Elämänmuutos jatkuu

Tänä syksynä kävin Saksassa kahden tyttäreni kanssa. He saivat höynäytettyä minut juoksemaan puolimaratonin. Meidän kolmen piti juosta se yhdessä, mutta toiselle tuli jalkavaivaa ja toinen tyttäristä vaihtoi juoksun kymppiin. Minä, päättäväisenä ihmisenä, en luovuttanut vaan päätin juosta sen vaikka yksin. Eka kymppi meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi edellisen päivän shoppailureissu ja uneton yö vaatia verojaan. Voimat vähenivät ja vauhti hiipui... Mutta maaliin pääsin ja olin tyytyväinen omaan juoksuuni. Ensimmäinen ajatus oli "ei ikinä enää", mutta saatan juosta seuraavan kerran kotikaupungissani, Jyväskylässä.

Matkamme oli toki muutakin, kuin juoksurääkkiä. Kävimme tulopäivänämme käsi-ja jalkahoidoissa.
Thai-hieronta Bensheimissä on myös taivaallista. Toinen tyttäristä ihastui siihen niin kovasti, että kysyi, kunkahan monta hierontaa voisi ottaa peräkanaa. Luulen, että niin monta, kuin jaksaa maksaa...

Ja reissuhan ei ole täydellistä ilman hyvää ruokaa. Siskoni laittoi ihania kasvisruokia ja kävimme myös syömässä aasialaisessa ja jälleen kerran, intialaisessa. Nyt tulen siihen kohtaan, kuinka muutokset elämässäni taas jatkuvat. Minulle tuli kova veto kasvisruokiin. Olen toki aina tykännyt kovasti kasviksista ja lisännytkin niitä ruokavaliooni. Mutta reissussa en syönyt lihaa. Kotimatkalla pysähdyimme subwayssa ja otin kokeeksi vegepihvin. Tykkäsin todella. Ja nyt minusta taitaa olla tulossa vegaani. Olen innoissani uudesta suunnastani ja vaihtelen pikkuhiljaa entisiä tottumuksiani uusiin juttuihin. Miehelle kokkailen edelleen entisiä ruokia, mutta itse totuttelen välttämään eläinkunnan tuotteita.
Jos haluatte tietää miksi, kerron kyllä.

Mustikkapiirakka Leenan tapaan

Kokeilin sokeritonta ja rasvatonta mustikkapiirakkaa. Tein piirakan keksimälläni täytekakun pohjalla, jonka päälle vain ripottelin mustikoita. Mustikoihin laitoin lusikallisen perunajauhoa, ettei tulisi liian vetistä piirakkaa. Paistoin 175 asteessa 30 minuuttia. Valmiin piirakan päälle heitin tuoreita lakkoja.
 Tässä on kaikki ainekset, joita käytin. Eli porkkanoita, manteleita, banaani, omena, munia, neljänviljanhiutaleita (jauhettuna ja kokonaisena), mustikoita ja leivinjauhetta.
En tiedä onko piirakka herkkua, mutta terveellistä ainakin. Eilen lorautin vähän kinuskikastiketta päälle. Tänään taidan laittaa palan suklaarouhejäätelöä...

Sokeriton ja rasvaton täytekakku

Lenkkipolulla rupesin päässäni pyörittelemään täytekakun ohjetta, joka olisi terveellistä. Kirjoitin googleen sokeriton ja rasvaton täytekakku ja ajattelin saavani valmiin ohjeen tai edes vinkkiä. Löytyi kyllä, mutta kakussa oli käytetty hedelmäsokeria! Päätin tehdä reseptin ihan omasta päästä.
 Pohjasta tuli ihanan kuohkea! Jauhoin koneella neljänviljanhiutaleista jauhoa. Kaurahiutaleista saa tehtyä gluteenittoman version. Tein banaanista ja omenasta soseen. Myös kolmesta pienestä porkkanasta ja kourallisesta manteleita. Rikoin kolme munaa lasiin ja laitoin saman verran omaa tekemääni jauhoa, vähän hiutaleita ja teelusikallisen leivinjauhetta. Vatkasin munat ja teelusikallisen vanilijasokeria. Lisäsin vaahtoon banaani-omena soseen ja jatkoin vatkaamista. Lisäsin porkkana-mantelimurskan ja jauhoseoksen. Paistoin 175 asteessa puoli tuntia.
Halkaisin pohjan, kostutin vähän maidolla ja levitin 2 desiä mansikkasurvosta. Vatkasin puoli purkkia rahkaa, johon lisäsin puolikkaan banaanin ja desin mansikkasurvosta. Levitin rahkaseoksen mansikan päälle.
Banaaniviipaleita päälle. Saisi olla vaikka enemmänkin... Päälle vatkasin desin kuohukermaa. Laitoin puolikkaan purkin rahkaa ja kaksi teelusikallista tomusokeria. Siinä kaikki ainekset. Mansikoita päälle ja helpot pursotukset. Tällä kertaa en tehnyt vegaanista kakkua, mutta toki voi yrittää korvata kananmunat jollain (?) ja käyttää vegaanisia "maitotuotteita". Tässä kakussa munat kuitenkin toivat kuohkeutta ja rahkakerma täytekakun tuntua. Tätä kakkua uskaltaa syödä niin paljon kuin jaksaa. Ja jos haluaa makeutta lisää, voi tarjota kinuskikastiketta kyytipojaksi.


