Vuosikatsaus

Näin vuoden lopussa mietin, kuinka kulunut vuosi on sujunut. Ja mitä tavoitteita laitan ensi vuodelle...
Tuliko elämääni uusia ihmisiä?
Kyllä. Tapaisin uudelleen nuoruuden ystäväni Heinin.
Mikä oli paras ostokseni ?
Ostettiin tyttäreltä sisustustakka, joka sopii meille hyvin ja luo tunnelmaa.
Mikä oli suurin pettymys?
Nilkan murtuminen ja juoksemisen loppuminen. Ainakin väliaikaisesti.
Mistä innostuin?
Taulujen maalaamisesta ja teepannujen pipojen neulomisesta.
Mitä olisin voinut tehdä enemmän?
Levätä. Tavata tyttäriä ja lähisukulaisia. Muistaa lähimmäisiä. Jalan jumppaa.
Mitä olisin voinut tehdä vähemmän?
Iltasyömistä.
Viimeisin kuuntelemani äänikirja?
Lucinda Riley:Enkelipuu (hyvä)
Viimeisin katsomani elokuva?
Elämä ennen kaikkea (kertoo Etelä-Afrikan tietämättömyyteen sekoittuvasta taikauskoisuudesta )
Paras konsertti?
Semmarit Jyväskylän Paviljongissa
Mieleen jäänyt ateria?
Punajuuri-kvinoapihvit vuohenjuustokastikkeella ja pataattiranskalaisilla
Hauskinta tässä vuodessa?
Tutustuminen mökkielämään saaressa ja pitämäni pitkä loma, joka kylläkin oli sairasloma.
Mistä saavutuksestani olen ylpeä?
Istutin veljeni avustuksella pionin. Olen iloinen, että sain hyvissä ajoin puhdistettua liesituulettimen, uunin, astianpesu-ja pyykkikoneen ja kahvinkeittimen. Sekä täydennettyä perhe- ja äiti, kerro minulle kirjaa. Sain siivottua myös fyysisiä ja sähköisiä valokuvakansioita. Ja soitin vähän pianoa!
Vuodelle 2020 asettamani tavoitteet:
Mitä haluan tehdä useammin?
Haluan tavata tyttäriäni enemmän. Käydä heidän luonaan, kahviloissa ja kesällä saaressa.
Haluan myös rentoutua enemmän. Panostaa vielä enemmän terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan. Haluaisin hyppiä enemmän trampoliinilla ja innostua opettelemaan vielä pianonsoittoa ja maalausta. Kesäkurssi olisi kiva maalauksen oppimiseen. Ja haluan juosta!
Missä haluan olla parempi?
Haluan muistaa ja huomioida enemmän läheisiä. Haluaisin myös oppia nukkumaan paremmin ja rauhoittaa elämääni. Vähentää työntekoa ja lisätä lomien pitämistä. Haluaisin olla parempi pitämään itsestäni ja jaksamisestani huolta.
Vuoden päästä nähdään, olenko saavuttanut tavoitteeni.
                         Ihanaa ja stressitöntä joulun odotusta kaikille lukijoilleni!


Hyvästi kipsi!

Olen ollut hissukseen kipsin poiston jälkeen. On ollut toipumista ja tottumista taas työntouhuun. Ei ole oikein ollut kirjoittamisen aihetta eikä innostusta. Jotenkin käynnistysvaikeuksia ja väsymystä. Luulin, että kun kipsi poistetaan jalasta, se on terve. Ei muuta kuin normaalia kävelyä opettelemaan. Mutta. Jalka onkin ollut turvoksissa, kipeä ja jäykkä kuin isoisän lonkka talviaamuna.
Onneksi joulun odotus on saanut vähän mieltäni piristymään. Laittelin jo marraskuun puolella jouluvaloja ja koristeita. Perinteisesti ostan joka joulu jonkun uuden koristeen ja tällä kerralla haksahdin pieniin valkoisiin taloihin, joulupalloihin ja nauhaan. Oli kiva laittaa koti jouluiseksi tyttären 25-vuotissynttäreiden kunniaksi, jolloin vietimme samalla myös vähän pikkujouluja.
Vietin ystäväni kanssa tapas-iltaa eräänä perjantaina ja innostuin itsekin kokeilemaan tapas-tarjoilua. Selailin netistä meille sopivia pikkupurtavia ja leivoin, paistelin ja asettelin "sormisyötävät" tarjolle.
Tein juustoisia suolapaloja, sienitäytteisiä pasteijoita, peruna-sipulimunakasta, erilaisia lastuja tonnikala-, lohi- ja vuohenjuustotäytteellä. Oli broileripäällysteisiä bruschettoja ja texmex-lihapullia.
Napostelun ohessa oli mukava pelata Kerro minulle- perhevisaa. Oli hauskaa kuulla jokaisesta pelaajasta jotakin uutta ja kuulla, mitä he muistavat esim vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Naurua riitti, kun äidin syntymäpaikka ei muistunut mieleen eikä ollut hajuakaan isovanhempien syntymäajoista. Porukka oli pihalla kuin puutarhaletku!