Pieni karhunkierros

Meidän juhannus oli tällä kertaa Kuusamossa. Oltiin varattu hyvissä ajoin pieni ja vaatimaton mökki Juumasta. Kaksi nuorinta tytärtä lähti meidän mukaan reissuun.

Meidän mökki oli kivasti lähellä karhunkierroksen alkua, vain 400 metrin päässä. Ajattelimme kiertää sen pienen, 12 kilometriä. Reitti oli selkeä ja helppokulkuinen, eikä vaatinut ihmeempää retkeilykokemusta. Vain hyvät eväät ja kohtalaista kuntoa. Reitillä oli kolme riippusiltaa, jotka oli turvallista ylittää. Ei pelottanut ollenkaan, vaikka etukäteen sitä vähän arvelin.
Maisemat olivat kerrassaan upeat. Ja tämän kesän sää helli meitä. Pukeuduttiin urheiluhousuihin ja pitkähihaisiin paitoihin hyttysten ja auringon varalta. Sopivasti oli päällä, vaikka joillakin oli hihatonta ja pikkusortsia päällä. Vähän suihkautettiin hyttysöljyä niskaan ja mies käytti hyttyshattua. Meidän "hyttyskuningas". Minä kai maistun ja haisen niin pahalta, että ei tule nokkapokkaa surisijoiden kanssa.
Reitin varrella oli kaikkea, mitä odottaa saattaa. Kuohuvia koskia, kauniita soita, suvantoja, korpimetsää, kanjoneita ja lampia. Suomen kaunista luontoa.
Luonto oli kauniimpaa siellä nähtynä, kuultuna ja tuoksuteltuna. Valokuviin ei saa vangittua yhtä ainutlaatuista tunnelmaa eikä näkymää. Myös muut retkeilijät, joita parveili edessä ja takana, haittasi  valokuvaamista. Jonoa oli myös hienoimmilla valokuvauskohdilla, joissa sai odottaa vuoroaan.
Meillä oli eväänä täytetyt patongit, suolapähkinöitä ja paljon juomaa. Onneksi, sillä reitin loppuvaiheessa seurasimme vihreitä merkintöjä ja unohdimme kääntyä takaisin lähtöpaikkaamme. Kävelimme jo uupuneina harhaan monta kilometriä. Meidän retken yhteispituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa meni kuutisen tuntia. Mutta kyllä kannatti!
 Illalla grillailimme, lämmitimme saunan ja uimme päivän pölyt ja vaivat pois. Tyttöjen kanssa nappailimme juhannuskuvia...


Meno- ja paluumatkalla pysähtelimme usein. Halusin kuvata tupasvilloja, mutta parhaat paikat (ainakin niin luulen), menivät vauhdissa vilaukselta ohi. Eikä olisi ollut edes helppo pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä.
Pysähdyimme katsomaan hiljaista kansaa. Siskoni sanoi, että minulla tuossa oikealla, on ihan kiva kesäkampaus :))) Punainen pukee minua.
Kävimme soittelemassa soivan metsän soittimia Suomussalmella.

Ja näimme paljon poroja luonnossa , teiden varsilla. Kävimme myös yksityisellä porotilalla, Korpiporossa. Siellä ystävällinen isäntä antoi meidän syöttää jäkälää Oskulle, Petelle ja muille heidän kavereille. Porot ovat yleensä arkoja eläimiä, mutta nämä turistiporot tulivat ihan lähietäisyydelle. Metsissä juoksentelee kuulemma lihoiksi menevät porot ja turistiporot pääsevät ajeluttamaan ja viihdyttämään turisteja.
Onnistuneesta matkasta innostuneina, varasimme mökin jo ensi juhannukselle. Uusiin paikkoihin ja tunnelmiin. Kiva, kun olit blogimatkalla Oulangan kansallispuistossa. Kiitokset hyvin hoidetulle karhunkierrokselle ja Sinulle mielenkiinnosta!