Maailman hyväsydämisin ihminen!

Vuosi sitten tapahtui jotakin niin ihanaa, että ei meinaa löytyä sanoja siitä kertomaan. Kyyneleet vain tulvivat silmiin...
Vanhin siskoistani on omistanut mökin saaressa parikymmentä vuotta. Kärkistensillan alla. Hän on pitkään miettinyt saaresta luopumista, mutta ei ole halunnut myydä sitä vieraille ihmisille. Koko meidän suku on käynyt siellä paljon, monikin vauvasta lähtien. Useat ovat jättäneet jälkiään vuosien varrella. On isän tekemää linnunpönttöä ja leikkuulautaa. On leluja, aarrekarttaa ja veljen tekemää terassia. Moni on ollut nikkaroimassa kattoa tai huussia.
Siskoni päätti lahjoittaa saaren mökkeineen, tavaroineen ja veneineen viidelle sisarukselle (siskontytölle), jotka asuvat lähellä ja pystyvät pitämään huolta mökistä ja ympäristöstä. Myös he saivat kustannukset, joita kesäpaikan pitäminen aina vaatii. Koko suku on silti aina tervetullut käymään ja viettämään aikaa!
Tänä kesänä lahjan suuruus on oikein konkretisoitunut. En tavallaan ole koskaan ollut "mökki-ihminen", koska olen luullut, että mökkeily on yhtä työtä ja vaivaa. Mutta nyt muutaman kerran saaressa olleena ja yöpyneenä, minusta on kuoriutunut kunnon mökkiläinen! Olen ikikiitollinen siskolleni. Olen onnellinen tästä ihanasta mahdollisuudesta. Ja vielä mikä tärkeintä, miehestänikin on tullut innokas saapastelija. Vasara, saha, kirves ja ruuvimeisseli kädessä nikkaroija. Tänä viikonloppuna mm. lauteet saivat uudet ruuvit.
Joskus ihastuin vatiin ja kannuun, mutta aika pian huomasin, että eihän minulla ole näille käyttöä. Yritin kirpparillakin myydä, mutta onneksi eivät menneet kaupaksi. Tännehän ne istuvat kuin nenä päähän. Maalasin meidän "turhan" lipaston valkoiseksi, pesukomukaksi. Laatikoissa on kiva säilyttää vessapaperit ja muut tarpeelliset härpäkkeet.
Aamulla kiertelin tiluksiani auringonnousun aikaan onnellisena ja nappailin luontokuvia. Siskoni tikahtuu varmasti nyt nauruun, kun näkee, että minusta on tullut kunnon lintubongari. Yleensä mökissä istuskelemme pöydän ääressä ja tiirailemme ohilipuvia purjeveneitä, poliisiveneitä, kiituriveneitä, surffareita, vesilintuja (ehkä uikkuja???).  Saaressa on yleensä paljon kanttarelleja, mutta tänä syksynä ei ole vielä näkynyt. Odottelen niitä innoissani.
On rauhallinen ja tyytyväinen olo viikonlopun jälkeen. Ei ollenkaan väsynyt ja rasittunut, vaikka teimme  talkoilla risusavottaa. Yksi veljeni harvensi puustoa ja risukkoa, jotta upea järvinäköalamme ei rehevöidy umpeen. Saamme niistä myös tarpeellista polttopuuta, jotta takka, sauna ja grilli lämpenee. Saaressamme ei luonnollisestikaan ole sähköjä. Kaasuliesi onneksi, jolla saa helposti perunoita ja kahvia keiteltyä. Olen tehnyt myös sisällä vähän siivous- ja raivaushommia, jotta saadaan mökistä meidän näköinen ja tuntuinen rentoutumispaikka.

