Huovuttamalla marjoja

Tarvitsin neuletöihini huovutuspalloja. Oletin, että askartelu- tai käsityöliikkeissä on suuret valikoimat, joista voi vain napsia haluamansa.  Mutta luuloni osoittautuikin aivan vääriksi.  On pusseja, joissa on epäaidon värisiä, hassun kokoisia ja sekalainen määrä palloja.  Siskoni kannusti minua huovuttamaan itse.  Luulin huovuttamisen olevan jotenkin työlästä ja hankalaa.  Mistä ihmeestä luuloni kumpuavat? Ostin huovutusvillaa.  Niitä on sentään saatavilla monen värisiä ja edulliseen hintaan.

Etsin youtubesta ohjeet esille ja rupesin hommiin.  Ei tarvittu kuin lämmintä vettä ja mäntysuopaa. Voi herttinen, miten helppoa.  Siitä sitten vaan pyörittelin mustikoita ja vadelmia tai mansikoita. Kun huopapallurat olivat kuivuneet,  ompelin erityisohuella neulalla lasihelmiä päälle.  Yksinkertaista hommaa, kun heittää luulot romukoppaan!

Ruusuja varjostimiin

Nyt olen kuukausi tolkulla sisustanut vierashuonetta. Mieheni mielestä lampunvarjostimet eivät sopineet "tyyliin". Rupesin etsimään romanttisempia varjostimia, joita ei kuitenkaan löytynyt. Piti turvautua taas omaan mielikuvitukseen. Voiko koskaan olla liikaa ruusuja? En tiedä, mutta tilasin ebaysta 100 ruusua ja koristelin lampunvarjostimet.

Löysin valaisinliikkeestä sattumalta viimeiset, vähän kolhiintuneet ja repsottavatkin varjostimet. Sain niistä kivasti alennusta. Liimasin kuumaliimalla reunoihin ruusuja.

Valmis kermakakku!

Koruseinä

Vihdoin ja viimein väkerrykseni on valmis. Etsin kaupoista säilytysratkaisua koruilleni, mutta en löytänyt mieleistä. Kävin ostamassa raksakirpparilta ikkunaan laitettavan verkkokehyksen. Purin sen osiin ja maalasin. Sain veljeltäni vanerilevyä, johon laitoin tapetin. Tilasin ebaysta koukkuja ja soittorasian.

Soittorasia oli pettymys. Se tuli pieninä palasina, jotka jouduin itse kokoomaan. Kuvittelin kai, että postista tulee hieno, valmis soittorasia. Mutta keksin, että maalaan pianon valkoiseksi ja koristelen mieleiseksi.

 Nyt minulla on 70 koukkua  ketjuille, rannekoruille ja sormuksille. Korvakorut ja rintaneulat pistelen kankaaseen, jonka sisällä on solumuovia. Korujen valitseminen on nyt helppoa. Niitä tulee käytettyä ja pysyvät kivasti järjestyksessä.

Joulunaluskiirusta

Ei uskois... nämä ruusut ovat kestäneet jo kaksi viikonloppua. Ja hehkuvat edelleen. En ole koskaan sattunut saamaan kaupasta yhtä tuoreita ja kestäviä ruusuja.

Tonttu on ollut ahkerana ja puuhannut pieniä joulumuistamisia. Ja maistamisia.

Paras syntymäpäivälahja ikinä....

Sain siskoltani mieleisen lahjan, mosaiikkikurssin. Täytyy myöntää, että ilman valmiiksi kurssille ilmoittamista, minun ei ehkä olisi tullut kurssille lähdettyä. Olin todella innoissani kurssista.

Kurssille piti varata mukaan idea, tarvikkeita, ja eväitä. Perjantai-ilta meni suunnittelussa, lauantai päivä toteuttamisessa ja vielä viikon kuluttua illalla saumattiin upeat työmme. Kuvasin muidenkin töitä...

 Tuli kouluajat mieleen, kun pakersimme töidemme kimpussa." Opettaja, opettaja, tuleeks tästä hyvä?" Ja näin hyviä tuli.

 

Tuolin verhoilua

Tartuin taas niin hulluun hommaan, että itseänikin naurattaa. Tyttäreni osti kirpparilta tuolin itselleen ja pyysi, että ompelisin tuoliin päällisen. Näytänkö verhoilijalta? No en todellakaan, mutta "mitäpä sitä ei osaisi"- asenteeni hyppäsi taas päälle. Nyt sain onneksi sisareltani kullan arvoiset vinkit (hänellä on verhoilijakoulutus) ja postipaketin vielä vanua ja vyötä perään. Vaihdoin runkoon uuden vaahtomuovin meidän vieraspatjasta. Kiinnittelin vyöt istuinosaan tiukasti niittailen. Ja ihmettelin itsekseni, kuinka minä aina löydän itseni tällaisista hommista, joista minulla ei ole hajuakaan! Vöiden kiinnittämisen jälkeen kiinnitin vanun patjapehmusteen päälle. Sitten alkoi pelottavin vaihe, nimittäin kankaan kiinnitys. Niittaamalla sekin onnistui ja lopuksi piilo-ompeleilla kiinni. Piilo-ompeleet piti myöskin opetella. Lopputulos on koulutukseen ja taitoihin nähden tyydyttävä. Toivon kuitenkin, että tyttäreni peittelee tuolin hyvin huovalla...jotta pysyy valkoisena!

