörykät, tomaattikastike ja luumuherkku.
Ilta vierähti hauskasti, kuin peruskoulussa kotitaloustunnilla. Jutellessa melkein unohdin leipäset uuniin. Onneksi opettajamme oli lempeä eikä tainnut tulla huonoa numeroa...
Kiitos siskolleni ja kaikille ihanille osallistujille! Olipas maittava ja hauska kokemus. Uutta iltaa odotellen....
Meidän perheessä on aina syöty terveellisesti. Yleensä perinteistä, kotona tehtyä tavallista ruokaa. Nyt olen ruennut lisäämään kasviksia, keventämään entisestään ja tekemään vaihtelevampaa ja maukkaampaa ruokaa. 
