Koruteline?

Aina on päässä jotakin suunnitelmia muhimassa. Nyt pitää taas alkaa toteuttamaan viimeisintä, uusinta ideaa. Hommahan lähti siitä, kun en löytänyt netistä enkä kaupasta koruilleni sopivaa, seinälle laitettavaa telinettä. Kaupassa sanoin myyjälle, että pitää  itse tehdä, kun teiltä ei löydy. Kyseessä on kuitenkin miljoona tuotetta sisältävä sisustusliike. Löytyihän sieltä toki kaikenlaista killuttimen roikotinta ja jopa etsimäni tapainen "kaappi" kolmen koukun kera. Kävin raksakirppiksellä ja tästä se nyt lähtee....

Vegaani Tiikerikakku

Tiikerikakun ainekset: 4.5 dl vehnäjauhoja, 3dl sokeria, 3tl leivinjauhetta, 2tl vanilijasokeria, 1 dl mantelimaitoa, 1dl sulatettua margariinia, 1 dl kiehuvaa vettä. Päälle maidotonta sulatettua suklaata.
Kuumenna uuni 175 asteeseen ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään, paitsi kaakaojauhe. Lisää kuiviin aineksiin lämmitetty maito/kerma, sulatettu margariini ja lopuksi kiehuva vesi. Sekoita hyvin keskenään. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen kaakaojauhe. Kaada voideltuun vuokaan ensin vaaleaa taikinaa, sitten rukseaa ja lopuksi vaaleaa. Painele lastalla keskeltä, että kuvio muodostuu. Paista uunissa 40-45 minuuttia.

Vegaanin Porkkanakakku-unelma

Porkkanakakun pohjaan tulee 4.5 dl raastettua porkkanaa, 3.5 dl fariinisokeria, 2dl öljyä, 1.5 dl soijamaitoa, 5.5 dl vehnäjauhoa, 0.5 dl perunajauhoa, 1.5 tl leivinjauhetta, 1.5 tl soodaa, 1/2 suolaa, 1tl kanelia, 1 tl neilikkaa
Päälliseen  100g margariinia, 225g soijatuorejuustoa, 2dl tomusokeria, 2 tl vanilijasokeria
Pinnalle mantelirouhetta
Pohjan aineet sekoitetaan keskenään. Kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään joukkoon. Paistoin kakun irtopohjavuoassa, jonka korppujauhotin, 175 asteessa 45 minuuttia. Päällinen sekoitetaan pehmeään margariiniin ja laitetaan jäähtyneen kakun päälle.

Vegaanille sapuskaa

Olen taas uuden edessä. Meidän perheessä on yksi täysin vegaani jäsen. Aluksi olen "joutunut" perehtymään minulle täysin vieraaseen ruokakulttuuriin. Mutta nykyään haluan tutustua ja oppia aina vaan enemmän ja enemmän. Tänään innostuin kokeilemaan mustapapupyöryköitä kermakastikkeessa. Aivan ihania! Laitan lopuksi ohjeen vihkosesta Helppoa & herkullista kasvisruokaa.
6 dl keitettyjä mustapapuja (tölkistä tai itse liotettuna ja keitettynä, niin kun itse tein), 1 rkl vehnäjauhoja, 1 pieni sipuli, 3 valkosipulin kynttä, chiliä, paprikajauhetta, tuoretta persiljaa, suolaa ja pippuria
Kastike: 5 dl kaurakermaa, 1 kasvisliemikuutio, valkosipulin kynsi, 1 tl paprikajauhetta, tuoretta persiljaa, ja pippuria. (itse suurustin liemen vehnäjauho-vesiseoksella)
Huuhtele ja valuta nesteet pois mustapavuista. Silppua sipuli, valkosipuli, persilja. Laita ainekset kulhoon ja painele pavut rikki survimella tai haarukalla. Jätä mielellään sattumia taikinaan. Lisää lopuksi mausteet ja jauhot. Tee pyöryköitä. Laita pannulle oliiviöljyä ja kääntele pyöryköitä muutamia minuutteja puolillaan. Kun pyörykät on valmiit, ota ne pois pannulta. Älä huuhtele pannua. Lisää kerma, valkosipuli ja paprikajauhe. Lisää kasvisliemikuutio ja pippuria. Suurusta kastike. Anna hautua hetken. Nostele pyörykät kastikkeeseen ja ripottele persilja pinnalle. Sopii hyvin tarjottavaksi perunamuusin kanssa, joka on tehty soija- tai kaurakermaan.

