Vierailu 70- luvulla

Odotettu viikonloppu saapui ja hupsuttelimme jälleen kummityttöni kanssa. Meillä oli ajatuksena pukeutua vanhanajan vermeisiin ja lähteä Ladunmajalle hiihtelemään (ja ottamaan kuvia).

Meille sattui kaunis ja lämmin aurinkoinen päivä.
Totesimme, että ei ole hullumpaa ulkoilla ja hiihdellä villavaatteissa. Lämpimät, mutta ei hiostavat. Ilmanvaihto oli taattu ja päällä mukavan pehmeää ja joustavaa. Alla meillä oli nykyajan tekniset alusvaatteet, eikä laamapaitaa.
Hiihdimme kuvausten jälkeen vielä seitsemän kilometriä ja hankimme ruokahalua. Ladunmajalla söimme evääksi laittamaani papu-panzanellasalaattia ja grillasimme Poutun kasvisgrilleriä. Oli hyvä idea tehdä salaattia, johon kuului kauraleipäkuutioita. Ei tarvinnut ottaa erikseen leipää.
Liikunnallisen aamupäivän jälkeen suuntasimme Laajavuoren kylpylään. Ajattelimme rentoutua yhdessä saunoen ruusu- ja kristallilöylyissä.
Oli mukavaa käydä vesijuoksemassa, pulahtaa kylmästä altaasta suoraan kuumalta tuntuvaan lämminvesi-altaaseen. Hierotuttaa niskoja ja käydä taas välillä uimassa matkaa. Vauhdikasta oli meidän meno myöskin kylpylässä. Hetki sentään maltettiin poreissa istuskella ja höyrysaunasta nautiskella.
Kotona odotti puolivalmis hittiruoka eli uunifetapasta. Ja maistuihan se nälkäisille liikkujille. Tarjoiluastia on muuten aitoa 1969 Arabiaa. Se oli minun lapsuudessa "hienompi" astiasto, jota käytettiin juhlissa ja jouluna. Vanhempani ostivat sen Salon uudesta Anttilasta. 
Jälkiruokana tarjosin sitruunapiirakkaa lasissa. Se oli makeaa, mutta kerrankos sitä herkutellaan. Elämä on välillä myös nauttimista ja vatsan hellimistä ihanuuksilla.

Koulutyö

Keskimmäinen tyttäreni kysyi, saisiko hän tulla kuvaamaan minusta dokumentaarisia kuvia. Hänen pitäisi tehdä kuvasarja kouluun jostakin tekemisestä. Minähän olen aina valmiina kuvauksiin :))
Idea kuvausaiheeksi tuli ihan siinä touhutessa tyttärille lounasta. Ruuanlaittoa, salaatintekoa....
Pöydän kattamista...
Kuvattavana oleminen on aika jäätävää. Tuntuu, että en osaa olla luonnollinen ja rento. Mietin jokaista liikettä ja ilmettä. Mutta tytär nappasi kuvat taidokkaasti. Kiitos Milla!

Salainen haaveeni...

