Kesähessu

Tovi on vierähtänyt viime postauksestani. Oikeastaan olen unohtanut koko blogini ja nyt yhtäkkiä tuli mieleen, että voisin yrittää herättää sitä henkiin. Olen touhunnut aikalailla taas muita juttuja. Töitä on ollut entiseen malliin, vaikka korona on vaikuttanut monien elämään. Minulla muutamat peruuttivat siivousaikoja, mutta toiset taas lisäsivät, koska perheet ovat etäilleet kotona.

Olen seuraillut Toria ahkerasti ja tehnyt hankintoja mökille. Heti ensimmäisten jäiden liikahtamisien jälkeen, olemme ravanneet saaressa taukoamatta. Saareen on soudettu vuodesohva, keittiön ylä-ja alakaapit, pari kaappia, pari nojatuolia ja älytön määrä kaikenlaista pientä tarpeellista. Olemme pikkuhiljaa väkertäneet paikkoja kuntoon. Vaikka olemme tehneet hiki päässä hommia, työ on ollut niin mieleistä, ettei ole tullut vaivoja laskettua. Välillä mustelmista ja käsien puutumisesta on huomannut, että on sitä vähän touhuttu.

Tekisi mieli laittaa kuvia uudistuneesta ilmeestä, mutta maltan vielä. Menemme perjantaina yöksi mökille ja nappailen sitten "sillä silmällä" kuvia. Tosin kännykkäni kamera on aivan surkea, joka laimentaa hieman kuvausintoani. Pari kuvaa minusta tässä postauksessa onkin otettu tyttäreni toimesta. Jostain syystä en vain ole jaksanut miettiä ja tutkia uuden kännykän hankkimista. Parempi vaan märehtiä vanhan huonoutta, kuin tehdä asialle jotakin...
          Seuraavassa postauksessa ennen ja jälkeen kuvat. Ihanaa kesän alkua kaikille! 
 

Hyvästi kipsi!

Olen ollut hissukseen kipsin poiston jälkeen. On ollut toipumista ja tottumista taas työntouhuun. Ei ole oikein ollut kirjoittamisen aihetta eikä innostusta. Jotenkin käynnistysvaikeuksia ja väsymystä. Luulin, että kun kipsi poistetaan jalasta, se on terve. Ei muuta kuin normaalia kävelyä opettelemaan. Mutta. Jalka onkin ollut turvoksissa, kipeä ja jäykkä kuin isoisän lonkka talviaamuna.

Onneksi joulun odotus on saanut vähän mieltäni piristymään. Laittelin jo marraskuun puolella jouluvaloja ja koristeita. Perinteisesti ostan joka joulu jonkun uuden koristeen ja tällä kerralla haksahdin pieniin valkoisiin taloihin, joulupalloihin ja nauhaan. Oli kiva laittaa koti jouluiseksi tyttären 25-vuotissynttäreiden kunniaksi, jolloin vietimme samalla myös vähän pikkujouluja.

Vietin ystäväni kanssa tapas-iltaa eräänä perjantaina ja innostuin itsekin kokeilemaan tapas-tarjoilua. Selailin netistä meille sopivia pikkupurtavia ja leivoin, paistelin ja asettelin "sormisyötävät" tarjolle.

Tein juustoisia suolapaloja, sienitäytteisiä pasteijoita, peruna-sipulimunakasta, erilaisia lastuja tonnikala-, lohi- ja vuohenjuustotäytteellä. Oli broileripäällysteisiä bruschettoja ja texmex-lihapullia.

Napostelun ohessa oli mukava pelata Kerro minulle- perhevisaa. Oli hauskaa kuulla jokaisesta pelaajasta jotakin uutta ja kuulla, mitä he muistavat esim vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Naurua riitti, kun äidin syntymäpaikka ei muistunut mieleen eikä ollut hajuakaan isovanhempien syntymäajoista. Porukka oli pihalla kuin puutarhaletku!

