Pitkä odotus...

Joskus tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään. Tämä syksy on ollut täynnä tapahtumia, odotuksia, suuria tunteita. Viikko sitten veimme rakkaan kuopuksemme lentokentälle. Hänen suuri haaveensa ja unelmansa toteutui. Hän pääsi televisio-ohjelmaan, joka kuvataan Los Angelesissa. Tuntui haikealta laittaa lapsi yksin maailmalle.
Ikävän tunteita on helpottanut meidän hurja remontti. Olen töiden jälkeen kiiruhtanut uuteen kotiimme paklaamaan, teippaamaan, tapetoimaan ja järjestelemään. Välillä ihan pyörryttää tämä  vauhti. Kun ostimme asunnon, ajattelimme, että muutamme suoraan sisään. Kylpyhuone ja sauna piti kuitenkin laitattaa, niin innostuimme pieneen pintaremonttiin. Kun maalaa seinät, pitää maalata ensin katot. Ja kun maalaamaan alkaa, pitää maalata kaapit, listat ja kaikki. Aivan mahdoton homma!

Meillä puhaltaa muutoksen tuulet

Nyt otan itseäni "niskasta kiinni" ja kerron mitä täällä tapahtuu. Meidän aikuistuvat tyttäret alkoivat puhumaan omaan kotiin muuttamisesta. Kävivät jopa jotakin asuntoakin katsomassa. Siitä alkoi tyhjänpesänkriisi hiipiä puseroon. Aloin mieheni kanssa puhumaan, mitä ihmettä teemme tyhjentyvillä huoneilla. Tuleeko työhuonetta, kuntoiluhuonetta vai vieraille majapaikkaa. Vai otetaanko ihan vuokralaisia... Leikkiä heiteltiin, kunnes tuli totinen idea mieleen. Mekin lennetään pois pesästä! Aloimme etsiä uutta asuntoa, kerrostalosta.
Mieleinen kolmio löytyi nopeasti. Aloimme saman tien myymään ylimääräistä tavaraa pois. Tytöt rupesivat empimään kotoa poislähtemistä. " Ei me halutakaan muuttaa pois". Eihän niillä kiirettä ole. Mutta me ostettiin asunto ja aloitettiin tekemään pientä pintaremonttia. Ja pakkaamaan vanhaa kotia pakettiin.

Sisustelua

Tyttäreni heivasi yhtenä päivänä Ikean hyllystöt eteiseen ja ilmoitti, ettei huoli näitä enää. Siinä pähkäilin pari päivää, puretaanko hyllystöt vai mitä ihmettä niille tehdään. Koiralenkillä mieleeni tuli idea, että kokeilen meille keittiöön saareketta. Ja hyvin toimii... en pärjäisi enää ilman.
Yksi sisustus johtaa minulla yleensä myös toiseen. Rupesin miettimään meidän liian tummaa olohuonetta ja ajattelin vaalentaa yleisilmettä. Vuodesohvaamme on lopetettu päällisten teko, mutta iloiseksi yllätykseksi saimme vielä tilattua mieleiset päälliset. Seuraava kohde on makuuhuone. Katsotaan, mitä sinne voi keksiä pienellä vaivalla....

Yhtä juhlaa

Yleensä järjestelen juhlia muille, tällä kertaa itselleni. Päätin kutsua lähimpiä kotiini kahville varsinaisena syntymäpäivänä. Mietin kovasti, millaiset juhlat ovat eniten minunlaiseni. Heti tuli mieleeni, että haluan rennot, yllätykselliset ja kierrätysajatusta henkivät. Keräsin kirpputoreilta paljon erilaisia kahvikuppeja. Hauskin osuus minulle oli keksiä luonnehdintoja tietynlaisen kupin valitsijasta.
Halusin tarjota kutsuillani pikkuruisia leivonnaisia. Niitä varten askartelin mieheni kanssa tarjoilutornin. Hankin kirpputoreilta lautasia, rautakaupasta kierretankoa, muttereita ja siipimuttereita. Porasimme lautasiin reiät keskelle ja kokosimme koko hökötyksen. Tilasin kukka-asetelman Ruusupuusta.
Tarjosin kahvimuroleivoksia, minijuhlaleivokset, mustikkatortut, kirsikkaleivokset, suklaakuppikakut, pikkuleivät, macaronit, poropiirakat, saaristolais- ja hapanleivät kinkulla ja lohella. Ohjeet otin pääasiassa Kuppikakut- ja Minileivonnaiset- kirjoista. Reseptejä tulee myöhemmissä postauksissani.
Olin onnellinen ihanasta illasta. Siskoni ja Kerttu-kerhoystäväni lauloivat ja soittivat, vanhempani pitivät puhetta ja siskon tyttö soitti sähköpianolla kaunista taustamusiikkia. Myös minun omat tyttäreni lauloivat ja säestivät itseään kitaralla. Kiitos kaikille jotka osallistuivat Italian matkaan, jotka kahvittelivat meillä, muistamisista ja onnitteluista. Olen ikuisesti kiitollinen, että teimme yhdessä matkan ja juhlimme vanhenemistani. Tulen muistamaan tämän hetken ikuisesti!