Vegaani lasagne

Nyt löytyi ihana lasagnen ohje Helppoa&herkullista kasvisruokaa- vihkosesta. Tein ohjeeseen pienen muutoksen eli laitoin vaaleaa kastiketta enemmän. Jätin ohjeesta pois myös oluthiivahiutaleet, koska en tiennyt mitä ne on. Tuli mehevä ja hyvä paistos. Olen aiemminkin tehnyt koko perheelle tämän lasagnen ja rehellisesti sanottuna tämä on parempaa, kuin perinteinen lihasta ja maidosta tehty.
Soijarouheen maustamiseen: 0.5 dl öljyä, 2 dl soijarouhetta, 1,5 rkl soijakastiketta, 2 tl paprikamaustetta
Kuumenna öljy pannussa ja lisää joukkoon kuiva soijarouhe. Paista soijarouhetta jonkin aikaa. Lisää ensin soijakastike ja paprikamauste. Sen jälkeen 1 dl vettä soijarouheen joukkoon. Soijarouhe on valmista, kun kaikki vesi on imeytynyt.
Tomaattikastike: 1 iso sipuli, 2 mursk. valkosipulia, 1 kasvisliemikuutio, 500g tomaattimurskaa, 1 rkl tom.pyrettä, 1 rkl pizzamaustetta, 1 tl mustapippuria
Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä kattilassa. Lisää muut ainekset (myös soijarouhe) ja anna kiehua miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää vähän vettä.
Valkokastike: 6 rkl vegaanista margariinia (sin. Keiju), 6 rkl vehnäjauhoa, 8 dl kaurajuomaa, 0.5 tl valkopippuria, 1 tl muskottipähkinää, 1 tl suolaa, puoli pkt Cheezly- soijajuustoa raastettuna
Sulata margariini kattilassa. Lisää vehnäjauho. Kaada kaurajuoma voimakkaasti vatkaten. Anna kuplahdella ja lisää mausteet ja juusto.
Kaada valkokastiketta vuoan pohjalle. Laita lasagnelevyt. Kaada kolmannes tomaattikastikkeesta, lisää levyjä ja valk.kastiketta. Laita päällimmäiseksi valkokastike. Paista 200 asteessa 45 min. Anna lasagnen vetäytyä vähän aikaa ennen tarjoamista.

Vegaani marjapiirakka

Leivoin punaherukka-mustikka marjapiirakkaa. Aivan ihanan mureaa ja maukasta, varsinkin kinuskikastikkeen kanssa. Meidän vegaanin lempparia!
Laitan piirakan ohjeen taas loppuun. Leivoin myös vegaanipullaa, joka on älyttömän helppo tehdä tavallisesta pullataikinasta. Jättää vain munat pois, laittaa rypsiöljyä tai sinistä keijua ja nesteeksi vaikka kaurajuomaa. Itse laittelen välillä soijajuomaa tai vaikka pelkkää vettä, jos juomat on loppuneet kaapista. Niitä on kyllä helppo ostaa kaappiin varalle, kun ne säilyy lämpimässä avaamattomina.
Marjapiirakka kinuskikastikkeella: 200g vegaanista margariinia, 1 dl sokeria, 1 tl van.sokeria, 1/4 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta, 5 dl vehnäjauhoja, 6 dl marjoja (mustikka, punaherukka), pinnalle sokeria n. 1/2 dl.
Vatkaa margariini ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Levitä marjat ja ripottele sokeri. Paista 200 asteessa n. 30 min. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoamista.
Kinuskikastike: 2 dl soija- tai kaurakermaa, 2 dl fariinisokeria, hyppysellinen suolaa.
Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna sekoitellen. Keitä n. viisi minuuttia, eli niin kauan, että kastike on sopivan paksua. Paksunee vielä jäähtyessään.
Marjapiirakan ohje on "Helppoa & herkullista kasvisruokaa"- vihkosesta

