Vanha suola janottaa...

Olen seuraillut siskoni blogia https://kukkaetkaali.blogspot.com/ , vaikka en ole ollenkaan innostunut puutarhanhoidosta. Tai ainakin luulin niin... Siskoni kirjoittaa hauskasti kukista kanoihin ja muihin pihapiirin eläimiin. Hänen kuvansa ovat myös upeita, hyvin otettuja ja vaikuttavia. Ehkäpä juurikin niiden vuoksi, minuun on tarttunut puutarhapöpöjä.

Lainasin siskoni luona asuvaa "lapiomiestä", joka sattuu olemaan myös minun veljeni. Sain idean istuttaa pioneja taloyhtiömme sisäpihalle, jossa töröttää vain lipputanko. Kaivoimme kolme kuoppaa ja istutimme nyt syksyllä vain yhden pionin, Rubra plena (kerrottu punainen). Keväällä istutan valkoisen ja vaaleanpunaisen. Haaveilen hakevani omista puskistani suloisia kukkia ja nuppuja maljakkoihini... Toiveet ovat korkealla, sillä nyt sain asiantuntevat neuvot ja avut.

Lauantaina lähdimme saareen yöksi. Paikka on erityisen rakas veljelleni, sillä hän on myös kova kala- lintu- ja luontomies. Päätimme putsata kaikki linnunpöntöt, jotta lintujen on kiva keväällä aloittaa taas sisustushommelit siistiin pesiin. Pesiähän sitten löytyikin puusta jos toisesta. Ekan pöntön jälkeen veljeni pyysi saada itse rueta siivoushommiin.

Puhdistimme myös rännit neulasista. Kiipesin tikkaita ja rupesin hommiin. Ei mennyt aikaakaan, kun kuului kysymys "saisinko minä?" Ja niin minä taas pitelin tikkaita. Minut komennettiin hakemaan vettä järvestä ja rännimies huuhteli paikat puhtaaksi. Mietin, että en kai liikaa teetä hommia, mutta ei minun tarvinnut mihinkään pyydellä. Välillä kiertelimme etsimässä olemattomia kanttarelleja ja katselemassa kompostit ja kaivetut ojat. Paistelimme muurinpohjalettuja, saunoimme ja uimme. Ensi keväänä rakentelemme pihagrilliä, johon tarvitsemme taas lapiomiestä. Varaus on tehty.

Kesällä pesä...

Katsoin kerran jotakin ohjelmaa tyyliin "Huvila&huussi" tai  muuta vastaavaa. Ohjelmassa laitettiin pihaa ja uima-altaan reunaan nostettiin valtava, ihana aurinkovuode. Se onneton jäi minun sisään kaivamaan ja muhimaan. Meni pitkä aika ennen kuin uskalsin avata suuni ja rueta ääneen haaveilemaan siitä. Kun tutuistuin tuotteeseen, sehän maksoi mahdottomia ja hautasin taas haaveeni. Rupesimme etsiskelemään tytöille aurinkotuoleja. Jotakin halpaa... Mieheni selasi mainoslehtistä ja sanoi, että Askossa on huomenna kaikki puutarhakalusteet puoleen hintaan! Kiireenvilkkaa soitimme Askoon ja veljelleni, joka lainasi meille pakua. Saimme toisen jäljellä olevan. Nyt vain toivon, että aurinko paistaa....

Ylpeydenaiheeni...

Saksankurjenmiekka! Olen iloinen upeasta rivistöstä, joka kukkii toista kesäänsä. Viime kesän kuvaukset katosivat... ja kukinta lakastui. Juhannusruusu on täydessä kukassaan, etuajassa. Tein suihkulähteeseen remontin. Poistin muovin, kaivoin kuopan laajemmaksi ja peittelin kuopan uudelleen. Ladoin suuret kivet pohjalle, keskisuuret, pienemmät ja reunoille pieniä kiviä. Nyt ei musta muovi paista ikävästi silmään. Odottelen ruusujen puhkeamista.... "Perunapeltoni" lähti hyvin kasvamaan perunoista, jotka olivat liian pitkään jääkaapissa ja rupesivat työntämään ituja. Tavallisia kaupan perunoita. Nyt odotellaan innolla uusia perunoita, omaa satoa... viime vuonnakin tuli jo ihanat perunat.