Pitkälle ajautuneessa keski-iässä antaa arvon vain rakkaudelle ja ystävyydelle, jotka vuodet ovat lämmittäneet. Oppii maistelemaan elämää niin kuin kallisarvoista leipää pitkinä nälkävuosina ja on vähästä kylläinen – vähän on paljon, juuri se elämän todellisuus, joka on välttämätön, jota ilman ei tule toimeen ja joka on opittava tuntemaan. Aika ja ikä tuovat tullessaan ajan ilmeen, joka on rauhallinen.
(Tyyne Saastamoinen)

Retkievästä

Pitkille patikkaretkille kannattaa varautua hyvin eväin. Ostin jo lähtiessä kaupasta vauvanruokia. Olen hyväksi havainnut huoneenlämmössä säilyvät mustikkajugurtit ja juotavat smootiet. Pakkasin pieniin annospusseihin pähkinöitä ja rusinoita. Myös suklaa antaa voimaa ja mielihyvää. Pussi ruispaloja toimi myös hyvin, höystettynä italialaisin juustoin. Vuoristossa olisi ollut ihanaa juoda kahvit ja tarjota synttäreiden kunniaksi täytekakkua. Mutustimme kuitenkin tekemiäni välipalakeksejä, jotka olivat olosuhteisiin nähden aivan paikallaan. Näillä ohjeilla onnistuu.
170g voita, 2 1/2 dl fariinisokeria, 1 1/4 dl hunajaa, 2 munaa, 2 tl vaniljasokeria, 4 1/4 dl vehnäjauhoja, 1 tl soodaa, 6 1/4 dl kaurahiutaleita, 200g tummaa suklaata ja 1 dl pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja kuivattuja karpaloita.
1. Vatkaa fariinisokeri,voi, hunaja, munat ja vanilijasokeri kulhossa vaahdoksi.
2. Lisää jauho-sooda-kaurahiutale-pilkottu suklaaseos ja sekoita tasaiseksi.
3.Leivo taikinasta isohkoja pötköjä. Jätä leviämisvara.
4.Paista keksejä 180 asteessa ainakin 10 min. Riippuu keksien koosta.
   Anna jäähtyä, sulata valkosuklaata päälle ja pakkaa yksittäin foliopaperiin. 

Haaveista totta

Vuosi sitten keväällä, kävin siskoni kanssa, vanhemman siskoni syntymäpäivillä Frankfurtissa. Paluumatkalla keksimme juhlistaa minun synttäreitäni seuraavana keväänä Italiassa patikoiden. Teimme lentokoneessa laskelmia ja suunnitelmia.
Päätimme, että lähdemme neljästään. Pikkusiskoni, hänen miehensä, minun mieheni ja minä. Kotona alkoi idean syöttäminen puolisolle. Eikä tarvinnut kauaa suostutella, kun löimme matkan lukkoon. Yllätykset alkoivat purkautua pikkuhiljaa....
Yksi ja toinen sisaruksistamme sai kuulla tulevasta reissustamme ja niin alkoi osallistujamäärä lisääntymään.
Koska näytti siltä, että meitä lähteekin reissuun aikamoinen sakki, pyysin lisää sisaruksiani ja rakkaan kummityttöni. Loppujen lopuksi meitä oli matkalla 13, sisaruksia seitsemän.
Patikoimme kolme päivää. Vuoristossa, kylissä ja kaupungilla (raskainta käsilaukun ja ostosten kanssa). En ole ennen kokenut niin huippufiiliksiä reppu selässä.
Patikoiden näimme läheltä kaunista luontoa, rakennuksia, eläimiä sekä aistimme ääniä ja tuoksuja.
Olimme Pohjois-Italiassa, Bergamossa sekä lähikylissä. Yövyimme huipputasoisessa Miramonti- kylpylähotellissa. Sain sen, mitä odotin ja toivoin. Ja vielä paljon enemmän.
 