Tuolien verhoilua

Lupasin postausta tuolien verhoilusta. Tässä oli alkutilanne. Löysin Tori.fi:stä tuolit, joihin ihastuin. Torissa tuolit näyttivät kauniimmilta, valkoisilta ja päällinen vaalean siniseltä. Tuolikehikoiden hyväkuntoisuus sai kuitenkin tekemään kaupat, eikä parinsadan kilometrin ajo mennyt hukkaan.
Irrotin päälliset ja pehmusteet. Mittailin kankaantarvetta ja kyselin vähän neuvoa verhoilija-siskoltani. Puhdistin tuolin rungot ja mieheni maalasi ne valkoiseksi. Löysin Eurokankaasta palan verhoilukangasta edullisesti. Leikkasin kankaat edellisten mittojen mukaan ja huolittelin reunat. Niittausvaiheessa meidän kolmekymmentä vuotta vanha niittipyssy sanoi tietenkin sopimuksensa irti.
Samalla kun ostimme uuden niittipyssyn, ostimme myös kuumaliimapistoolin. Nyt on taas aseita askarteluun. Kuumaliimalla oli kätevää liimata koristenauha niittien päälle.
Tuoleista tuli kuin uudet vanhat!

Pikkuruinen vierashuone

Tuskin koskaan sisustus on valmis, mutta nyt on välillä laitettava piste. Huonetta voi kuitenkin jo käyttää ja kaikki toimii. Ajatus oli, että valitsen mahdollisimman paljon käytettyä ja teen itse. Levitettävä vuode ostettiin kuitenkin Ikeasta. Käytännöllisyys ja laatu menivät nyt edelle. Tyynynpäällisiä tein itse, ostin käytettynä ja tilasin myös H&M home- sivuilta.
Ikivanha piianpeili sai uuden maalin pintaansa. Vaihdoin myös peilin vanhan, käsintehdyn peilin tilalle.
Halusin klaffilipaston itselleni ja se hankittiin myös Ikeasta. Vanhat rottinkivaunut ovat siskoltani lainassa. Hyllyillä on värssykirjoja, ystäväni kirjat ja muistovihkoja kansakouluajoilta.
Heräteostokseni kirpputorilta löysi vihdoin paikkansa pyörittyään milloin lattialla ja milloin hävitysuhan alla oltuaan. Hieman piti miehelle selittää, mitä virkaa esineellä on. Tässähän voi vieraat tehdä pienen aamuisen kasvopesun ennen eteisaulaan saapumistaan....
Mielessäni olevien tuolien etsiminen teetti työtä. Välillä tuntui, ettei maailmassa ole sellaisia tuoleja, joita halusin. Kunnes Torista bongasin tuolit, jotka olivat sadan kilometrin päässä. Mitäpä mies ei tekisi vaimonsa eteen. Lähdimme huristelemaan kohti Viitasaarta ja tuolit takapenkillä pysähdyimme vielä tienvarsikirpputorille. Sieltä tavara-ja romuröykkiöstä löysin käsintehdyn kuparin värisen tarjottimen kynttilöilleni ja pyöreän pöytäliinan. Ei todellakaan ollut turha reissu. Toki tuolit vaativat pientä fiksausta, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessani.

Ruusuhuone

Haaveilu ja suunnittelu alkaa tuottaa tulosta. Olen työkseni istunut illat Torissa ja laittanut viestejä myyjille. Mieheni kanssa on kierrelty ympäri Jyväskylää, ostellen viiden euron löytöjä. Kiitos hänelle tuesta! Toki huone on vielä alkuvaiheessa, mutta tunnelmaa löytyy.

