Pupula löylyhuoneessa

Perheeseemme tuli rauha, kun puput muuttivat saunalle. Oiva ja Silva asustelivat aluksi tyttäremme huoneessa. Niille maistui kaikki seinälistoista lakanoihin. Haju oli myös monesti tyrmäävä. Olin hyvin väsynyt tilanteeseen, kunnes tytär kysyi, saisko puput asua saunalla. Idea oli minusta loistava ja rupesimme koko perheellä muuttoa toteuttamaan. Mieheni suojasi kiukaan johdon ja lisäsi paneelien suojaksi lautaa. Nyt homma toimii ja kaikki voivat hyvin. Tytär putsaa kerran viikossa pupulan, laittaa pupuset häkkiin saunomisen ajaksi ja lämmitämme saunan. Saunomisen ja tuulettelun jälkeen, asukkaat palaavat innoissaan kotiin.  Kaikki ovat tyytyväisiä.

Näppärä turhake

Halusin omenankuorimakoneen. Avulias mieheni kävi ostamassa sellaisen Clas Ohlsonilta. Pienen säätämisen ja testailun jälkeen, meillä on syöty omenoita. Tätä konetta tarvitsen erityisesti viikon päästä, kun teen erääseen tilaukseen kaksi ämpärillistä hedelmäsalaattia. Laite kuorii omenan, siivuttaa ja poistaa samalla siemenkodan. Pelkkä kuoriminen onnistuu myös. Ohjeen mukaan kone kuorii myös perunan, mutta minulla oli kai väärän mallisia perunoita... mutta opettelen senkin vielä.
                        Teimpä pienen opetusvideon, katso ja hämmästy !

Onnistunut kirppiskierros

Vaikka minulla oli oikein löytöjenlöytö- lauantai, eniten olen innoissani uudesta ystävästäni. Tuntuu, että hän on paras löytö ja kaikki tavarat tuntuvat tavaroilta ja vähäpätöisiltä. Hänen kanssaan kiersimme kirppareita, kahviteltiin ja naureskeltiin. Vaikka löysinkin kaikkea ihanaa... ja tarpeellista. Minun esiliinat ovat jo aikansa eläneitä ja silmiini osui herttaisia essuja. Ostin heti pari kappaletta. Etsiskelin astioita ja kaunista, kankaista pöytäliinaa. Muutama vaatekin mahtui päälle ja liina löytyi viimeiseltä kirppikseltä, viimeisestä pöydästä. Liina oli laitettu kankaita- pussiin ja ostin näkemättä. Hinta ei päätä huimannut ( 2 euroa). Pöytäliina on niin meidän !
Olen etsinyt maljakkoa tulppaaneille. Meidän vanhat, mutta niin mieleiset, ovat pudonneet ja särkyneet. Ison, aidon ja ehjän Marikulhon ostin 15 eurolla. Löysin myös tavallisia, kivoja tarjoiluastioita, joita olen ollut vailla. Nyt löytyy pieniä lasikippoja salaatille, tomaateille tai vaikkapa kekseille. Olen joutunut laittamaan tarjolle usein jälkiruokakulhoissa tai leipälautasilla. Miten olenkaan pärjäillyt niin vähillä astioilla... vieläkin voisin ostaa kaunista ja kivaa. Ja heittää vanhaa pos. Kun yksi tulee tilalle, kaksi pitää heittää pois !
 Ja ruusuja...aaah, rakastan niin niitä ! Nämä mansetit ovat kivoja sellaisenaan, ellen joskus tarvitse niistä pelkkiä ruusuja jonnekin kivaan paikkaan...

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Tässä tällainen  pikakampaus, joka on sutaistu lämpörullilla, muotovaahdolla, lakalla ja kahdella pinnillä. Kampaus muistuttaa aiempaa lettikampaustani. Ruusupinni tekee kampauksesta vähän juhlavamman. Rakastan ruusuja !

Väsynyt, mutta tyytyväinen

Viikon suunnittelu, leipominen ja järjestely antoi taas haastetta normaalin työni vastapainoksi. Lupauduin laittamaan suurehkot ruoka- ja kahvitarjoilut muistotilaisuuteen. Vatsanpohjassa on aina pientä kutinaa, onnistuukohan kaikki ja meneeköhän kaikki suunnitelmien mukaan. Nyt lisäjännitystä toi leipomisen kesken räpsähtänyt sähkökatkos. Olin juuri tehnyt tiikerikakkutaikinat ja laittelin niitä vuokiiin. Ja hupsista heijaa, täysi pimeys ! Otsavalon voimalla taas jatkettiin, vuoat kainaloon ja siskolle uuniin paistumaan. Ihana sisko taas pelasti paniikin ja leipoi minulle vielä lisää tiikerikakkua.
 Apuna juhlissa minulla oli keskimmäinen tyttäreni. Minusta on kivaa, kun voi opettaa lapsille tärkeää juhlajärjestelyn taitoa ja totuttaa heidät rankkaankin työntekoon. Yleensä suunnittelen juhlat erittäin hyvin. Laadin tarkan listan tarjottavista, teen ostoslistan ja viikon ajalle tarkan tehtävälistan. Siitä on helppo seurata, että pysyy hyvin aikataulussa ja kaikki tulee tehtyä. Tällä kertaa tallensin kaikki suunnitelmani ja toivon, että voin uudelleen käyttää valmista reseptiä.

