Tänä syksynä kävin Saksassa kahden tyttäreni kanssa. He saivat höynäytettyä minut juoksemaan puolimaratonin. Meidän kolmen piti juosta se yhdessä, mutta toiselle tuli jalkavaivaa ja toinen tyttäristä vaihtoi juoksun kymppiin. Minä, päättäväisenä ihmisenä, en luovuttanut vaan päätin juosta sen vaikka yksin. Eka kymppi meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi edellisen päivän shoppailureissu ja uneton yö vaatia verojaan. Voimat vähenivät ja vauhti hiipui... Mutta maaliin pääsin ja olin tyytyväinen omaan juoksuuni. Ensimmäinen ajatus oli "ei ikinä enää", mutta saatan juosta seuraavan kerran kotikaupungissani, Jyväskylässä.
Matkamme oli toki muutakin, kuin juoksurääkkiä. Kävimme tulopäivänämme käsi-ja jalkahoidoissa.
Thai-hieronta Bensheimissä on myös taivaallista. Toinen tyttäristä ihastui siihen niin kovasti, että kysyi, kunkahan monta hierontaa voisi ottaa peräkanaa. Luulen, että niin monta, kuin jaksaa maksaa...
Ja reissuhan ei ole täydellistä ilman hyvää ruokaa. Siskoni laittoi ihania kasvisruokia ja kävimme myös syömässä aasialaisessa ja jälleen kerran, intialaisessa. Nyt tulen siihen kohtaan, kuinka muutokset elämässäni taas jatkuvat. Minulle tuli kova veto kasvisruokiin. Olen toki aina tykännyt kovasti kasviksista ja lisännytkin niitä ruokavaliooni. Mutta reissussa en syönyt lihaa. Kotimatkalla pysähdyimme subwayssa ja otin kokeeksi vegepihvin. Tykkäsin todella. Ja nyt minusta taitaa olla tulossa vegaani. Olen innoissani uudesta suunnastani ja vaihtelen pikkuhiljaa entisiä tottumuksiani uusiin juttuihin. Miehelle kokkailen edelleen entisiä ruokia, mutta itse totuttelen välttämään eläinkunnan tuotteita.
Jos haluatte tietää miksi, kerron kyllä.
