Etsin netistä pikkuleipien ohjetta. Halusin löytää jotakin kivaa rippijuhliin. Loppujen lopuksi turvauduin omaan, vanhaan ohjekirjaan ja tein Mokkapikkuleivät.Laitampa tähän ohjetta tulemaan.
200 g voita, 200 g sokeria, 1 muna, 200 g perunajauhoja ja 200 g vehnäjauhoja.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna. Lisää jauhot.Pidä hetki jääkaapissa. (minun hetki oli 2 päivää, kun en ehtinyt leipomaan ) Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota muotilla kakkuja. Paista 200 asteisessa uunissa n.5-8 min. Tee täyte.
200 g voita, 1 keltuainen, 1 dl tomusokeria ja 2 rkl vahvaa kahvia.
Vaahdota voi ja sokeri, lisää keltuainen ja kahvi. Levitä täyte jäähtyneiden kakkujen väliin ja koristele haluamallasi tavalla. Säilytä kakut viileässä.
Juhannusaaton juhlaa
Minä olen meillä tapetti-reiska ja heitin tapetit seinään. Mies oli tehnyt valmiiksi maalaushommat. Saimme iltaan mennessä valmiiksi tyttöjen huoneen. Huoneesta tuli täysin valkoinen. Voin laittaa joskus myöhemmin kuvan lopputuloksesta. Vanhimman tytön huone on myös maalattu ja laitettu. Siinä teimme tytön toivomuksesta hauskan ( ? ) hilekoristelun harmaaseen seinään. Heti maalaamisen jälkeen, puhalsimme kompuralla Tiimarista ostetut hopeahileet seinälle. Lopputuloksesta tuli aika hauska, vaikka hilettä oli sen jälkeen joka paikassa.
Silva-sisustaja
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Silva-pupu ei pitänyt huoneensa tapetista ja ajatteli aloittaa remonttihommat. En voinut kovasti suuttua, koska tytär on jo kauan puhunut tapetin poistosta. Emme ole vaan jaksaneet ryhtyä hommaan. Nyt oli pakko aloittaa. Mieheni poisti tapetin tyttären kanssa, osti maalit ja pensselit. Tapettia ei voi nyt ajatellakaan, koska Silva ei tykkää niistä... tai siis tykkää. Se oikein söi sitä tapettia, mutta onneksi ei sairastunut mokomasta.
Hurja remontti alkoi meillä.... kaiken kiireen ja työn keskellä.
Hurja remontti alkoi meillä.... kaiken kiireen ja työn keskellä.
Täyttä höyryä kohti juhlia...
torstai 16. kesäkuuta 2011
Nyt on ollut hiljaiseloa täällä blogissani, mutta kulisseissa tapahtuu. Lupasin kertoa juhlajärjestelyjen etenemisestä. Ja paljon on ehtinyt tapahtua, vaikka paljon on vielä tekemistä. Juhlan sankari on parhaillaan Saariselällä riparilla. Minä tuskailin ylimääräisen jääkaapin ja pöytien löytymisen kanssa. Purin huolta siskolleni, joka sai molemmat minulle hankittua. Kolme hienoa pöytää töröttää jo meidän terassilla. Pikkuleivät ja kakkupohjat on pyöräytetty.
Meidän huushollissa ei ole ollut ainuttakaan viherkasvia. Jostakin sain nyt päähäni, että pari amppelia on hankittava. Ja kyllähän ne kodikkuutta luovat...jos pysyvät hengissä. Ehkä ostan talvella sitten uudet, jos eivät viihdy hoidossani.
Juhlissa ajattelin tarjota pientä suolasta, vähän niin kuin ruokatarjoilua. Lämpimänä pääasiassa perunoita ja lihapullia. Lisukkeena kaikenlaista kylmää, salaatista kalalautaseen. Meillä on ollut saman tyylinen tarjoilu kahden edellisenkin tytön rippijuhlissa. Minusta se on kätevää, kun on vieraita läheltä ja kaukaa. Ja juhlat venyvät usein iltaan asti, jos vieraat viihtyvät. Jälkiruuaksi tarjoan yleensä vain täytekakkukahvit, pienellä pikkuleipä-makeis lisällä.Lihapullat tein itse. Keksin laittaa ne rasioihin, jotka tulivat jauhelihan mukana. Näin varsinaiset rasiani eivät ole pakastimessa ja säästän juhlien jälkeistä tiskiä.