Virtsankarkailun korjausleikkauskokemuksiani

,

Heipä hei kaikki lukijani! Olen pitänyt pientä paussia blogini suhteen. Postailu ei ole mahtunut juurikaan kuvioihini. Joskus minua rasittaa koneella ja kännykällä oleminen ja teen mielelläni jotain aivan muuta. Mutta nyt tuli niin tärkeää kerrottavaa, että oli pakko istua koneen ääreen. Vähän aikaa mietin, haluanko avautua näin henkilökohtaisesta ja arasta asiasta. Mutta päätin kertoa tarinani, jotta edes joku saa rohkaisua omaan vastaavanlaiseen tilanteeseen. Kävin talvella nimittäin gynekologilla ja ohimennen mainitsin lirahteluvaivastani, joka on harmittanut minua jo parikymppisestä asti. Juoksu, aivastelu ja jopa nauraminen ovat olleet arvaamattomia paikkoja. Lääkäri otti asian vakavasti, keskusteli ja tutki. Hän sanoi, että laittaa lähetteen leikkaukseen. Olin yllättynyt, mutta helpottunut ja päätin, että nyt menen! Tuli kutsu sairaalalle tutkimukseen ja leikkauksen suunnitteluun. Siellä kysyttiin leikkauksen ajankohdan toivetta. Sanoin, että kesäaika on minulle kaikista paras. Niin minut sitten leikattiin 14.6.
Menin sairaalalle aamulla. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Sain paljon kipulääkkeitä ja jonkin "karuselli"- humauksen pari kertaa. Monta ihmistä hääri ympärilläni todella ammattitaitoisesti ja tehokkaasti. Olin heräämössä leikkauksen jälkeen muutaman tunnin, jossa seurailtiin vointiani. Kolmen tunnin päästä pystyin käymään pissillä, joka onnistui hyvin. Kipujen vuoksi jouduin vielä jäämään vähäksi aikaa. Sain kahvia ja voileipää. Kotiin pääsin jo iltapäivällä.
Toimenpide onnistui hyvin, vaikka kävely ja jalkojen nostelu esim. sängylle teki pitkään kipeää. Pari päivää söin kipulääkkeitä, mutta lopetin, jotta pysyisin paikoillani ja toipuilisin. Minulla on tapana rueta touhuilemaan. Parvekkeen ikkunat pesaisin jo leikkausta seuraavana päivänä. Kääk!
Sain lääkäriltä sairaslomaa vain viisi päivää. Olin varautunut kahteen viikkoon ja se oli minulle tarpeen. Pikkuhiljaa tein kävelylenkkejä ja pieniä juoksulenkkejä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Enää ei tarvitse pelätä aivastusta jalat ristissä. Voin lämpimästi suositella toimenpidettä kohtalotovereilleni. Turhaan viivyttelin ja vähättelin vaivaani. Helpolla voi näköjään kohentaa  omaa elämisenlaatua. Ainakin minun kohdalla kaikki sujui hyvin ja vaivattomasti. Olen onnellinen!