Saaristossa

Minulla on jäänyt mukavat muistot lapsuuden reissuista, jolloin söimme eväitä autossa tai levähdyspaikoilla. Oli voileipiä, pannukakkua ja kiisseleitä, jotka maistuivat ja upposivat nälkäisiin vatsoihin. Ostin työkäyttöön uuden kylmälaukun ja ajattelin kokeilla sitä meidän Turun reissulla. Pakkasin jogurttia, rahkaa, sämpylöitä, kuivamuonaa, juomia, elovena välipalaa ja muuta pikkuevästä. Pärjäsimme hyvin eväillä perjantain ja lauantain iltaan asti.
Ajoimme lauantaina Turusta Kustaviin ja sieltä vuokrasimme pyörät. Heponiemestä menimme lautalla Kannvikiin. Pyöräilimme vain siellä, koska emme uskaltaneet lähteä seuraavalle lautalle. Viimeinen lautta takaisin lähti nimittäin jo kuudelta, emmekä halunneet jäädä siitä kyydistä pois. Olisi ollut hienoa pyöräillä Iniöön tai vieläkin pidemmälle.
Meidän tukikohtamme oli Turussa Karibian kylpylä, jossa kerkesimme myös pulahdella altaissa. Aamupalat olivat loistavat hedelmälohkoineen ja lehtikaalismootieineen.Olin ihastuksissani saaristolaisleivästä ja isosta homejuustosta, saaristossa Auran alueella kun oltiin. Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Naantaliin.
Ajoimme kaatosateessa ja ehdottelin jo kääntymistä takasin. Mitä järkeä on ajaa Naantaliin, kun ei meinaa eteensä nähdä? Kuin ihmeenkaupalla ilma selkesi ja kirkastui. Veimme auton Kuparivuoren parkkipaikalle ja laskeuduimme sieltä rakkaudenpolkua pitkin vanhaan kaupunkiin.
Oli kiva katsella vanhoja taloja jopa 1800 luvulta ja pistäytyä pienissä putiikeissa. Talot olivat herttaisia, kauniita pihoja ja puutarhoja. Lapsena olen käynyt kouluretkellä Kesärannassa ja omia lapsia käytimme Muumimaailmassa. Taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Kotimaan matkailua

Viime vuoden retkestä Helsinkiin innostuneina, varasimme hotellin keskustasta tänäkin kesänä. Halusimme matkustaa helposti ja edullisesti Onnibussilla. Säästimme ajamisen vaivan ja kahden vuorokauden parkkimaksut. Samalla toteutui minun pitkäaikainen haave kulkea kävellen tai yleisillä kesäisessä pääkaupungissamme. Juoksulenkkaritkin oli pakattu matkaan, mutta ne jäi käyttämättä mieheni vaivojen vuoksi. Yksi mielenkiintoisimmista paikoista oli uusi kirjasto Oodi. Huippu paikka!

Kävimme myös Amos rexissä. Siellä olin kiinnostuneempi sisäkatosta ja ulkopuolen kupoleista...
Tykkään kyllä taiteesta ja käymme välillä näyttelyissä, mutta esillä ollut taide ei niin avautunut minulle/meille. Näyttelyssä oli Suomen arvostetuimman taidepalkinnon Ars Fennican vuoden 2019 ehdokkaiden teoksia.
Tällä kerralla kokeilimme Löylyä. Viime kesänä kylvimme ja uimme Allas sea boolissa. Taitaapa jälkimmäinen viedä voiton minun vertailussa. Mutta nämäkin jutut ovat makukysymyksiä.
Mieheni oivallus!
Kävimme myös Talvipuutarhassa Töölönlahden pohjoispuolella. Sinne huristelimme ratikalla. Ruusupuistot jaksavat aina ihastuttaa minua. Vaikka lempikukkani onkin vaihtunut nykyään pioniin (välihuomautus).
Kysyin kotimatkalla mieheltäni, mikä oli mieleenpainuvin juttu tällä reissulla. Kyllä se oli tämä sähköinen potkulauta! Mennä viiletettiin 40 minuuttia keskustassa pyöräteitä pitkin. Vanhakin oppii näköjään uusia temppuja ja hauskaa oli.
 Seuraavat seikkailut tulee Turusta!