Tälläkin kertaa lenkkiseurana oli äänikirja. Aloitin kuuntelemaan Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Vaikuttaa ihan lupaavalta... Mutta toinen asia, joka liittyy samoihin kuulokkeisiin ja toimiin, on podcastit, jotka olen löytänyt tyttäreni suosituksesta. Ne ovat mukavia pieniä, kevyitä "välipaloja", jos ei jaksa heti aloittaa uutta, kolmentoista tunnin kirjaa. Podcasteja voi kuunnella pienissä hetkissä, lyhyillä automatkoilla esim. marketista kotiin. Ja jos vaikka haluaa vähän naurahtaa toisten jutuille ja nokkeluuksille. Olen jo aiemmin kertonut, että tykkäisin kuunnella radiosta niitä keskustelu- ja asiaosioita, mutta en jaksaisi jatkuvasti  biisejä väliin. Jutut jää monesti pintapuolisesti raapaistuiksi ja Viskaria tulee joka väliin ja peräkkäin. Nou nou, en halua! Minulle on siis tehty podcastit. Mutta...
Kaikki minun kuuntelemani podcastit, ovat nuorten, yleensä naisten, tekemiä juttuja. Joo, ihan mukavia ja kuunneltavia, mutta aiheet eivät aina oikein kohtaa minun ikäiseni kanssa. He keskustelevat  kiireisestä arjesta, pikkulapsiajasta, sinkkuudesta, vauvakuumeesta, urankehityksestä ym. Olen yrittänyt löytää vanhempien naisten keskusteluja, tuloksetta. Olenkin ruennut haaveilemaan omasta podcast- kanavasta. Mietin usein aiheita, joita olisi kiva puida perusteellisesti jonkun kivan, ikäiseni ja puheliaan ystävän kanssa. Jos joku lukijani tietää 50+ suomenkielisen podcastin, otan vinkin innolla vastaan. Haluaisin kuunnella keskusteluja vaihdevuosista, tyhjän pesän kokemuksista, aikuiseksi kasvaneista lapsista, uusista omista harrastuksista, vanhenemisesta, ulkonäön rapistumisen hyväksymisestä, omasta uudesta ajasta, pitkästä parisuhteesta, liikunnasta, ravinnosta, vanhenevan ihmisen painonhallinnasta, lastenlapsista, isovanhemmuudesta ( vaikka minulle ei vielä ajankohtaista) ja niin edelleen. Loputtomasti mielenkiintoisia aiheita.
En tiedä olisiko minusta koskaan julkisesti järkevään ja sujuvaan keskusteluun. Uskaltaisinko yrittää. Melkein kaikki podcasteja tekevät ovat media- alalla, tuottajia tai toimittajia. Tai näyttelijöitä. Onko tällaista tavallista työmyyrää? Ja riittäisikö aikani vielä lisähommiin? Ideoita ainakin tuntuu pulppuavan. Toisaalta olen rohkea ja haasteita pelkäämätön. Nyt olisi oikea aika kokeilla uutta ja jännittävää, mutta paljon pitäisi tapahtua, että haaveestani tulisi oikeasti totta!

Vaihtelua omille ajatuksille

Viime vuosi meni äänikirjoja kuunnellessa. Työni luonteesta johtuen, pystyn kuuntelemaan päivät pitkät työtä tehdessä. Kuuntelen kirjoja myös juostessa sekä välillä "unilääkkeeksi". Siihen tarkoitukseen sopii hyvin vähän hidastempoinen, tylsänpuoleinen tekele. Kerroinkin jo vuosi sitten, että sain lahjaksi tyttäreltäni BookBeatin jäsenyyden kuukaudeksi. Jäin koukkuun ja kestotilaajaksi. Tähän mennessä olen kuunnellut lähes yhdeksänkymmentä kirjaa. Siihen porukkaan on mahtunut romaaneja, hyvinvointikirjoja, klassikoita ja elämänkertoja. Olisin halunnut tehdä kollaasin minua puhutelleista kirjoista, mutta  taidoillani se ei onnistunut. Laitan tähän joitakin minun mielestä hyviä kirjoja. Olen tykännyt poikkeuksetta myös esimerkiksi näiden kirjailijoiden muistakin kirjoista. Sekä monista, monista muista... Jonkun kirjan olen "väkisin" kuunnellut loppuun ja muutaman harvan, olen poistanut kesken kaiken. Keskeyttäminen ottaa vähän luonnolle, koska en ole muutenkaan luovuttaja tyyppiä ja tuntuu väärältä olla kuuntelematta kirjoittajan suurta elämäntyötä.
Olisin halunnut laittaa paaaaaaaljon enemmän, mutta pakko laittaa raja nyt tähän. Olen niin innostunut näistä äänikirjoista, että en malta olla hehkuttamatta näiden kuuntelua. Tuntuu ihan, että oma tietoisuuden taso kirjailijoista, historiasta ja kaikista asioista on noussut huikeasti tämän harrastuksen ansiosta!