Viime vuonna, siskoni luona Saksassa, hurahdin pomppimiseen. Syksyisen reissuni jälkeen tilasin oman trampoliinin, koska täällä Keski-Suomessa ei ole saleilla world jumping- tunteja. Suomessa tietääkseni vain Etelä-Suomessa voi harrastaa tätä lajia. Hyvää, kahdeksankulmaista trampoliinia ei myöskään saa ostettua Suomesta. Ainut vaihtoehto oli siis käyttää siskoa hyväksi tässä pikku pulmassa. Toki hän on ollut syypää tähän tarttuneeseen tautiin:)
Luulin, että teemme tilauksen, maksan (itseni kipeeksi) ja rupean odottelemaan pikku lähetystä. Mikään ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Pitkään odotettuani, firma lähetti trampoliinin siskoni osoitteeseen Saksaan. Siinä vaiheessa ilmeni, että he eivät toimita Suomeen. Tai toimittavat kyllä, mutta postitus maksaa 280e. Monta viikkoa taisteltuamme, rupesimme miettimään, millä ihmeellä saamme pomputtimen kotiin. Lopujenlopuksi trampoliini lähti Lybekkiin ja sieltä serkkuni kuljetusfirman kyydissä Jyväskylään.
Vaikka kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella ja intokin meinasi lopahtaa, kannatti sinnikkäästi vaan uskoa ja toivoa. Välillä lenkkeilin ja vain haaveilin pomppimisesta. Juuri ennen joulua trampoliinini saapui. Annoin sen levätä rauhassa pitkän kotimatkansa väsymyksiään pois ja tottua meillä asumiseen. Minä touhusin sillä aikaa työkiireitteni kanssa ja yritin olla ottamatta joulusta stressiä.
Mutta uskokaa tai älkää, joulusta selviää yllättävän vähillä
hössötyksillä. Siivosin muilla niin paljon joulun alla, että pyysin
miestä imuroimaan meillä ja ostettiin ruuat valmiina.
Vegaaniset karjalanpiirakat, pullan ja porkkanalaatikkon valmistin
aatonaattona. Meillä tehtiin "joulusiivous" vasta joulun jälkeen kaikessa rauhassa ja vaihdettiin puhtaat lakanat.
Nyt elämä on yhtä pomppimista, lenkkeilyä, pianonpimputusta, neulomista ja lukemista. Ai, pitäisikö sitä jotain muutakin tehdä?
Tuo näyttää hauskalta!! Mulla vaan ehkä tulis liraus housuun... Joskus pompin vähän meidän isolla trampalla ja kauhukseni huomasin, että vaikka kaikki neljä lasta on sektiolla syntyneet, niin on silti melkoinen lirahdusvaara näköjään siinä pomppiessa.
VastaaPoistaMinä en anna lirahdusten enää rajoittaa elämääni. Kun tajusin viime keväänä, että voin käyttää tenoja urheillessa, mikään ei estä minua edes hyppimästä. Ja rehellisesti sanottuna, minun ongelma ei ole mikään pieni ongelma. Olen menossa sairaalaan konsultaatioon ja minulle todennäköisesti tehdään pieni korjausleikkaus. Sen jälkeen tenoja ei tarvitse käyttää. Ennen liikkumista pärjäsin ongelmani kanssa ja juuri sen takia välttelin liikuntaa. En voinut juosta, en voinut hyppiä, en voinut jumpata....
VastaaPoistaVoi, kunpa tuo liikuntainnostus olisi tarttuvaa laatua :) Miksi trampan pitää olla juuri kulmikas? Pomppiminen olisi tehokasta ja ihan kivaakin, mutta en ole saanut vaihdetta päälle... Keväisin aina aloitan, mutta sitten kesällä puutarhahommat voittaa pomppimisen.
VastaaPoistaEn minäkään kauheasti siivonnut jouluksi. Nyt on upea fiilis kun pestiin porukalla kaikki keittiön säilytystilat. On kiva aloittaa vuodi puhtaalta pöydältä ;)
Minulla on aina ollut hyvä vastustuskyky, myös liikuntaan. Jotain selittämätöntä tapahtui keväällä, eikä muutosta ole näköpiirissä. Into vaan jatkuu.
VastaaPoistaSiivous on kivaa, mutta sitä kannattaa aina tehdä vähän ja enemmän silloin, kun on aikaa. Eikä joulupaineita! Valoisuuden lisääntyessä lika näkyykin enemmän ja auringon pilkottaessa on mukavaa tehdä kunnon siivouksia ja pakkasen paukkuessa tuuletuksia. Joulun jälkeen myös on hyvä pestä kynttilöiden savuttamia verhoja ja pintoja. Meillä joulun aikaan kaikki tuntuu niin nuhjuiselta, kun hämärässä mussutetaan sohvilla pähkinöitä,pipareita,suklaata ym. Rusinoita löytyy joka välistä.
En muuten osaa sanoa tuohon trampoliinin kulmikkuuteen. Saksassa kuntosalilla trampoliinit olivat kahdeksankulmaisia ja Riitta sanoi, että muita ei kannata ostaa. Hän on käynyt vetäjäkoulutuksen ja tietää asiasta enemmän, kuin tällainen tavallinen pomppija.
Poista