Hoitoa kasvoille

Sanotaan, että ihoa tulisi hoitaa ja ryppyvoiteiden käyttöä pitäisi aloitella jo kolmekymppisenä (vai vielä aikaisemmin?). Minun kohdalla geenit ovat olleet suotuisat ryppyjen osalta, mutta toki iho kuivuu ja on ruennut vanhentuessani roikkumaan. Löysin tyttäreni suosituksesta minulle sopivan ihonhoitosarjan, jota olen tykännyt käyttää jo pidempään. Sarja on kotimainen Ekopharma Helsinki ja tarkoitettu juurikin ikääntyvälle iholle. Olen käyttänyt vain päivä- ja yövoidetta, mutta nyt tilasin myös hoitotuotteita. Aha-Tyrni Duo-Kuorinta kirkastaa kasvot bambujauheella ja hedelmähapoilla. Maksaa n. 24e/ 50 ml. Kuorintaa suositellaan 2-4 kertaa kuukaudessa. Tehokasvonaamio uudistaa ja kiinteyttää ihoa. Suositellaan käytettäväksi kerran tai kaksi viikossa. Naamiota voi käyttää myös yövoiteena, jos iho tarvitsee lisätehoa. Myös hoitoseerumi kiinteyttää ihoa. Minulla ei ole mitään kaupallista yhteistyötä. Halusin vain jakaa lukijoilleni, mitä tuotteita minä käytän ihoni hoidossa. Tuotteet ovat lisäksi vegaanisia!

Vuodetarjotin

Joku aika sitten halusin kovasti vuodetarjotinta. Etsin kaupoista ja kyselin jopa lainaksi. Olin järjestämässä silloin jalkavaivaiselle siskolleni kivaa vierailuiltaa vaakatasossa. Silloin ei löytynyt, mutta lopulta ostin Ikealta. Toisaalta olisin halunnut tyylikkäämpää, mutta toimittaahan tuokin kapine asiansa. Joskus on tullut mieleen, että kaikkea minäkin hankin. Jopa olen turhakkeeksikin mielessäni luokitellut, kunnes tuli oikea tarve vastaan. Nyt en pärjäisi ilman. Kun haluan kipsijalkani kanssa tehdä "toimistotöitä", koko repertuaari on valmiina tarjottimella.  Ja kyllä siihen kahvikuppikin mahtuu...

Tämä on huoneessani nykyään todellisuus. Vietän suurimman osan ajastani leveässä sängyssä. Kuvaan, kirjoitan, neulon, järjestelen, postailen ja jumppaan jalkaani.  Aika kuluu kuin iltamissa...

Historian havinaa

Jotta aikani ei kävisi pitkäksi, kaivelin kaappejani ja löysin pinon työmaata. Listalla ensimmäisenä on tyttäreltäni Millalta saamani kirja, joka pitäisi täyttää ja palauttaa. Onneksi tykkään täyttää tällaisia kirjoja, sillä aikoinaan täytin joka tytölle kolme vauvakirjaa ja vielä odotusaikani kirjat kaikille.

 Homma etenee pikkuhiljaa... Kävin vanhemmillani tutkimassa minun lapsuuden ajan valokuvia ja yhden lauantain skannailin ja tulostin kuvia. Onneksi minulla on nyt aikaa "vaipua" menneeseen ja miettiä leikkejäni ja kavereitani. Siinä vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Seuraavaksi tällainen kasa odottaa järjestelyä. Luulin, että tämä homma odottaa eläkeikää, mutta nyt pitää ottaa tätäkin "härkää sarvista".  Onhan minulla vielä kolme viikkoa aikaa...

Myös äidin tekemä ja antama kansio minun lapsuudesta, odottaa pientä tiivistystä ja laittoa. Olen äidilleni kiitollinen, että hän on säästänyt paljon tuotoksiani ihan vauvasta lähtien. Ja jaksanut lajitella ne minulle häälahjaksi. Näitä tulee selailtua aina silloin tällöin.

 Suurin ja työläin kirja odottaa täyttymistään, Perhekirja. Saimme sen tädiltäni häälahjaksi 28 vuotta sitten. Aloitin sen kyllä, mutta aikojen kuluessa tahti on hiipunut. Nyt tuntuu suurelta urakalta ottaa kaikki selvää ja miettiä, milloin kukakin on käynyt rippikoulun ja valmistunut mistäkin koulusta. Kirjan lehdetkin ovat kellastuneet... Kirjassa on yhteensä 239 sivua ja onneksi sivulla 167 alkaa muistot aikuisten lastemme kanssa. Siihen kyytiin ehdin vielä, jos äkkiä hyppään...

Helpommalla tästäkin pääsisin, kun veisin vaivihkaa koko kirjan roskiin. Mutta toisaalta... olisko tätä kiva joskus selailla ja muistella elettyä elämää?  Ja jos vaikka muisti alkaa joskus pahemmin pätkimään...  Onko sinulla tällaisia tekemättömiä, sivuun siirrettyjä,  joskus sitten- töitä?

