Silmiini osui lehdessä Svetlana Ruohon taidenäyttely Jämsässä. Pyörähdimme siellä kauniina kesäpäivänä. Ateljeen seinässä oli ilmoitus taidekurssista ja ehdotin sitä tyttärilleni, jotka ovat luovia ja tykkäävät tehdä kaikenlaista taidetta. Innostuminen oli vähän laimeeta ja houkutellakseni kysyin, että lähdettekö, jos minäkin lähden. Minun kokemukseni on peruskouluajoilta, kuvaamataidon tunneilta. Olen kyllä aina halunnut maalata ja sain lapsena paletin joululahjaksi. Se jäi käyttämättä. Samoin murrosiässä ostamani taulunpohja. Siis kiinnostusta on ollut, mutta toteutus on jäänyt asteelle nolla.
Pääsimme kaksi- iltaiselle kurssille ja ajattelin maalata mieheni vanhan Pimpo-nallen. Pimpo on alunperin poikanalle, mutta minun käsittelyssä muovautunut ajan saatossa tytöksi. Hahmottelin nallukan lyijykynällä taulupohjalle ja aloitin työni akryylimaaleilla maalaten. Olin innoissani kuin lapsi karkkikaupassa!
Kurssiin kuului iltapala ja Svetlana oli keittänyt teetä ja tehnyt vähän voileipiä. Tauko teki hyvää, vaikka en olisi malttanut "tuhlata aikaa".
Kun sain ensimmäisen maalaukseni valmiiksi, aloitin hahmottelemaan heti uutta.
Tämän työn tein kotona aivan yksin, ilman minkäänlaista ohjausta. Olisi ollut kiva kysellä neuvoja ja ohjeita kokeneelta, ammattitaitoiselta ja hyvältä taiteilijalta.
Auringonvaloa vähän lisää...
Taidepostaukset tulevat varmasti jatkumaan, vaikka tahti riippuu tämän elämäntaiteilijan tuottelijaisuudesta. Yksi jännä juttu on myöskin luvassa, sillä Svetlana on maalannut keskimmäisen tyttäreni. Hän innostui kovasti nähdessään meidän tytöt ja pyysi heitä malleikseen. Svetlana maalaa paljon mm. nuoria tyttöjä. Milla kävi hänen mallinaan ja odotan innolla taiteilijan näkemystä hänestä.
Saattaa olla, että taulu tulee vielä tännekin näytille...