Muhkeat tyynyt

Pakko ruveta taas itse huristelemaan ja ompelemaan tyynynpäällisiä ruusuhuoneeseen, sohvan päälle.
Kävin sisustusliikkeessä katselemassa valmiita päällisiä. Ajattelin päästä helpolla, mutta mieli muuttui nopeasti, kun katselin hintalappuja. Teen itse neljä, yhden valmiin hinnalla.
Päällisten pesua helpottaakseni, ompelin vetoketjut takapuolelle. Helppo ja kiva homma!

Ompeluhommia

Sain aika haastavan tilaustyön. Kaava oli leikattu sanomalehtipaperista ja olkalaukku pitäisi kasata kokoon. Rohkeasti vain sakset käteen ja ompelukone surisemaan.
Sisälle tuli kaksi vetoketjullista taskua. Laukkua oli kiva ommella ja mietin jo siinä, että rupeisikohan laukkutehtailijaksi. Olisi hauskaa tehdä kaikenlaisia laukkuja, erilaisista kuoseista.

Suru

Tuntuu raskaalta kirjoittaa tätä. Ei löydy oikeita sanoja. Kurkkua kuristaa ja silmät täyttyvät kyyneleistä. Meidän rakas Timpe sai elää kymmenen hyvää ja tervettä vuotta. Viimeinen vuosi oli vaivojen, kipujen, leikkauksien ja hoitojen täyttämä.
Reilu viikko sitten, raskain sydämin, teimme lopullisen päätöksen. Saattelimme pienen "koirien taivaaseen".
Ilta oli kaunis. Soudimme siskoni saareen. Laskimme ystävämme hautaan... Kaipaus on suuri!

Fototapetti- rohkea valinta?

Tyttärien muutettua omiin koteihinsa, meille vapautui makuuhuone ja yksi ylimääräinen huone. Haluaisin huoneesta paikan, jonne saa tulla yöpymään, iltateelle tai viinilasilliselle. Voin itse pukeutua, lukea tai jopa kirjoittaa kirjaa. Huone, jossa viihtyy! Päätin aloittaa tapetoinnista. Vietin tunnin jos toisenkin, tapettikirjoja selaillen. Välillä tuli varma olo milloin mistäkin tapetista, "tämä se on"- tunne. Tuntui, että osaan jo ulkoa Tourutornin tapettivalikoimat. Raahasin painavia kirjoja pino kaupalla kotiin ja fiilistelin. Totuttelin miestänikin jo romanttisiin, vanhanaikaisiin tapetteihin. Kunnes jysähti! Tämä se on! Enää en voinut ajatella mitään muuta. Ja koska tapetit ovat miehelleni "paperin palasia" ja minulle yöunet vievä henki ja elämä- asia, ei liene epäselvää, kuka tapeteista sai päättää.
Levittelin palaset lattialle ja tarkistin, että palaset osuvat kohdilleen ja ovat samaa värisävyä. Jännitti ja pelotti tuleva urakka, sillä ohjeissa luki "fototapettien kiinnittäminen on haasteellista puuhaa, joten ohjeitten noudattaminen on erittäin tärkeää".
Sain veljeltäni lainaksi linjalaserin, josta olikin kovasti apua. Putkiloiden mukana tuli liisterijauheet. Tarvitsin vain vadin, liisteri- ja tapettiharjan.
Lopputulos on melkoisen kohahduttava! Kalustus on vielä vaiheessa, koska huoneessa on tyttäremme parisänky, jonka hän vie remontoituun kotiinsa elokuussa. Suunnittelin tilalle levitettävää vuodesohvaa. Haluaisin "Ruusuhuoneeseen" myös pyöreän pöydän, pari tuolia, lipaston ja joitakin hylly-juttuja. Ajattelin tehdä huoneesta romanttisen, pursuavan hörsyläisen. Yleensä pidän selkeästä, helposti siivottavasta sisustuksesta, mutta täällä saisi olla vaikka enemmänkin pölyjenpyyhkimistä.
Makuuhuoneeseen laitoin neljästä palasesta maalausmaisen fototapetin. Yöpöydät aiotaan uusia jossain vaiheessa, koska minulla ei edes ole yöpöytää. Ehkä miehen nurkkaukseen etsimme myös tyyliin sopivan pöydän, joka sopii hänen "toimistoonsa". Mutta kaikki aikanaan. Nyt sain kaikki rakastamani ruusut pihalta kotiin ruusutarhaan.