Eka viikko lusittu

Piti kertoa elämästä neljän seinän sisällä, mutta innostuin tapaamaan tytärtäni kaupungissa, kun mieheni lähti katsomaan kauden viimeistä jalkapallopeliä. Pelit ovat olleet yleensä perjantaisin ja silloin minulla on ollut mahdollisuus tavata ystäviäni tai tyttäriäni vaikka kahviloissa.

Tilasin korvapuustin, koska perjantaina oli ,Ruotsista meille rantautunut, korvapuustipäivä. Ja korvapuustithan ovat aivan ihania. Jos kotona leivon, olenkin yleensä tehnyt kanelisia, sokerisia ja rasvaisia pullia. Ahhhh!!!! Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan syönyt parempaa pullaa kuin tämä. Näitä löytyy Espresso housesta...

Kotona olen neulonut paljon. Annoin heti alkuviikosta siskolleni listan tarvitsemistani villalangoista. Niitä onkin sitten saapunut pitkin viikkoa, kotiin kannettuna. Vielä odottelen punaisia huopapalloja sekä lasihelmiä eli vadelmia ja sinisiä huopapalloja mustikoiksi. Teenkin varmasti tulevina viikkoina neulomisistani kertovaa juttua kuvien kera...

Olen myös ahertanut ensimmäisen "tilaustyöni" kimpussa. Vähän jännitti aloittaa työtä toiselle, koska omaksi ilokseen voi maalailla mitä sattuu. Koskaan ei voi tietää, täyttääkö työ saajan odotukset ja onko se pakko ripustaa seinälle, koska se nyt on äidin tekemä. Eli siis tyttärelle menee...

Tyttären kuvausmallina

Koulutyöt tyttärelläni jatkuvat. Tällä kerralla aiheena oli henkilökuvaus. Valmiita kuvia piti lähettää viisi eri ihmisistä tai samasta henkilöstä viidessä eri paikassa. Meikki on myös Millan käsialaa, sillä hänellä on myös kosmetologin koulutus. Pyysin siskoni mukaan viettämään mukavaa päivää kuvausten merkeissä.

Tässä samalla tuleekin pitkästä aikaa asukuvia.Tämän mekon löysin sattumalta kirpputorilta ja ostin, jos ilmaantuu juhlia tulevaisuudessa. Malli on minulle mieleinen, jota mietin jo viime kesänä ommellessani mekkoa mieheni veljentytön häihin. Ja rakastan pitsiä ja tätä lohenpunaista väriä.

Pitsi todella miellyttää minua. Tämä paita on paljon pidetty ja myös lempiväriäni. Kerran pidin paitaa ruokaostoksilla Prismassa ja eräs nainen tuli kohti ja sanoi, että sinulla on todella kaunis paita. Olin yllättynyt ja hämmentynyt, mutta tietysti mielissäni.

Sininen neuletakki on hankinta Saksasta pari vuotta sitten. Käytössä usein eriväristen toppien kanssa. Muutenkin tykkään käyttää villatakkeja, koska olen aika viluinen ja toisaalta lämpimissä kodeissa voi helposti vähentää vaatetusta. 

Koulutyö

Keskimmäinen tyttäreni kysyi, saisiko hän tulla kuvaamaan minusta dokumentaarisia kuvia. Hänen pitäisi tehdä kuvasarja kouluun jostakin tekemisestä. Minähän olen aina valmiina kuvauksiin :))

Idea kuvausaiheeksi tuli ihan siinä touhutessa tyttärille lounasta. Ruuanlaittoa, salaatintekoa....

Pöydän kattamista...

Kuvattavana oleminen on aika jäätävää. Tuntuu, että en osaa olla luonnollinen ja rento. Mietin jokaista liikettä ja ilmettä. Mutta tytär nappasi kuvat taidokkaasti. Kiitos Milla!

Salainen haaveeni...