Saaristolaisleipää

Tykkään makeasta, mausteisestä leivästä. Ja saaristosta. Olen pitkään haaveillut reissusta saaristoon, muumimaisemiin. Mutta nyt tein leipää, kun reissuun en pääse. Sinne saaristoon.
Ensin tehdään juuri. Sekoita kulhossa 5dl piimää, 3 dl mämmimaltaita ja 3 dl kaljamaltaita. Anna seoksen turvota jääkaapissa seuraavaan päivään.
Valmista taikina. Lämmitä 5 dl piimää kädenlämpöiseksi. Liuota 75g hiivaa ja lisää 3 rkl kuminansiemeniä, 1 rkl suolaa, 1 tl jauhettua pomeranssia, 4 dl siirappia, 3/4 dl öljyä, 3 dl ruisjauhoja, ,5 dl hiivaleipäjauhoja ja juuri. Sekoita seos ja siirrä taikinakoneeseen puolet taikinasta. Lisää erikoisvehnäjauhoja. Jos sinulla on iso kone, voit vatkata koko taikinan kerralla koneessa. Jauhoja tulee silloin n. 13 dl. Minä tein taikinan kahdessa osassa ja yhdistin taikinat.
Taikina kohotetaan kaksinkertaiseksi. Leivotaan neljä vuokaleipää. Kohotetaan, pistellään ja valellaan siirappi-vesiseoksella ( 1dl siirappia ja 1dl vettä). Valelin monta kertaa paistamisen aikana ja jälkeen. Leivät paistetaan 175 asteessa 2 h alatasolla. Leipien annetaan maustua 1-2 vrk, jos malttaa. Sain mahtumaan uuniini neljä vuokaa yhtä aikaa. Kokeilin tyhjillä vuoilla etukäteen.
Nyt on leipiä moneksi viikoksi ja vaikka muillekin jakaa.

Tänäänkin on leipomispäivä!

Tänään on leivottu leipiä. Annan lukijoilleni "salaisen" reseptin Lappeenrannan rieskaan. Ohjeen sain vanhalta herrasmieheltä, joka ei pidä muusta suomalaisesta leivästä, kuin tästä :) Taikinaan tulee 1 litra lämpöistä, rasvatonta piimää, 1 pala hiivaa, 4 dl ohrajauhoja, 3 tl suolaa, 8-12 dl vehnäjauhoja. Piimä, hiiva ja 2 dl ohrajauhoja sekoitetaan. Puuhaillaan puoli tuntia jotain muuta, jonka jälkeen sekoitetaan joukkoon vielä 2 dl ohrajauhoja. Taas puuhaillaan puoli tuntia muissa askareissa, jolloin taikina on hieman noussut. Lisätään 3 tl suolaa ja alustetaan taikina vehnäjauhoilla. Tehdään siitä kuin löysähkö pullataikina. Nyt on taas muun askareen aika, kunnes taikina on noussut kaksinkertaiseksi. Sitten leipomaan. Tehdään neljä pientä leipää pellille tai kaksi isompaa. Jauhoja käytetään paljon apuna. Uuni päälle 250 astetta. Lämpenee 25 min, rieskat uuniin ja 25 minuutin kuluttua lämpö pois, 5 minuutin kuluttua hyvät rieskat pois uunista.

Keväinen ihastus veljenpojan 3-vuotis synttäreiltä. Huomenna vietetään laskiaissunnuntaita ja tietysti pullien kera. Hyvää laskiaista !
 