Maritusta

Moni on varmastikin jo marittanut kaappinsa ja tavaransa. Joko aihe kyllästyttää? Minulle tämä on ollut uusi ja innostava aluevaltaus. Luin "oikeaoppisesti" ensin kirjan ja aloitin urakkani. Olen aina ollut kova järjestelemään, mutta näin toimivaa järjestelmää en ole koskaan älynnyt itse keksiä. Kiitos Maria Kondo!
Alkuun laitoin vaatteita kaikenlaisiin koreihin, kenkälaatikoihin ja Ikean rasioihin. Eilen kävin ostamassa Clas Ohlsonilta asianmukaiset korit. Niitä tosin pitää hakea vielä lisää, kun tarve alkaa hahmottumaan. Nyt kaikki on suurinpiirtein kohdillaan. Marittamistani helpottaa paljon se, että minulla on kolmatta viikkoa kirpparipöydät  naapurissa, Anjan puodissa. Olen voinut kassikaupalla kantaa sinne ylimääräistä tavaraa ja vaatetta. Osa menee suoraan roskiin ja osa parvekkeelle odottamaan jatkopaikkaa esim. vaatekeräykseen.
Tästä kaapista poistin kokonaan kaksi vaatetankoa ja viikkasin kaikki vaatteet pystyyn ja koreihin. Aluksi epäilin koko systeemin toimivuutta, mutta tämän muutaman viikon aikana olen huomannut, että homma toimii.  Tähän marittamiseen jää koukkuun. Katselen jatkuvasti kaappeja ja laatikoita, mitä voisin vielä järjestellä ja vähentää. Vähentämistä vielä on, koska en jaksanut jokaikistä vaatetta vielä sovittaa ja miettiä, ilahduttaako tämä vielä minua vai ei.
Meillä ei ole koskaan ollut kauppakassit näin siististi ja helposti otettavissa(niitäkin näyttää olevan vielä aivan turhan paljon). Eikä minun tarvitse enää etsiä ja penkoa yhdestä isosta korista villasukkia, sormikkaita ja pipoja.
Kaikki liinavaatteet ja pyyheliinat löytyvät nykyään sängyn vetolaatikoista.
Lopuksi toteutan yhden lukijani toiveen. Hän toivoi minulta jotakin siivousvinkkiä. Tässä yksi niistä. Säilytän pesuainetta, sienen ja harjan käden ulottuvilla. Tulee viikottain pestyä suikuseinää, laattoja ja lattiaa suihkussa tai saunassa käydessä. Suihkutila pysynyt jo kolmatta vuotta puhtaana ja kalkittomana. 

Pipo pelastaa huonolta tukkapäivältä!

Kokeilin onnistuisiko minulta pipon neulominen ja mikä ettei! Ostin Neuloosista ihanaa pipolankaa, jossa on 70 % merinoa ja 30% silkkiä. Kerrankin pipo, joka ei kutita. Aluksi tuntui oudolta neuloa nelosen puikoilla melko ohutta lankaa. Olen tottunut kasin puikkoihin ja huovutettaviin tossulankoihin. Kukkakoriste on tehty virkaten.

Uusi ihastus

Kodissa tuoksuu huumaavan hyvälle. Olen aivan ihastunut vaaleanpunaisiin, suurikukkaisiin liljoihin. Ostin viime viikolla kaksi vartta. Toisessa on kolme suurta kukkaa ja toisessa neljä!
Nyt tuntuu, että minun lempikukkani ruusu, on saanut vaarallisen kilpailijan.
Näitä kaunokaisia meillä tullaan näkemään ja tuoksuttelemaan usein. On minulla yksi "salarakas", jonka aika ei ole vielä parhaimmillaan.  Siitä joskus myöhemmin.

Pää järjestykseen

Kun lapset olivat pieniä, oli päiväkotijuttuja ja paljon erilaisia tapahtumia ja riehoja. Koululaisilla oli jos jonkinmoista muistettavaa ja harrastusta. Ei ole mitään mielikuvaa, miten kaikesta selvittiin ja muistettiin. Meillä on molemmilla kalenterit, mutta olemme aika ulapalla toistemme menoista. Joillakin pareilla toimii kännykässä yhteinen kalenteri, jonne molemmat merkkaavat tapahtumansa. Minä kekkasin meille tällaisen liitutaulun helpottamaan meidän arkea ja elämää. Ei tarvitse tarkistella ja toistella samoja asioita moneen kertaan. Kirjoitan sunnuntaina viikon ohjelman jääkaapin oveen ja mieskin on kartalla minun töistä ja menoista. Oli hauskaa, kun hän yhtenä päivänä oli itse ottanut liidun käteensä ja raapusti omaa ohjelmaansa. Tämä toimii meillä ja on hyväksi havaittu! Ja liitutaulun vieressä on tietysti kauppalista. Siihen me molemmat kirjoittelemme, mitä milloinkin kaapista puuttuu tai on lopussa. Jos vaan muistetaan kirjoittaa:))))

