Loppuun on tultu....

Joulun alla on usein kiirettä ja tohinaa, joten ajattelin laskea stressitasoa kutsumalla sukua koolle läheiseen kotaan. Juotiin glogiä, syötiin torttuja ja grillattiin makkaraa (niin jouluista). Kirpeästä pakkasesta huolimatta laulettiin myös perinteisiä kulkusen kilinöitä. Siskoni tokaisi poislähtiessä, että "tämä oli mukava perinne". 
Aattona vein myös oman perheeni aamukahville kotaan. Saimme käytettyä samalla kaikki tyttärien koirat kunnon lenkillä.
Kaikki rakkaat saman pöydän ääreen...Tänä jouluna kokeilin tehdä porkkanoista "lohta". Porkkalasta tuli minun makuuni vähän liian suolaista ja vaikka tuntuma ja makukin saaristolaisleivän päällä muistutti kalaa, taisi kokeilu jäädä kokeiluksi. Seitankinkku oli myös tällä kerralla pettymys, sillä tein kaksinkertaisen annoksen ja paistokseni oli raakaa. Onneksi oli falafelejä ja muita hyviä herkkuja.
Olin ajatellut liikkua joulun aikaan paljon, mutta aamuiset pitkät koiralenkit tuntuivat riittävän. Perustelin itselleni, että nyt on aika minunkin levätä ja rentoutua. Nukuinkin aamuisin pitkään ja hyvin. Tänään lähdimme Ladunmajalle hiihtelemään ja nauttimaan tuvan suloisesta lämmöstä ja tunnelmasta. Jouluinen kuusi, takkatulen rätinä ja höyryävän kuuma juoma, toi lämpimän tunteen sydämeen.
                     Onnellista ja liikunnallista vuotta 2019 kaikille ihanille blogissani piipahtaville!