Viha-rakkaussuhde

Meillä ei ole vuosiin ollut viherkasveja kotona. Olen niin onneton viherpeukalo, ettei ole toista. Kasvit viihtyvät hetken, kunnes kuolevat kuivuuteen tai homehtuvat märkyyteen. Ja multa on pinnasta aina homeessa, joka erityisesti inhottaa minua. Alkukesästä kävin siskoni luona Vesilahdella ja innostuin todenteolla vesiviljelystä. Päätin urheasti tarttua tähän viimeiseen oljenkorteen saada meillekin vihreyttä ja elävyyttä kotiin. Ostin Viherlandiasta astian, hydrosoraa, vesimittarin, kasvin ja lannoitetta.
Pesin hydrosoran ohjeistuksen mukaan. Rapsuttelin kasvista varovasti mullat pois ja huuhdoin vielä juuret. Laitoin vesimittarin astian pohjalle ja soraa vähän päälle. Mies piti kasvia paikoillaan ja laittelin varovasti soran kasvin ympärille.
Vesiviljelyssä käytetään lannoitusainetta, jota laitetaan 3-4 kuukauden välein. Lannoite ripotellaan soran päälle ja vesi huuhtoo sen sitten juurille.
 Kasvia kastellaan mittarin osoittamaan määrään, mutta annetaan välillä vähän kuivahtaa, jotta juuret saavat happea. Ruukun pintaan voi laittaa koristekiviä tai normisoraa. Nyt jään jännityksellä odottamaan, onnistuisinko vihdoinkin!

Nautintoja

 Juhannuksena on aikaa rauhoittua, levätä, syödä hyvää grilliruokaa ja saunoa. Iso kirjapino on alkanut myös madaltua. On nautinnollista lukea, lukea ja lukea. Tällä hetkellä on menossa Anna-Leena Härkösen Onnen tunti.
 Me ei vietetä juhannusta veden äärellä, eikä enää edes omalla pihalla. Aika hassua, mutta ei ole ollut ikävä pihoja. Olen helpottunut työmäärän pienentymisestä. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että kaiken pitää olla kunnossa, jotta voi rentoutua. Nyt nautimme pienestä parvekkeestamme. Täällä on mukava lueskella, istuskella ja vilvoitella löylyjen välissä.
Halusin parvekkeelle vain vähän kukkia ja tilaa kahvitteluun sekä pyykkien kuivatukseen. Peitimme ilmalämpöpumppurumiluksen ja kuivatusnurkkauksen verhoilla. Pyykki kuivuu nopeasti silloin, kun pöhötin on päällä ja puhaltaa suoraan pyykkeihin ilmaa. Toki parveke on myös aika lämmin lasituksen ansiosta viileälläkin säällä.  Näin parvekkeesta tuli meille viihtyisä ja toimiva.




Tähän on tultu...






Jo pienenä tyttönä suurin haaveeni oli mennä naimisiin ja saada olla morsian. Tietysti halusin myös lapsia ja erityisesti kolme tyttöä. Nimetkin minulla oli valmiina. Haaveilin usein äitiydestä ja leikin pikkutyttönä, että olin äiti. Hoidin pienempiä sisaruksia ja kuvittelin, että he olivat minun lapsiani.

Löysin miehen 28 vuotta sitten. Seurustelu oli intensiivistä ja ihanaa aikaa.