Ilmoitusasiaa...

Harvoin kaupasta löytyy sisustukseen sopivaa ilmoitustaulua. Tyttären toivomuksesta tein hänelle sellaisen. Voin kertoa vaihe vaiheelta, kuinka kaikki käy.Kehykseksi käy mikä taulunkehys tahansa.Tässä tapauksessa maalasin Ikean mustan muovikehyksen spray-maalilla valkoiseksi. Ostin Etolasta retkipatjan ja Eurokankaasta fleece- ja lakanakankaan palasen.
Leikkasin tarvikkeet kehyksen malliseksi ja asettelin uloimmaksi puuvillakankaan, sen alle fleecen ja pohjalle solumuovin. Pingotin kankaat paikoilleen ja kiinnitin kehyksen kiinnittimillä. Sen jälkeen kiinnitin kankaan niittaamalla. Tässä on lopputulos tyttären seinällä. Kohta se täyttyy tärkeillä lippusilla ja lappusilla.

Näin ne löytyy

Olen vuosia miettinyt, miten laittaisin lasten koulukuvat järkevästi talteen. Niitä on tullut kerättyä muovitaskuun, kansioihin ja laatikoidenpohjalle. Neulontakerhossa on ollut usein puhetta skräppäyksestä ja Kerttuset ovat esitelleet omia taidonnäytteitään. Olen ajatellut, että tuohon hommaan minä en kyllä lähde mukaan. Meillä on valokuvat kansioissa, piste. Mutta näin skräppikansion, jossa oli luokkakuvia. Siinä se on ! Innostuin todella ja etsin kuumeisesti kansioita, tyttöjen askartelemia muistoja ja piirustuksia. Ne koulukuvat ovat edelleen hakusessa... mihin tytöt ovat ne piilottaneet ?

 Aloitin kolme kansiota. Laitoin eskarikuvista lähtien, myös rippikoulun ryhmäkuvat ja rippikuvat. Kaikenlaista pientä muistoa löytyi elävöittämään sivuja. Vielä kun löytäisin kavereiden kuvia ja ja niitä luokkakuviakin... Tytöillä on ollut hauskaa kansioita selaillessa. Monet naurut on naurettu.

Liedensuojukset mosaiikilla

Joskus joku harmittava juttu johtaa ihan uuteen, mieleiseen asiaan. Poltin metallisen liedensuojuksen pilalle ja sitä harmitellessa tuli idea kokeilla mosaiikkityötä. Siinä ei paljoa voi enää menettää. Ostin kirppikseltä lautasia ja rikoin vasaralla palasiksi.

 Maalasin suojuksien reunat valkoisella Miranolilla ja sommittelin palaset suojusten päälle. Liimasin palat kiinni Erikeeperillä. Innostuksen ollessa kovimmillaan, meillä meni sähköt koko torpasta. Kaivoin otsalampun esille ja jatkoin hommia...

 Tänään sekoitin saumausaineen sähkövatkaimella. Tein kaikki pakkauksen ohjeen mukaan ja laasti onnistui hyvin. Myös saumaaminen oli hauskaa hommaa. Mies ihmetteli vieressä touhuamistani. Tuumasi, että " alat rohkeasti tuumasta toimeen ".  Saumauksen kuivuttua, pyyhin varovasti kostella sienellä ja lopuksi uskalsin jo hangata karhealla harjalla. Viimeistelyn tein kostealla liinalla.

Jouluhössötystä ilman sitä hössötystä

Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi viittä tuntia istua ja tehdä ystävien kanssa joulukortteja. Se aika otetaan vaikka mistä ! Yhdellä Kertuistamme, on uskomaton askarteluateljee, jonka tarvikkeita saimme käyttää omiemme lisäksi. Ja saimme henkilökohtaista ideointiapua ja neuvontaa. Ilta sujui rattoisasti jutellen ja glögiä nautiskellen.

Nämä ovat minun tuotoksiani, pakettikortteja kuppikynttilöihin. 

 

Jouluisia kuppikynttilöitä

Ihana siskoni järjesti meille Kertuille (neulontapiiriläiset) kynttilöiden- ja takkaruusujenteko- talkoot. Minä tein tällä kertaa kuppikynttilöitä. Kupit hankitaan ajoissa kirpputorilta tai omasta kaapista. Meillä on ainakin runsaasti aina ylimääräisiä tai kyllästyttäviä kuppeja, jotka joutavat hyvin kiertoon. Kupin pohjalle laitetaan esim. mutteriin solmittu sydänlanka ja solmitaan se tikkuun kiinni. Sen jälkeen sulatetaan esim. vanhoja kynttilänloppuja ja liemi kaadetaan kuppiin. Yhdessä puuhaaminen on hauskaa, vaikka olisi tullut suoraan töistä. Siskoni oli laittanut meille herkullista suppilovahverokeittoa, sämpylöitä, salaattia ja päälle vielä ahkeruuskahvit suklaatin kera.  Kiitos rakas siskoni !