Tälläkin kertaa lenkkiseurana oli äänikirja. Aloitin kuuntelemaan Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Vaikuttaa ihan lupaavalta... Mutta toinen asia, joka liittyy samoihin kuulokkeisiin ja toimiin, on podcastit, jotka olen löytänyt tyttäreni suosituksesta. Ne ovat mukavia pieniä, kevyitä "välipaloja", jos ei jaksa heti aloittaa uutta, kolmentoista tunnin kirjaa. Podcasteja voi kuunnella pienissä hetkissä, lyhyillä automatkoilla esim. marketista kotiin. Ja jos vaikka haluaa vähän naurahtaa toisten jutuille ja nokkeluuksille. Olen jo aiemmin kertonut, että tykkäisin kuunnella radiosta niitä keskustelu- ja asiaosioita, mutta en jaksaisi jatkuvasti  biisejä väliin. Jutut jää monesti pintapuolisesti raapaistuiksi ja Viskaria tulee joka väliin ja peräkkäin. Nou nou, en halua! Minulle on siis tehty podcastit. Mutta...

Kaikki minun kuuntelemani podcastit, ovat nuorten, yleensä naisten, tekemiä juttuja. Joo, ihan mukavia ja kuunneltavia, mutta aiheet eivät aina oikein kohtaa minun ikäiseni kanssa. He keskustelevat  kiireisestä arjesta, pikkulapsiajasta, sinkkuudesta, vauvakuumeesta, urankehityksestä ym. Olen yrittänyt löytää vanhempien naisten keskusteluja, tuloksetta. Olenkin ruennut haaveilemaan omasta podcast- kanavasta. Mietin usein aiheita, joita olisi kiva puida perusteellisesti jonkun kivan, ikäiseni ja puheliaan ystävän kanssa. Jos joku lukijani tietää 50+ suomenkielisen podcastin, otan vinkin innolla vastaan. Haluaisin kuunnella keskusteluja vaihdevuosista, tyhjän pesän kokemuksista, aikuiseksi kasvaneista lapsista, uusista omista harrastuksista, vanhenemisesta, ulkonäön rapistumisen hyväksymisestä, omasta uudesta ajasta, pitkästä parisuhteesta, liikunnasta, ravinnosta, vanhenevan ihmisen painonhallinnasta, lastenlapsista, isovanhemmuudesta ( vaikka minulle ei vielä ajankohtaista) ja niin edelleen. Loputtomasti mielenkiintoisia aiheita.

En tiedä olisiko minusta koskaan julkisesti järkevään ja sujuvaan keskusteluun. Uskaltaisinko yrittää. Melkein kaikki podcasteja tekevät ovat media- alalla, tuottajia tai toimittajia. Tai näyttelijöitä. Onko tällaista tavallista työmyyrää? Ja riittäisikö aikani vielä lisähommiin? Ideoita ainakin tuntuu pulppuavan. Toisaalta olen rohkea ja haasteita pelkäämätön. Nyt olisi oikea aika kokeilla uutta ja jännittävää, mutta paljon pitäisi tapahtua, että haaveestani tulisi oikeasti totta!

Toimistotöitä....

Voi miten työlästä on aloittaa paperihommat. Huomaan, että siivoan keittiön, laitan pyykit, vaihdan lakanat... teen kaikkea, ettei tarvitsisi aloittaa. Tulee ihan kouluajat mieleen. Minulla piti olla huone tiptop, ennen kuin pystyin keskittymään läksyjen tekoon tai kokeisiin lukemiseen. Siivosin ja järjestelin, kunnes olinkin jo liian väsynyt... Nyt pitäisi kiivaasti suunnitella asiakkaille tulevia siivousaikoja. Ja kuten huomaatte, kirjoitan postausta!!!!! Minulla on kyllä tehokas toimisto. Työpöytänä silityslauta :)

Minulla ei ole koskaan ollut ihan omaa huonetta. Kun tytöt muuttivat omilleen, aloin sisustaa ikiomaa puuhahuonetta. Tällä on tilaa omille vaatteille, muistoille, pianonsoitolle, tramppajumpalle. Voin pitää salireppuni levällään tai vaatteet kasoissa. Joskus mieheni tulee ihan katsomaan, mitä ihmettä puuhailen, kun naista ei näy moneen tuntiin. Hän kaivautuu sänkyyni, tyynyvuoren uumeniin ja kehuu, kun täällä on niin pehmeää. Onneksi on nyt mahdollisuus omaan tilaan ja -aikaan. Kuitenkin yhdessä eläen ja asustellen.

Pumpkin spice latte

Kahvi-aiheella on tästä kiva jatkaa, kun vauhtiin olen päässyt. Minun postailut ovat säännöllisen epäsäännöllisiä, mutta kirjoittelen fiiliksien pohjalta. Välillä ei vaan inspiroi yhtään. Sitten kun innostun, tulee monta postausta peräjälkeen. Tyhmää toisaalta, mutta en viitsi aiheuttaa itse itselleni yhtään ylimääräistä stressiä. Ja vieläpä harrastuksesta. 