Laatoitusta ammattitaidolla

ja hyvillä välineillä. Sain nimittäin suloiset saappaat vanhimmalta tyttäreltä. Häntä oli säälittänyt äidin vuotavat ja toiset liian pienet saappaat. Tytär oli tilannut nämä minulle yllätyksenä. Nyt on kuulemma hyvä tehdä pihatöitä ja käydä marjassa. Pihaprojektini oli jämähtänyt liuskekivien puutteeseen. Mieheni oli aiemmin laittanut nettiin ilmoituksen, että ostetaan käytettyjä liuskekiviä. Vastauksia ei kuulunut ja ajattelinkin palata asiaan seuraavana kesänä. Ihmeeksi kuitenkin puhelin soi ja meille tarjottiin halpaan hintaan tarvittavat kivet. Lähdimme samana iltana kiviä katsomaan ja hetkeä myöhemmin kivet olivat jo meidän pihamaalla.
  
Siskoltani sain avuksi kätevän nurmikonleikkaajan ja niinpä meikätyttö asensi taas elämänsä ensimmäistä kertaa kiviä pihamaalle, kovassa vesisateessa. Mitähän kaikkea uutta sitä vielä oppiikaan ?

Räpsäyksiä ikkunan takaa

Pihat ovat nyt syksyisen kauniita. Alkaa tulla viileät aamut ja illat.
                  
 Tämä on näkymä meidän keittiön ikkunasta.

Suihkulähteeni on valmis, mutta ruusut eivät tietenkään ole vielä minkään näköisiä. Toivottavasti säilyvät talven yli ja puhkeavat kukkaan ensi kesänä. Haluaisin uudet kalusteet takapihan terassille... Niitä odotellessa, tuunasin vanhat kalusteet tyttöjen entisillä päiväpeitoilla. Olemme suunnitelleet vähän olohuonemaista seurustelunurkkausta. Ehkä luovumme perinteisestä pöytä ja tuolit systeemistä...

Puutarhasuunnitelma

Halusin tehdä meidän takapihalle jotain, että viihtyisimme siellä paremmin. Mieheni usein kysyy "mennäänkö kahville etu- vai takapihalle ?" Vastaan yleensä, et "etupihalle". Tykkään katsella istutuksia ja kuunnella vedensolinaa. Tein paperille suunnitelmaa ja yritin "nähdä" pihamme. Tuskastuin ja päätin suunnitella paikan päällä. Kävin hakemassa pinon pahvia, muovia, ruukkuruusun,etupihan kalusteet, kiviä ja tiilejä. Suunnitelma muhi päässäni muutamia päiviä ja muistin Viherlandiassa näkemäni kalusteryhmän. Mies lupasi käydä katsomassa sitä, haki minut töistä ja sanoi, et "pöytäryhmä oli myyty". Olin harmissani. Sanoin soittavani sinne liikkeeseen, koska näin siellä kaksi samanlaista pöytää. Mieheni kysyi, "mennäänkö takapihalle kahville ?" Se ryhmä oli koottuna meidän nurmella. Nyt tuli kyyneleet silmiin ! Heräsin lauantai aamuna puoli seitsemältä ja valmistauduin lapionvarteen. Lainasin etupihalta suihkulaitteen ja laskin altaan vettä täyteen. Viimeistelin reunat tiileillä ja kaivoin syvät kuopat ruusupensaille. Joskus laitan vielä liuskekiviä pöydän alle ja kulkuväylille. Mutta nyt huilaan ja nautin. Tämä on minun ruusutarhani !

Oman maan mukulat

Meillä on tänä kesänä keitelty ja ihasteltu omia perunoita. Ensi vuonna ajattelin laajentaa viljelyksiäni ja laittaa vähän eri lajikkeitakin... Mietin kovasti, että minne laajentaisin perunapeltoa. Meillä kun ei varsinaisesti ole mitään peltoa vaan normaali nurmikkopiha. Tällä viikolla syntyi idea, kun kiertelin kirpputorilla. Silmiini osui hillitön amme. Tulimme kotiin ja seuraavana päivänä puhuin ammeesta miehelleni. Hän innostutti minua ja lähdimme katsomaan sitä tarkemmin. Paluumatkalla meidän auton takapenkillä törötti suuri, ruosteinen perunalaari! Ystäväni antamat ruusuntaimet löysivät paikkansa. Joskus hitaudesta ja aikaansaamattomuudesta on hyötyä. Koko kesä meni taimia hakiessa ja melkein viikko ihmetellessä, mikä olisi niille paras paikka. Ja oikeastaan ruusut ja amme saivat minun ideariiheni taas käyntiin....

