Vahingossa uusi harrastus

Silmiini osui lehdessä Svetlana Ruohon taidenäyttely Jämsässä. Pyörähdimme siellä kauniina kesäpäivänä. Ateljeen seinässä oli ilmoitus taidekurssista ja ehdotin sitä tyttärilleni, jotka ovat luovia ja tykkäävät tehdä kaikenlaista taidetta. Innostuminen oli vähän laimeeta ja houkutellakseni kysyin, että lähdettekö, jos minäkin lähden. Minun kokemukseni on peruskouluajoilta, kuvaamataidon tunneilta. Olen kyllä aina halunnut maalata ja sain lapsena paletin joululahjaksi. Se jäi käyttämättä. Samoin murrosiässä ostamani taulunpohja. Siis kiinnostusta on ollut, mutta toteutus on jäänyt asteelle nolla.
Pääsimme kaksi- iltaiselle kurssille ja ajattelin maalata mieheni vanhan Pimpo-nallen. Pimpo on alunperin poikanalle, mutta minun käsittelyssä muovautunut ajan saatossa tytöksi. Hahmottelin nallukan lyijykynällä taulupohjalle ja aloitin työni akryylimaaleilla maalaten. Olin innoissani kuin lapsi karkkikaupassa!
Kurssiin kuului iltapala ja Svetlana oli keittänyt teetä ja tehnyt vähän voileipiä. Tauko teki hyvää, vaikka en olisi malttanut "tuhlata aikaa".
Kun sain ensimmäisen maalaukseni valmiiksi, aloitin hahmottelemaan heti uutta.

 Tämän työn tein kotona aivan yksin, ilman minkäänlaista ohjausta. Olisi ollut kiva kysellä neuvoja ja ohjeita kokeneelta, ammattitaitoiselta ja hyvältä taiteilijalta.
Auringonvaloa vähän lisää...
Taidepostaukset tulevat varmasti jatkumaan, vaikka tahti riippuu tämän elämäntaiteilijan tuottelijaisuudesta. Yksi jännä juttu on myöskin luvassa, sillä Svetlana on maalannut keskimmäisen tyttäreni. Hän innostui kovasti nähdessään meidän tytöt ja pyysi heitä malleikseen. Svetlana maalaa paljon mm. nuoria tyttöjä. Milla kävi hänen mallinaan ja odotan innolla taiteilijan näkemystä hänestä.
Saattaa olla, että taulu tulee vielä tännekin näytille... 

Vanha suola janottaa...

Olen seuraillut siskoni blogia https://kukkaetkaali.blogspot.com/ , vaikka en ole ollenkaan innostunut puutarhanhoidosta. Tai ainakin luulin niin... Siskoni kirjoittaa hauskasti kukista kanoihin ja muihin pihapiirin eläimiin. Hänen kuvansa ovat myös upeita, hyvin otettuja ja vaikuttavia. Ehkäpä juurikin niiden vuoksi, minuun on tarttunut puutarhapöpöjä.
Lainasin siskoni luona asuvaa "lapiomiestä", joka sattuu olemaan myös minun veljeni. Sain idean istuttaa pioneja taloyhtiömme sisäpihalle, jossa töröttää vain lipputanko. Kaivoimme kolme kuoppaa ja istutimme nyt syksyllä vain yhden pionin, Rubra plena (kerrottu punainen). Keväällä istutan valkoisen ja vaaleanpunaisen. Haaveilen hakevani omista puskistani suloisia kukkia ja nuppuja maljakkoihini... Toiveet ovat korkealla, sillä nyt sain asiantuntevat neuvot ja avut.
Lauantaina lähdimme saareen yöksi. Paikka on erityisen rakas veljelleni, sillä hän on myös kova kala- lintu- ja luontomies. Päätimme putsata kaikki linnunpöntöt, jotta lintujen on kiva keväällä aloittaa taas sisustushommelit siistiin pesiin. Pesiähän sitten löytyikin puusta jos toisesta. Ekan pöntön jälkeen veljeni pyysi saada itse rueta siivoushommiin.
Puhdistimme myös rännit neulasista. Kiipesin tikkaita ja rupesin hommiin. Ei mennyt aikaakaan, kun kuului kysymys "saisinko minä?" Ja niin minä taas pitelin tikkaita. Minut komennettiin hakemaan vettä järvestä ja rännimies huuhteli paikat puhtaaksi. Mietin, että en kai liikaa teetä hommia, mutta ei minun tarvinnut mihinkään pyydellä. Välillä kiertelimme etsimässä olemattomia kanttarelleja ja katselemassa kompostit ja kaivetut ojat. Paistelimme muurinpohjalettuja, saunoimme ja uimme. Ensi keväänä rakentelemme pihagrilliä, johon tarvitsemme taas lapiomiestä. Varaus on tehty.