Ruisleipee

Pyysin äitiäni opettamaan ruisleivän leipomista. Juuren hankkiminen oli hankalaa, mutta onnistuin lopulta facebookin kautta. Sain serkultani leipäjuuren. Laitoin aamulla isoon astiaan litran kädenlämpöistä vettä, leipäjuuren ja 6 dl ruisjauhoja. Sekoitin vispilällä. Peittelin vellin pyyheliinalla ja laitoin lämpimään paikkaan käymään. Illalla lisäsin pari desiä ruisjauhoja ja sekoittelin hieman. Aamulla lisäsin velliin ruokalusikallisen hienoa merisuolaa ja puolikkaan hiivan, jonka olin laittanut tilkkaan vettä. Jaoin taikinavellin kahteen osaan ja vatkasin koneessa taikinaan lisää ruisjauhoja. Tein aika jämäkän taikinan (ehkä n. litra jauhoja, vähän reilu).
Isäni kertoi, että hänen äitinsä teki leipätaikinaan ennen nostattamista ristin. Tein samalla tavalla ja laitoin taikinan taas nousemaan lämpimään paikkaan. Kun taikina oli hyvin noussut, leivoin taikinasta kolme pitkulaista limppua ja laitoin pellille nousemaan. Annoin taas hyvin nousta ja paistoin 275 asteessa tunnin. Seuraavan kerran kokeilen tehdä kaksi pitkää limppua ja paistan 250 asteessa reilun tunnin. Valelin pintoja pari kertaa vedellä paistamisen aikana.
 Nämä leipomukset on tehty, kun olin leivänteko-opissa äidin ja isän luona. Äiti oli ehtinyt pyöräyttämään karjalanpiirakat sillä aikaa, kun minä kaivelin vanhoja valokuvia laatikoiden kätköstä. Tässä äitini ja isäni vappuna 1971.

Äidin tunteet

Nyt on vähän haikeat tunnelmat, vaikka pitäisi tietysti olla ilo ylimmillään. Meidän nuorin lapsemme täyttää tänään 18 vuotta. Otin pakasteesta joululta jääneen kakkupohjan ja tein nopean pikakakun. Aina ei tule hyviä ideoita eikä oikein ole tarvikkeitakaan. Mutta pääasiahan tässä ei ole kakku vaan suuri, tunteita herättävä päivä. Tuntuu, että kasvatustyö on nyt loppuun tehty ja saamme tästä lähin vaan ihastella työmme tuloksia...

Tuotekehittelyä

Puikot ovat taas kilisseet siihen malliin, että pitää kertoa uudesta tuotekehittelystä. Aluksi ompelin hupun ja pussin pohjan neulalla kiinni. Nyt viimeisimmän pussin olen neulonut niin, että olen neulonut sukan sädekavennuksella. Ja päähän neuloin myssyn.

Toukkapussi

Joulun ja uudenvuoden pitkillä vapailla olen innostunut neulomaan toukkapusseja. Niihin saa kätevästi käytettyä kaikki neulomatta jääneet langannyttyrät. Idean toukkapussiin sain siskoltani, jonka tyttären laulukuoro kerää lankoja ja valmiita pusseja sairaalan synnytysosastolle. http://www.youtube.com/watch?v=JEBoIQBD87E
Tässä neuleessa olen käyttänyt "junasukan" mallia. Sodan aikana juna oli täynnä evakoita ja yksi äideistä synnytti junassa vauvan. Vauvalle ei ollut vaatteita. Joku täti oli purkanut omaa villapaitaansa ja neulonut vauvalle sukat. Malli on saanut tarinasta nimensä.
Ohje menee näin: neulo 12 kerrosta 2o 2n, neulo 4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin ja taas 12 kerrosta 2o 2n.

Toukkapussin ohje on myös tässä:
 7-veljestä lankaa ja puikot kokoa 4 tai käsialan mukaan
Luo sukkapuikoille 80 silmukkaa....
Kudo kaksi oikein, kaksi nurin joustinneuletta 35-40cm.
Päättele 28 silmukkaa.
Jatka kaksi oikein ja kaksi nurin 15-20cm suoraa kaitaletta huppua varten.
Päättele.
Käännä pussukka nurinpäin ja ompele alareuna kiinni.
Ompele hupunsauma kiinni ja pussukka on valmis.