Toiveeni toteutui ja saimme kolme tyttöä. Tytöt syntyivät 1993, 1994 ja 1996. Kun lapset olivat ihan pieniä, minulla oli rankkaa. Mutta nautin silti suunnattomasti. Tuntui mukavalta, että tytöt olivat melkein saman ikäisiä, leikkivät ja touhusivat paljon yhdessä. Sain olla kotona lähes kuusi vuotta. Meillä leivottiin, siivottiin, askarreltiin ja leikittiin paljon.



Tytöt kasvoivat ja touhut muuttuivat. Kävin töissä ja hoidin ruoka- ja pyykkirumbaa. Tytöt temmelsivät lähimetsässä ja viuhtoivat pitkin pihoja. Meteli oli välillä kova ja meno hurjaa. Tytöt leikkivät paljon roolivaatteilla ja kuvasivat omia videoitaan. Minusta on aina tuntunut, että elämme parasta aikaa. Nytkin, vaikka nuorimmat ovat lähtemässä yhteisestä kodistamme. Vanhin tyttäremme on asunut omillaan jo useamman vuoden. Onneksi kaikki ovat silti lähikaupungissamme.
Tuntuu kivalta, mutta haikealta. Nyt työ on tehty ja on aika ruveta elämään enemmän omaa elämää. Suunnittelen vapautuvia huoneita ja mietin, miten paljon meillä onkaan kohta tilaa. Olen innoissani hankkinut urheiluvaatteita ja alkanut liikkumaan enemmän. Meillä alkaa uusi ja ihmeellinen, ennen kokematon elämänvaihe...

Remppakuulumisia

Viime syksynä teimme remonttia kodissamme ja minä toimin tapettivastaavana. Halusin ruusuja jossakin muodossa ja vessaanhan ne sopi vallan mainiosti. Tässä meidän pieni hotelli helpotus!
Keittiön pöytä pyörähti ympäri uudelle paikalleen ja vapautunut seinä kaipasi tapettia. Olin rautakaupassa pyöriessäni ihastunut jo ohimennen herkulliseen tapettiin. Nyt piti vain saada miehen siunaus ja tehdä värivalinta. Kumpikaan ei vaatinut suuria ponnisteluja. Miehen mielestä "jos vaimo tulee onnelliseksi tapetista, saa laittaa minkä haluaa."

Pala taivasta?

Lokakuussa kerroin, että tyttäremme oli lähdössä Los Angelesiin, jossa kuvataan TV-dokumenttia. Nyt ohjelma pyörii täyttä vauhtia telkkarissa. Kaikki lähti siitä, kun Henna innostui hakemaan "Au pairit Los Angelesissa" ohjelmaan. Hän pääsi koekuvaukseen ja haastatteluun Tampereelle ja tuli monien joukosta valituksi. Yhtäkkiä lähtöhöpötykset alkoivatkin tuntua todellisilta ja pieni paniikki hiipiä puseroon. Se tarkoitti myös sitä, että me joutuisimme myös osallistumaan kuvauksiin. Se tuntui minusta kauhistuttavalta. Jännitin haastatteluissa valtavasti ja tuntui, ettei tule yhtään järkevää ajatusta eikä sanaa suusta.
Henna oli innoissaan lähdöstä ja reippaana tyttönä lähti yksin suureen maailmaan. Kokemus opetti paljon yksin pärjäämistä, itsestä huolehtimista ja vaikeuksista selviämistä. Hän sai myös nähdä palan Ameriikkaa, elää paikallisissa perheissä ja hotelleissa. Ajattelin, että kova työ ei tapa, mutta en kuitenkaan olisi toivonut kaikkia rankkoja kokemuksia pienelle tytöllemme. Välillä äidin sydän itki täällä kotisuomessa. Tunsin itseni avuttomaksi, kun en pystynytkään auttamaan. Mutta toisaalta myös iloitsin siitä, että kuopuksemme sai kokea uutta, ihmeellistä ja jännittävää.

Pääset tästä linkistä katsomaan ensimmäisen jakson -> Au pairit Los Angelesissa