Sataa sataa ropisee

Ei haittaa vaikka sataa. Oikeastaan pidän sateesta. Olen sisäkissa, vaikka puuhastelenkin mielelläni puutarhassani. Viimeksi tänään kitkin rikkaruohoja ja karsin rehottavia istutuksia. Ja nappasin muutaman kuvan.

 Huomaatkin varmaan, että rakastan ruusuja. Tänä keväänä istutin uusia tertturuusuja.

Minun puutarhani

Näin meillä on lähdetty reippaasti kasvuun. Herne, basilika ja persilja ovat napakoita taimia. Laitoin juuri tillin vielä itämään. Äitienpäivälahjaksi on ostettu ryytilaatikko ja malttamattomana odotan yöpakkasten loppumista. Minulle on perinteisesti ostettu puutarhaan liittyviä lahjoja, kun niitä aina näin keväällä tulee haluttua. Parhaiten osuu lahjat kohdalleen, kun itse toivoo, valitsee ja vielä mahdollisesti ostaakin. Ei tule ainakaan pettymyksiä.

Multasormea kutittaa

Joka päivä tutkiskelen etupihaamme ja jännityksellä odotan, mitä sieltä putkahtelee. Kesällä siirtelin erilaisia perennoja siskojen pihoista ja syksyllä piilottelin suuren määrän sipuleita. En enää edes muista, mitä sinne laittelin. 

 Lapsena inhosin puutarhahommia. Jouduin kuitenkin paljon työskentelemään kasvihuoneessa, sillä isäni kasvatti kesäisin kukkia ja piti kauppapuutarhaa. Keväällä aloitettiin jo pienillä sormilla taimien kouliminen. Ei voinut olla tylsempää hommaa.

 Mutta kyllä se lapsuuden kokemus on kylvänyt pienen siemenen minunkin sisimpääni ja minussa asuu pieni puutarhuri. Tuli pakoittava tarve ostaa multaa, ruukkuja, siemeniä ja kukkia. Joka kevät suunnittelen kasvattavani tomaatteja, mansikoita ja jopa perunoita takapihallamme. Yleensä homma on kuitenkin epäonnistunut tai jäänyt suunnitteluasteelle. Nyt aion onnistua !

 Tomaatintaimet ostan kyllä valmiina ja mansikka-amppelin. Laittaisinko perunat multasäkkiin...olisi kivaa saada uudet perunat omalta pihalta.

Suihkulähteen alkulähteillä

Joskus unelmat voivat toteutua. Ei nyt ihan taivaasta tippumalla, mutta kovalla halulla ja työllä. Siirsin Kuunliljat pois seinustalta ja poistin nurmikon koko alueelta.

 Kaivoin kuopan Juhannusruusulle ja siirsin senkin vähän reunemmalle. Sen jälkeen aloitin suuren kuopan kaivamisen, joka toiselle kuoppaa kaivaa...

Tämän urakan jälkeen olikin takki aika tyhjä. Mies lähti innoissaan altaan ostoon. Onneksi hän jaksaa aina tukea kaikissa minun päähänpinttymissä. Aluksi tietysti vähän vastustelee "onko se nyt niin tärkeetä"... Mutta kun hän huomaa, että se on todella tärkeetä, hän lähtee mukaan. Ja lopuksi on aina kovasti tyytyväinen ! Sitten soviteltiin allasta paikoilleen.

 Allas ei ollut aivan vaaterissa. Seuraavana päivänä tyhjensin altaan ja kaivuuhommat jatkuivat. Laitoin myös hiekkaa reunoille ja tuin altaan hiekalla paikoilleen. Sitten lähdettiin taas pumpun ostoon. Ostin kaupasta pienimmän pumpun.

 Istuttelin loput liljat kirsikkapuun juurelle. En tiedä onko se niille paras paikka, mutta ainakin näyttävät hyvältä. Aion istuttaa erilaisia perennoja ja maanpeitekasveja pienelle pläntillemme. Toteutan nyt samalla myös toisen suuren unelmani...ruusutarhan ! Ehkä laitan tertturuusuja. Vaikka pihani on vielä kovin keskeneräinen, olen jo nyt tyytyväinen tulokseen. Tältä suihkulähteeni nyt näyttää.

Silmänruokaa

Nämä kukat eivät sanoja kaipaa. Olen kuvannut meidän pihan kukkia. Ruusuja ei enää ole, sillä olen onnistunut palelluttamaan kaikki. Haaveenani on ollut ruusutarha, mutta sellaista en taida koskaan saada...tai ei sitä tiedä.