Pihoja koristelin kesäkukilla, jotka sain vihdoin hommattua. Luulin jo jääväni ilman, kun viivytin hankintaa niin kauan. Mutta kaupathan ovat vielä kukkia täynnä. Samettikukat on tilattu veljeni tytöltä, joka kasvattaa kukkaset itse siemenistä. Jo useana vuonna hän on kasvattanut ja myynyt kesäkukkia.
Meidän huushollissa ei ole ollut ainuttakaan viherkasvia. Jostakin sain nyt päähäni, että pari amppelia on hankittava. Ja kyllähän ne kodikkuutta luovat...jos pysyvät hengissä. Ehkä ostan talvella sitten uudet, jos eivät viihdy hoidossani.
Juhlissa ajattelin tarjota pientä suolasta, vähän niin kuin ruokatarjoilua. Lämpimänä pääasiassa perunoita ja lihapullia. Lisukkeena kaikenlaista kylmää, salaatista kalalautaseen. Meillä on ollut saman tyylinen tarjoilu kahden edellisenkin tytön rippijuhlissa. Minusta se on kätevää, kun on vieraita läheltä ja kaukaa. Ja juhlat venyvät usein iltaan asti, jos vieraat viihtyvät. Jälkiruuaksi tarjoan yleensä vain täytekakkukahvit, pienellä pikkuleipä-makeis lisällä.Lihapullat tein itse. Keksin laittaa ne rasioihin, jotka tulivat jauhelihan mukana. Näin varsinaiset rasiani eivät ole pakastimessa ja säästän juhlien jälkeistä tiskiä.
Pihoja koristelin kesäkukilla, jotka sain vihdoin hommattua. Luulin jo jääväni ilman, kun viivytin hankintaa niin kauan. Mutta kaupathan ovat vielä kukkia täynnä. Samettikukat on tilattu veljeni tytöltä, joka kasvattaa kukkaset itse siemenistä. Jo useana vuonna hän on kasvattanut ja myynyt kesäkukkia.
Pyyhkeitä pyykkärille
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Meidän pyykkikone sanoi sopimuksensa irti. Aloitin pyykinpesun siskoni luona ja ravasin rundia monta päivää, koko viikonlopun. Pyykkiä tulee muutenkin niin paljon, että hyvä jos saa kotona pestyä. Tarkistimme kuitista, että pesukoneen takuuaika oli juuri mennyt umpeen (onneksi). Meillä oli alkanut vakuutusaika. Olimme fiksuina ottaneet koneelle kahden vuoden vakuutuksen oston yhteydessä. Vakuutus korvaa kaikki "ulkoapäin" tulleet yllättävät viat. Ja vikahan löytyi poistopumpusta. Miestä oli pikkuisen hävettänyt, kun korjaaja oli kaivanut saaliin ulos meidän koneesta.Korjaaja oli tuumannut, että yleensä löytyy yksi-kaksi pinniä tai kolikkoa. Tällaista harvoin tulee vastaan. Vika tuli todella kalliiksi, mutta ei meille. Pyykkärin pitää ehkä tarkentaa...
Raparperihilloa
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Kesä on nyt oikeasti tullut. Sain säilöttyä ensimmäiset raparperihillokkeet ja lapset pääsivät kesälaitumille. Ihana tunne, molemmat. Sain pitkän tauon jälkeen jotakin aikaan ! Olen ollut jotenkin kai rasittunut ja tuntuu kuin luovuus olisi ollut jossakin karkuteillä. Päätin ryhdistäytyä ja rueta taas touhuilemaan tapani mukaan. Tänään leivoin vanilijapullia ja kakkupohjan rippijuhliin. Huomenna ajattelin tehdä karjalanpiirakoita. Jos laiskuus ei yllätä...
Silmänruokaa
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Nämä kukat eivät sanoja kaipaa. Olen kuvannut meidän pihan kukkia. Ruusuja ei enää ole, sillä olen onnistunut palelluttamaan kaikki. Haaveenani on ollut ruusutarha, mutta sellaista en taida koskaan saada...tai ei sitä tiedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)