Historian havinaa

Jotta aikani ei kävisi pitkäksi, kaivelin kaappejani ja löysin pinon työmaata. Listalla ensimmäisenä on tyttäreltäni Millalta saamani kirja, joka pitäisi täyttää ja palauttaa. Onneksi tykkään täyttää tällaisia kirjoja, sillä aikoinaan täytin joka tytölle kolme vauvakirjaa ja vielä odotusaikani kirjat kaikille.
 Homma etenee pikkuhiljaa... Kävin vanhemmillani tutkimassa minun lapsuuden ajan valokuvia ja yhden lauantain skannailin ja tulostin kuvia. Onneksi minulla on nyt aikaa "vaipua" menneeseen ja miettiä leikkejäni ja kavereitani. Siinä vierähtää helposti tunti jos toinenkin.
Seuraavaksi tällainen kasa odottaa järjestelyä. Luulin, että tämä homma odottaa eläkeikää, mutta nyt pitää ottaa tätäkin "härkää sarvista".  Onhan minulla vielä kolme viikkoa aikaa...
Myös äidin tekemä ja antama kansio minun lapsuudesta, odottaa pientä tiivistystä ja laittoa. Olen äidilleni kiitollinen, että hän on säästänyt paljon tuotoksiani ihan vauvasta lähtien. Ja jaksanut lajitella ne minulle häälahjaksi. Näitä tulee selailtua aina silloin tällöin.
 Suurin ja työläin kirja odottaa täyttymistään, Perhekirja. Saimme sen tädiltäni häälahjaksi 28 vuotta sitten. Aloitin sen kyllä, mutta aikojen kuluessa tahti on hiipunut. Nyt tuntuu suurelta urakalta ottaa kaikki selvää ja miettiä, milloin kukakin on käynyt rippikoulun ja valmistunut mistäkin koulusta. Kirjan lehdetkin ovat kellastuneet... Kirjassa on yhteensä 239 sivua ja onneksi sivulla 167 alkaa muistot aikuisten lastemme kanssa. Siihen kyytiin ehdin vielä, jos äkkiä hyppään...
Helpommalla tästäkin pääsisin, kun veisin vaivihkaa koko kirjan roskiin. Mutta toisaalta... olisko tätä kiva joskus selailla ja muistella elettyä elämää?  Ja jos vaikka muisti alkaa joskus pahemmin pätkimään...  Onko sinulla tällaisia tekemättömiä, sivuun siirrettyjä,  joskus sitten- töitä?

5 kommenttia

  1. Kiva postaus! Sinulla viikot hujahtavat nopeasti. Lasten albumit ovat aina puutarhakauden loputtua työn alla.

    VastaaPoista
  2. Oi, sinä olet kyllä niin järjestelmällinen! Hyvä, kun kirjoittelet sitä mukaa, kun tapahtuu. Ei tuu sitten tällaista härdelliä...

    VastaaPoista
  3. Mulla on myös tuo "Äiti kerro minulle"-kirja, sain muistaakseni äitienpäivälahjaksi (tai synttärilahjaksi?) tyttäreltä. En ole vielä kirjoittanut siihen mitään... kerran meinasin aloittaa, mutta jotenkin alkoi ihan ahdistaa ne kysymykset siellä. En oikein tiedä, haluanko avautua asioistani sillä tavalla.

    Valokuvat järjestin joku vuosi sitten. Tosin vain siis ne, mitä kuviksi on teetettynä. Mulla on yli 10 vuoden valokuvat vain tietokoneellani. Pitäisi tehdä asialla jotain...

    Lapsille täyttelin aikanaan vauvakirjat. Olen antanut ne lasten mukaan, kun ovat kotoa lähteneet. Samoin laatikollisen muita muistoja, jokaiselle keräilin sellasetkin (ekat aapiset, pikku vaatteita, tutteja, onnittelukortteja, piirrustuksia, syntymäpäivän lehti jne). Mietin kyllä joskus, olisiko ne vauvakirjat pitänyt ennemminkin pitää itsellä muistona lasten alkuvuosista, mutta päätin kuitenkin antaa ne heille itselleen. En tiedä tekevätkö niillä mitään, etenkään meidän pojat, mutta no, sille en sitten voi mitään.

    VastaaPoista
  4. Joo, ne kysymykset ovat tosi henkilökohtaisia, mutta olen kirjoittanut niihin, joihin olen halunnut. Olen muutenkin ollut tosi avoin minun elämästäni. Luulen, että olen kertonut joskus jopa liikaa. Johtuen ehkä siitä, että minulle ei ole kerrottu.
    Olen joidenkin kysymysten (kuka on ollut teidän perheessä musta lammas) päälle liimannut valokuvia tai muita muistoja. Käytin kirjaan kaikki ylimääräiset Millan kuvat, joita ei ole tullut liimattua albumeihin. Niissä on vain parhaat. Meilläkään ei ole teetetty valokuvia enää vuosiin.
    Minä olen samalla tavalla säästänyt pikku muistoja ja antanut ne ja vauvakirjat tytöille. Minusta niistä on eniten hyötyä heille itselleen. Ja voin niitä joskus katsella heillä käydessä, jos haluan.
    Ei muuta kuin täyttämään kirjaa! Onhan siellä paljon ihan perusjuttuja, joita on kiva lapsen saada tietää. Syntymäpaikat, lapsuus, vanhemmat, isovanhemmat, mukavia lapsuusperheen muistoja, koulunkäynnit, työpaikat, naimisiinmeno, äitiys, vapaa-aika, harrastukset... miljoona hyvää kysymystä. Tsemppiä täyttöön!

    VastaaPoista
  5. Muistuipas tässä mieleeni, että siellä ne kirjat Kerro minulle äiti ja kerro minulle isä -kirjat odottavat täyttämistä. Siinä onkin pieni savotta, joka pitäisi aloittaam kun vielä jotakin muistaa! <3

    VastaaPoista