Blogini täyttää 10 vuotta

 

Joulun vapaiden aikoihin aloitin blogini kirjoittelemisen kymmenen vuotta sitten. Julkaisin ensimmäisen postauksen 28.12.2010. Paljon on virrannut vettä Muuramen joessa siinä ajassa. Rupesin oikein miettimään, mitä minulle on tapahtunut kymmenessä vuodessa. Aluksi tuntui, että ei oikein mitään, mutta kyllähän niitä asioita alkoi sitten pulpahdella mieleen.

Meidän kaikki kolme tyttöä muuttivat pois kotoa ja aloittivat oman elämänsä. Onneksi he asuvat Jyväskylässä ja ovat meitä lähellä. Kahdella tytöistä on koira ja vanhimmalla on lisäksi nyt myös kissa
ja pupu. Ai niin, mehän muutettiin myös. Asuttiin 15 vuotta vähän isommassa kodissa. Ostettiin  pienempi luhtitaloasunto, jossa on elämäni ensimmäinen oma parveke!
Blogini kirjoittamisen aikana, olen aloittanut uusia harrastuksia. Otin pianotunteja, mutta siitä hommasta ei tullut mitään. Lapsenakin otin soittotunteja ja olisin nyt aikuisena oikeasti halunnut oppia, mutta pakko myöntää, että aika ei riitä niin kovaan harjoitteluun, jotta tuloksia olisi alkanut syntyä.
Aloitin maalausharrastuksen, joka tuntuu omalta. Nautin maalaamisesta. Siihenkin paneutuminen vaatii paljon aikaa, mutta maalailen pikku hiljaa. Siinä harrastuksessa ei ole tavotteita eikä kotiläksyjä.
Viisi vuotta sitten innostuin kovasti lenkkeilystä, Riitta-siskoni ansiosta. Olin käymässä hänen luonaan Saksassa, jossa kävelimme pitkiä lenkkejä. Riitta sai omalla esimerkillään minut juoksemaan, josta olen ikikiitollinen. Osallistuin Saksassa pariin puolimaratooniin ja Jyväskylässä kerran. Juoksen säännöllisesti vähintään 1-2 kertaa viikossa 6-13 km, ympärivuoden. Viiden vuoden aikana olen juossut n.2500 km.
Harmillisiakin juttuja on osunut kymmeneen vuoteen ja yksi yllätys oli nilkan murtuminen. Aluksi se oli järkytys, mutta toivuttuani siitä, aloin nauttimaan sairaslomastani. Sain tarvitsemani kuuden-seitsemän viikon loman ja omaa aikaa. Vapauden siivouksista ja touhuiluista. Sain luvan kanssa viihtyä sisätiloissa, omassa sängyssä ja keskittyä käsitöihin, maalailuun, kirjoitteluun ja järjestelyyn. 
Toinen ikävämpi asia, joka on rasittanut useampia vuosia, on ollut univaikeudet. Sekin ikävyys poiki hyvän asian, sillä sain oman makuuhuoneen. Nyt voimme mieheni kanssa rauhassa hakea unta, lukea tai kuunnella kirjaa. Voi hiippailla yöllä häiritsemättä toista tai nukkua sikeästi häiriintymättä toisesta. Olemme olleet tosi tyytyväisiä järjestelyymme. Kerran kokeilin, olisinko tullut viikonlopuiksi viereen nukkumaan, mutta mitäpä sitä hyvää systeemiä muuttamaan. Läheisyyttä voi olla paremminkin hereillä ollessa ja virkeänä. Nautin omasta huoneestani. Olen myös oppinut nukkumaan, enkä kärsi enää nukkumisvaikeuksista.
Keneltäkään lukijaltani ei ole voinut jäädä huomaamatta paras muutos. Sain elämääni saaren, maailman parhaan rentoutumispaikan! Sieltä on juttua riittänyt varmastikin liian kanssa. Mutta sitä ei voi kylliksi hehkuttaa. Nyt mökki saa olla talven omassa rauhassaan, kunnes keväällä porukka tulvahtelee taas suloiseen pesäpaikkaan.
 Asia, joka on myös räjäyttänyt tajuntani, on instagram. Vaikutan siellä kertoillen omasta elämästäni ja touhuiluistani. Se on nopeampi, helpompi ja kätevämpi kanava blogiin verrattuna. Minut löytää sieltä nimellä leenujohanna. Olen siellä aktiivisesti ja teen silloin tällöin stooreja. Profiilistani löytää vanhoja stooreja, joita olen vuosien kuluessa kuvannut. 
Viimeisin asia, joka koskettaa kovasti jokapäiväistä elämääni, on isäni muuttaminen hoitokotiin. Se on ollut henkisesti kova paikka. Isän terveys menee huonompaan suuntaan. Muisti huononee aaltoillen jatkuvasti. Onneksi hänen hoitokoti on melkein meidän naapurissa ja saamme maskien ja turvavälien kanssa häntä tavata. Molemmat vanhempani ovat yli kahdeksankymppisiä.
 Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti. Lopussa kiitos seisoo ja tulee loppuhuipennus...
nimittäin huopatossuarpajaiset!!!!!! Tossut ovat kokoa 38-39. Laita kommentti boksiin. Arpajaisiin voi osallistus myös instagramissa. Suoritan arvonnan loppiaisena 6.1.2021