Koti kuntoon

Perjantaina päätin, että nyt pitää pistää meillä tuulemaan. Pianon pimputtelu, juokseminen ja pomppiminen saa nyt hetkeksi unohtua. Aloitin kunnon suursiivouksen. Pesin kaikki verhot (ripustin märkänä takaisin roikkumaan), pyöräytin matot koneessa ja pesin vaaleat karvalankamatot höyrypesurilla. Siivosin autonkin ja pesin istuimet pesurilla. Koirat saavat penkit välillä karmeaan kuntoon, jos ei ole muistanut suojailla istuimia. Monesti olen iloinen meidän pienestä kodista, jonka jaksaa helposti parissa päivässä vaikka kääntää ympäri. Tänään lauantaina jatkoin siivouksiani vielä ja pesin ikkunat sisäpuolelta ja rapsutin kaikki pölyt joka nurkasta. Nyt on ihanaa juoda kupponen teetä ja saunaa odotellessa ehkä kipaista pienellä lenkillä...

Työvaatetta värittömään talveen!

Alkuvuodesta minulle tulee ajatus ostaa värikkäitä kankaita ja innostus mekkojen tekoon. Tällä kerralla halusin tehdä mekkoihin pieniä yksityiskohtia ja piirtelin ideoita paperille. Leikkasin kaikki kankaat valmiiksi ja huolittelin reunat siksakilla sarjatyönä. Sen jälkeen oli helppoa ja nopeaakin koota kappaleet yhteen.
 Ensimmäiseen mekkoon tein kaulukset ja helmaan vähän jatketta. Tuli pientä mittavirhettä kangaskaupassa.
Perhosmekko sai rimssua helmaan.
 Kaikenlaista ideaa pukkaa. Ehkä vähän tyttömäistä, mutta mitä se siivotessa haittaa...

Keväämmäksi tein pirteämpää mallia mummojen iloksi. Miehelle tuli Peppi Pitkätossu mieleen.
Välillä asiallisempaa, perusvaatetta. Kehtaa mennä joka paikkaan.
Kesäiseen juhlaan, tarjoiluun... ehkäpä?

World jumping - uusi harrastukseni

Viime vuonna, siskoni luona Saksassa, hurahdin pomppimiseen. Syksyisen reissuni jälkeen tilasin oman trampoliinin, koska täällä Keski-Suomessa ei ole saleilla world jumping- tunteja. Suomessa tietääkseni vain Etelä-Suomessa voi harrastaa tätä lajia. Hyvää, kahdeksankulmaista trampoliinia ei myöskään saa ostettua Suomesta. Ainut vaihtoehto oli siis käyttää siskoa hyväksi tässä pikku pulmassa. Toki hän on ollut syypää tähän tarttuneeseen tautiin:)
Luulin, että teemme tilauksen, maksan (itseni kipeeksi) ja rupean odottelemaan pikku lähetystä. Mikään ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Pitkään odotettuani, firma lähetti trampoliinin siskoni osoitteeseen Saksaan. Siinä vaiheessa ilmeni, että he eivät toimita Suomeen. Tai toimittavat kyllä, mutta postitus maksaa 280e. Monta viikkoa taisteltuamme, rupesimme miettimään, millä ihmeellä saamme pomputtimen kotiin. Lopujenlopuksi trampoliini lähti Lybekkiin ja sieltä serkkuni kuljetusfirman kyydissä Jyväskylään.
Vaikka kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella ja intokin meinasi lopahtaa, kannatti sinnikkäästi vaan uskoa ja toivoa. Välillä lenkkeilin ja vain haaveilin pomppimisesta. Juuri ennen joulua trampoliinini saapui. Annoin sen levätä rauhassa pitkän kotimatkansa väsymyksiään pois ja tottua meillä asumiseen. Minä touhusin sillä aikaa työkiireitteni kanssa ja yritin olla ottamatta joulusta stressiä.
 Mutta uskokaa tai älkää, joulusta selviää yllättävän vähillä hössötyksillä. Siivosin muilla niin paljon joulun alla, että pyysin miestä imuroimaan meillä  ja ostettiin ruuat valmiina. Vegaaniset karjalanpiirakat, pullan ja porkkanalaatikkon valmistin aatonaattona. Meillä tehtiin "joulusiivous" vasta joulun jälkeen kaikessa rauhassa ja vaihdettiin puhtaat lakanat.

Nyt elämä on yhtä pomppimista, lenkkeilyä, pianonpimputusta, neulomista ja lukemista. Ai, pitäisikö sitä jotain muutakin tehdä?