Voi sen vapaapäivän näinkin käyttää...

Tänään on mittailtu sairaalan käytäviä. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin ja sukka edistyi hyvin. Kävimme pienellä lohdutus shoppailulla ja lopuksi nautimme suuret pizzat ravintolassa. Äiti/tytär päivä oli täydellinen.

Loppupäivän ajattelin käyttää mukuloiden istuttamiseen. Joka syksy yhtä innokkaana... Päälläni on muuten siskolta saatu kaunis paita, johon ihastuin itse kovasti.Kiitos siskoseni !

 

Syksyn loistoa

Kodin portinpieli hehkuu punaisena. Villiviini näyttää parastaan ja ruusut ovat puhjenneet uuteen kukkaan. Nautin täysillä syksyn kirpeydestä, hämärästä ja jopa vesisateesta. Olen syksyihminen ja nautin, kun saan käpertyä neulomaan sukkaa...
Nämä sukat lähtevät Kanadaan, jotka minä olen täysin itse neulonut äidin ohjeilla. Laitan tännekin ohjetta, jotta voin itsekin luntata täältä, jos kavennukset unohtuu. Uudet langat ovat saaneet minut ihan sekaisin. Sukkaa pukkaa joka ilta...

Puuhapäivän tuotoksia...

Leivoin tällaisia perinteisiä, "vanhanaikaisia" leivonnaisia 80-vuotiaan sankarin toivomuksesta. Ja mukavahan näitä on leipoa. Mies monesti ihmettelee, miten jaksan touhuta näitä juttuja. Mutta kun se on niin mukavaa...

Äiti on aina äiti

Kuka sinua kuuntelee, kuka sinua lohduttaa, kuka sinua auttaa, kuka sinua aina opettaa ? Äiti. Minulla on ainakin sellainen äiti. Nyt kun sillä on aikaa. Sillä on halua auttaa ihan loputtomasti. Ja äiti on iloinen. Huumorintajuinen ja nauraa aina. Ja kertoo työn touhussa vanhoja viisauksia. Meillä oli hieno iltapäivä. Syntyi piirakoita, kaalikääryleitä, täytekakkuja ja voileipäkakkuja. Ja vaihdeltiin kuulumisia. Ja toki äiti kutoi sukkani loppuun. Kiitos äiti !

 

Minun ystäväni on kuin villasukka....

Olen hurahtanut villasukkiin. Ensimmäiset alkavat olla valmiit, äidin avustuksella. Osaan neuloa varret ja siihen minun taitoni sitten loppuukin. Menin äidiltä pyytämään neuvoa kantalappuihin. Äiti neuvoi ja neuloi. Sukka olikin jo valmiina ! Toinen sukka oli jo kovaa kyytiä valmistumassa ja kävin välillä hakemassa sukkani kotiin. Äiti tuli aamulla seitsämältä meille aamukahville. Hänen käsityö oli viety. Hänellä oli yöunet mennä, kun oli ollut harmissaan. Isä oli antanut minun ottaa omat sukkani ! Nyt sukka odottaa kärkikavennusta... täytyy myöntää, en osaa itse. Hävettää... Mutta minähän opettelen. Tänään ostin lisää lankoja. Nyt pyydänkin "Kanadan" tytärtäni valitsemaan värin, niin mamma neuloo sydämellä ja lämmöllä lapselle varpaiden ja mielen lämmittäjät.

Kevyttä tuulahdusta naistenhuoneeseen

Harvoin lähden oikein vartavasten ostoksille. Yleensä tulee poikettua johonkin liikkeeseen, mutta tätä käyntiä olin suunnitellut kauan. Valmistauduin käyntiin oikein tutustumalla putiikin tarjontaan netissä www.wilhelmiinankammari.fi Tein mieleeni suunnitelman, mitä lähden ostamaan ja melkein pysyinkin siinä. Vähän tietysti lipsahti lisää, mutta sain ne mitä halusinkin.

Meidän perheessä sattuu asustelemaan neljä naista. Vaikka tavaraa on paljon, yritän pitää jonkinnäköistä järjestystä. Meidän seinät on täynnä koria ja koukkua, joita mies innolla aina kiinnittelee. Tuumaa vain, että "sisustusta, sisustusta" ...

 

Mitä leipoisin yllätysvieraille....?

                                      Unelmaherkku

                               3 munaa
                               1 1/2 dl sokeria
                               1 1/4 dl perunajauhoja
                               2 rkl kaakaojauhoa
                               1 tl leivinjauhetta

                              Täyte: 2 1/2 dl vispikermaa
                                        1 pss ranskanpastilleja

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet siivilän läpi. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa n. 10 min. Jäähdytä. Hienonna melkein kaikki ranskanpastillit (jätä koristeeksi kokonaisia). Vatkaa kerma. Sekoita karkkimuruset vaahtoon. Täytä torttu osalla seosta. Kääri rullalle. Laita loput vaahdot päälle ja pastillit koristeeksi.
                  Todella suussasulava torttu !   Sopii myös keliaakikoille.

Lapsuuden herkkua

Vaikka nyt melkein joka toinen karppaa tai keventää, tohdin esitellä makeita herkkujani. Yhteishyvässä oli ihana vadelmavispipuuron ohje, niin päätin kokeilla sitä. Nesteenä käytin mansikkamehua ja kyllä tuli hyvvää ! Meillä kotona tehtiin ennen vanhaan usein puolukkapuuroa. Välillä vispattiin ja joskus syötiin sellaisenaan. Äiti keitti monesti ruispuolukkapuuroa. Oma perheeni ei ole innostunut vispipuuroistani. Olen keitellyt mustikoista, aprikooseista ja omenastakin. Ja syönyt ihan issekseen....

                                1 l vadelma- tai sekamehua

                                      1 1/2 dl mannasuurimoita

                                      200 g vadelmia

                                      1/2 dl sokeria

Kiehauta mehu kattilassa. Vatkaa joukkoon mannasuurimot. Keitä puuro kypsäksi keskilämmöllä n. 10 min, välillä sekoittaen. Lisää puuroon vadelmat ja sokeri. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. Anna puuron jäähtyä ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Kotimaisia vadelmia ei tarvitse keittää.