Kävin tiistai-aamuna hakemassa nuorimman tyttäreni Seutulasta. Hän palasi Australian matkaltaan. Kone laskeutui 6.05 ja olimme ehtineet levätä kuusi tuntia läheisessä hostellissa. Pitkä työpäivä takana ja reissuaminen näkyy koko olemuksesta. Tyttärien riemukas seura ja aamukahvi Starbucksissa antoi puhtia paluumatkaan. Toinen tyttäreni suositteli herkullista syyskahvia, Pumpkin spice lattea. Siinä maistui ihana kaneli ja vanilija.

Ajattelin kokeilla kahvia netistä löytämälläni ohjeella. Mittailin aineita ja keittelin kurpitsanpaloja. Vahvaa kahvia ja soijajuomaa. Kahvinkeitto vaati tosin hieman kärsivällisyyttä. Tunti siinä valmisteluissa hurahti, mutta olihan se sen arvoista!

Löfbergs

Herkullinen auto tai oikeastaan auton väri. Kyllä auton ulkomuotokin minua kiinnosti ja viehätti. Kyljessä luki Löfbergs. Miten se näyttää niin tutulta? Aikani pohdittuani lamppu syttyi. Tietenkin minun kahvini. Sehän se on "A perfect match with milk" Minun täydellinen matchini kuuman, vispatun soijamaitoni kanssa!

Uusi ihastus

Kodissa tuoksuu huumaavan hyvälle. Olen aivan ihastunut vaaleanpunaisiin, suurikukkaisiin liljoihin. Ostin viime viikolla kaksi vartta. Toisessa on kolme suurta kukkaa ja toisessa neljä!

Nyt tuntuu, että minun lempikukkani ruusu, on saanut vaarallisen kilpailijan.

Näitä kaunokaisia meillä tullaan näkemään ja tuoksuttelemaan usein. On minulla yksi "salarakas", jonka aika ei ole vielä parhaimmillaan.  Siitä joskus myöhemmin.

Pitkä odotus...

Joskus tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään. Tämä syksy on ollut täynnä tapahtumia, odotuksia, suuria tunteita. Viikko sitten veimme rakkaan kuopuksemme lentokentälle. Hänen suuri haaveensa ja unelmansa toteutui. Hän pääsi televisio-ohjelmaan, joka kuvataan Los Angelesissa. Tuntui haikealta laittaa lapsi yksin maailmalle.

Ikävän tunteita on helpottanut meidän hurja remontti. Olen töiden jälkeen kiiruhtanut uuteen kotiimme paklaamaan, teippaamaan, tapetoimaan ja järjestelemään. Välillä ihan pyörryttää tämä  vauhti. Kun ostimme asunnon, ajattelimme, että muutamme suoraan sisään. Kylpyhuone ja sauna piti kuitenkin laitattaa, niin innostuimme pieneen pintaremonttiin. Kun maalaa seinät, pitää maalata ensin katot. Ja kun maalaamaan alkaa, pitää maalata kaapit, listat ja kaikki. Aivan mahdoton homma!

Meillä puhaltaa muutoksen tuulet

Nyt otan itseäni "niskasta kiinni" ja kerron mitä täällä tapahtuu. Meidän aikuistuvat tyttäret alkoivat puhumaan omaan kotiin muuttamisesta. Kävivät jopa jotakin asuntoakin katsomassa. Siitä alkoi tyhjänpesänkriisi hiipiä puseroon. Aloin mieheni kanssa puhumaan, mitä ihmettä teemme tyhjentyvillä huoneilla. Tuleeko työhuonetta, kuntoiluhuonetta vai vieraille majapaikkaa. Vai otetaanko ihan vuokralaisia... Leikkiä heiteltiin, kunnes tuli totinen idea mieleen. Mekin lennetään pois pesästä! Aloimme etsiä uutta asuntoa, kerrostalosta.

Mieleinen kolmio löytyi nopeasti. Aloimme saman tien myymään ylimääräistä tavaraa pois. Tytöt rupesivat empimään kotoa poislähtemistä. " Ei me halutakaan muuttaa pois". Eihän niillä kiirettä ole. Mutta me ostettiin asunto ja aloitettiin tekemään pientä pintaremonttia. Ja pakkaamaan vanhaa kotia pakettiin.