Näin ne löytyy

Olen vuosia miettinyt, miten laittaisin lasten koulukuvat järkevästi talteen. Niitä on tullut kerättyä muovitaskuun, kansioihin ja laatikoidenpohjalle. Neulontakerhossa on ollut usein puhetta skräppäyksestä ja Kerttuset ovat esitelleet omia taidonnäytteitään. Olen ajatellut, että tuohon hommaan minä en kyllä lähde mukaan. Meillä on valokuvat kansioissa, piste. Mutta näin skräppikansion, jossa oli luokkakuvia. Siinä se on ! Innostuin todella ja etsin kuumeisesti kansioita, tyttöjen askartelemia muistoja ja piirustuksia. Ne koulukuvat ovat edelleen hakusessa... mihin tytöt ovat ne piilottaneet ?
 Aloitin kolme kansiota. Laitoin eskarikuvista lähtien, myös rippikoulun ryhmäkuvat ja rippikuvat. Kaikenlaista pientä muistoa löytyi elävöittämään sivuja. Vielä kun löytäisin kavereiden kuvia ja ja niitä luokkakuviakin... Tytöillä on ollut hauskaa kansioita selaillessa. Monet naurut on naurettu.

Muistoja herättäviä matkoja

Nyt vastaan haasteeseen, jonka sain Tuijalta ajat sitten. Olin jo unohtaa koko homman, mutta yöpöydänlaatikosta osui käteeni pieni paperinpalanen. Siinä lukee kysymykset 1. Ikimuistoisin kohde tähän mennesä 2. Hauskin matkamuisto 3. Upein luontokohde, jossa olen käynyt tai haluaisin käydä 4. Paras ranta, jolla olen ollut 5. Paikka, johon en ihastunut ja 6. Paikka, johon on päästävä uudestaan.
Ensimmäinen kuvani on ikimuistoisimmalta matkalta, Kreetalta. Matkan teki ainutlaatuiseksi nuori rakkaus ja elämän ensimmäinen matka etelän aurinkoon.
 Myös ikimuistoinen, oli matka Kanadaan. Miehelläni on sukulaisia Torontossa ja he pitivät meitä siellä kolme viikkoa. Asuimme heidän suuressa talossa, jossa meillä oli jokaisella omat huoneemme. Meidän mukana oli myös mieheni äiti, minun ihana anoppi. Meidät hemmoteltiin ihan pilalle ja meille näytettiin Toronton hienoimpia nähtävyyksiä. Emme voi koskaan olla tarpeeksi kiitollisia heille !
Tämä on hauskin (ja pelottavin) matkamuisto Saksasta.Minä, korkeanpaikankammoinen, ylitin itseni ja menin kiipeilemään lasten kanssa. Lapset eivät saaneet keskenään mennä kiipeilemään, vaan mukaan piti mennä joku täysi-ikäinen. Muut meidän seurueesta eivät lupautuneet. Minä rohkaisin mieleni ja menin. Mutta kyllä kannatti. Olin aivan innoissani !
Upeita luontokohteita löytyi Pargasta, jossa kävimme koko perheen voimin. Kaupunki oli kaunis ja meri oli turkoosin sininen. Oli elämys käydä Acheron-joella. Joella pystyi kahlaamaan ja uimaan kristallin kirkkaassa vedessä.
Paras ranta löytyy varmaan Suomesta, Yyterin hiekkadyynit ja upea meri.
Paikka, johon en ihastunut, oli Playa de Ingles. Kohde tuntui liian turistimaiselta, jossa oli pelkkiä hotelleja ja huvituksia matkailijoille vieri vieressä. Vaikka paikka oli pieni pettymys, se ei himmentänyt häämatkamme tunnelmaa. Matka oli kuitenkin onnistunut.
Toki Saksaan on päästävä uudelleen. Siellä asuu siskoni perheineen. Siellä on henkeäsalpaavan kaunista,rehevää,vihreää. Ihania viinitiloja, kauniita kaupunkeja ja edullisia hoitoja. Eksoottisia kylpylöitä unohtamatta. Baden baden...

Annan tämän haasteen edelleen  Elinalle
                                             Tiina Marialle
                                             Terhille
                                         ja Tuijalle

Hiukset ovat naisen kruunu

Minulla on usein kampausongelmia. Hiukset ovat ohuet ja tylsät... Laitan niihin itse välillä väriä ja leikkelen latvoja. Lämpörullat ovat minun pelastus. Kierrän hiukset hetkeksi rullalle, jotta saan vähän tuuheutta ja taipuisuutta. Tällä kerralla laitoin sivuille pienet letit ja kietaisin ne pienellä lenkillä taakse yhteen. Nopeaa ja helppoa.