Flunssan karkoitusta

Tulipa tiukkaa tavaraa. Oikein ruokatorvea polttelee, kun huitaisee aamulla pikkulusikallisen veteen sekoitettuna huiviinsa. Äitini ehdotuksesta liotin inkiväärejä, kuin manteleita, lämpimässä vedessä. Kuori irtosi helposti raaputtamalla. Sitruunat puristin mehuksi ja valkosipulit kuorin ja hienonsin inkiväärien kanssa soseeksi. "Inkivääri on vahva antioksidantti, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään, ruuansulatusjärjestelmään, vähentää tulehdusta ja pahoinvointia. Inkivääri toimii kuin Burana", sanotaan uusimmassa Yhteishyvässä.  Näillä eväillä olen vältellyt tämän talven flunssa- aaltoja.

Hampurilais-sunnuntai

Hampparit ovat kyllä nuorten (ja vanhempienkin) kestosuosikkeja. Varsinkin itse, alusta loppuun valmistetut. Tein kolmenlaisia pihvejä, koska en osannut päättää, minkälaisia vegaanisia papupihvejä tekisin.  Jauhelihasta tein yhden vaihtoehdon lihaa haluaville. Tällä ohjeella tuli hyviä nopeasti ja helposti.  https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/76200/Nopeat%20papupihvit/  Jos pitää valkosipulista, sitä voisi ehkä lisätä taikinaan. Hampurilaisten väliin laitoin ihan perusjutut hampurilaiskastikkeen ja cheddarjuuston kera. 

Muotia?

Myssy päähän ja kauppaan!

Myssykkä

En varsinaisesti ollut pipoa vailla. En ollut suunnitellut mitään neulovani seuraavaksi. Langat, puikot ja ohje vain tulla tupsahti käsiini. Ihana yllätys! Olin joskus antanut siskolleni lankoja, joita marituspuuskassani olin poistanut. Hän oli neulonut itselleen punaisen mohairmyssykän ja saanut idean, että minäkin voisin neuloa samanlaisen. Hän toi minulle omat lankani takaisin ohjeen kera. Mikäs siinä sitten auttoi, kun alkaa neulomaan.
Tämähän on aika hauska pötkylä ja helppo tehdä. Tulee ihanan kuohkea ja lämpöinen myssykkä koviin pakkasiin. (Jos joku haluaa ohjeen, voin antaa sen kommenteissa)

Unohtumaton hiihtoreissu

Napsautin astianpesukoneen päälle ja ajattelin tipsauttaa itselleni sunnuntain päiväkahvit. Tajusin, että minun kahvinkeittovälineeni ovat pesussa. Mietin, mikä nyt neuvoksi. Meidän lähin kahvipaikka, kirppari, josta saa kahvia on kiinni sunnuntaisin. Kenelle menisin kahville... Veljeni varmasti keittäisi minulle kahvit, mutta olin heillä juuri eilen illalla. Siitä muistuikin mieleeni, että sain heiltä joululahjaksi kivan paketin, johon kuului vaahtokarkkeja, kaksi kertakäyttömukia ja servettiä ja pikakahvia! Hienoa, nyt se tulee tarpeeseen.
Miten hyvää kahvia! Ihastuin välittömästi kahvin pehmeään makuun. Tekisi mieli juoda toinenkin, mutta säästän sen seuraavaan hätätilanteeseen. Mainio juoma vaikka talviselle hiihtoretkelle.
Eilen toteutettiin tyttären kanssa haaveilemamme pitkä hiihtoretki Muuratjärveltä Jyväskylään Ladunmajalle. Pakkasmittari näytti aamulla -22 astetta, mutta päätimme silti valmistautua reissuun. Kymmenen jälkeen keli näytti jo hyvältä, aurinko paistoi ja asteet olivat nousseet -15 asteeseen. Lähdimme reippaasti matkaan. Jo jäällä jouduimme pysäyttämään pari ihmistä, että löysimme oikean suunnan. Muuramen keskustassa jatkoimme turisteina kyselyämme taas parilta ystävälliseltä ihmiseltä ja löysimme vihdoin Ladunmajalle johtavan reitin. Tuntui, että aikaa oli kulunut jo tunti ja matkamme oli alussa.
Toiveikkaina hiihtelimme, juttelimme, nauroimme. Tuntui, että matka oli pelkkää ylämäkeä. Alamäkiäkin tosin oli, koska kaatuilin yhtenään. Kun vihdoin pääsimme perille, aikaa oli mennyt kolme ja puoli tuntia ja matkaa oli kertynyt 17 kilometriä! Kaivoimme kaakaotermoksen ja eväsleipämme ja nautimme mökin takkatulen lämmöstä ja tuoksuista. Olo oli epätodellinen. Mieheni ilmoitti, että voisi tulla hakemaan meidät. Pidimme pienen palaverin ja päätimme, ettemme luovuta. Keräämme itsemme ja hiihdämme takaisin. Paluumatka olikin sitten hurjaa menoa. Pyllähdimme tasaiseen tahtiin ja laskimme hurjia alamäkiä. Yhdessä mäessä ainut ajatus oli, että "nyt sitä mennään varmaan kuuttakymppiä" ja mäen alapuolella tytär makaa maassa ja katsoo, kun  minä teen hänelle seuraa hirveellä vauhdilla. Ja nauraa rätkätettiin! Kaatumisiin tottui ja lumi tuntui välillä jopa pehmeältä. Mutta murtumilta vältyttiin ja hengissä selvittiin. Hiihtoa kertyi kuusi tuntia ja yli 30 kilometriä. Tytär tuumasi, että "nyt tekisi mieli sanoa samalla tavalla kuin minä olin sanonut puolimaratonin jälkeen, että ei ikinä enää"!!!!