Fototapetti- rohkea valinta?

Tyttärien muutettua omiin koteihinsa, meille vapautui makuuhuone ja yksi ylimääräinen huone. Haluaisin huoneesta paikan, jonne saa tulla yöpymään, iltateelle tai viinilasilliselle. Voin itse pukeutua, lukea tai jopa kirjoittaa kirjaa. Huone, jossa viihtyy! Päätin aloittaa tapetoinnista. Vietin tunnin jos toisenkin, tapettikirjoja selaillen. Välillä tuli varma olo milloin mistäkin tapetista, "tämä se on"- tunne. Tuntui, että osaan jo ulkoa Tourutornin tapettivalikoimat. Raahasin painavia kirjoja pino kaupalla kotiin ja fiilistelin. Totuttelin miestänikin jo romanttisiin, vanhanaikaisiin tapetteihin. Kunnes jysähti! Tämä se on! Enää en voinut ajatella mitään muuta. Ja koska tapetit ovat miehelleni "paperin palasia" ja minulle yöunet vievä henki ja elämä- asia, ei liene epäselvää, kuka tapeteista sai päättää.

Levittelin palaset lattialle ja tarkistin, että palaset osuvat kohdilleen ja ovat samaa värisävyä. Jännitti ja pelotti tuleva urakka, sillä ohjeissa luki "fototapettien kiinnittäminen on haasteellista puuhaa, joten ohjeitten noudattaminen on erittäin tärkeää".

Sain veljeltäni lainaksi linjalaserin, josta olikin kovasti apua. Putkiloiden mukana tuli liisterijauheet. Tarvitsin vain vadin, liisteri- ja tapettiharjan.

Lopputulos on melkoisen kohahduttava! Kalustus on vielä vaiheessa, koska huoneessa on tyttäremme parisänky, jonka hän vie remontoituun kotiinsa elokuussa. Suunnittelin tilalle levitettävää vuodesohvaa. Haluaisin "Ruusuhuoneeseen" myös pyöreän pöydän, pari tuolia, lipaston ja joitakin hylly-juttuja. Ajattelin tehdä huoneesta romanttisen, pursuavan hörsyläisen. Yleensä pidän selkeästä, helposti siivottavasta sisustuksesta, mutta täällä saisi olla vaikka enemmänkin pölyjenpyyhkimistä.

Makuuhuoneeseen laitoin neljästä palasesta maalausmaisen fototapetin. Yöpöydät aiotaan uusia jossain vaiheessa, koska minulla ei edes ole yöpöytää. Ehkä miehen nurkkaukseen etsimme myös tyyliin sopivan pöydän, joka sopii hänen "toimistoonsa". Mutta kaikki aikanaan. Nyt sain kaikki rakastamani ruusut pihalta kotiin ruusutarhaan.

Viha-rakkaussuhde

Meillä ei ole vuosiin ollut viherkasveja kotona. Olen niin onneton viherpeukalo, ettei ole toista. Kasvit viihtyvät hetken, kunnes kuolevat kuivuuteen tai homehtuvat märkyyteen. Ja multa on pinnasta aina homeessa, joka erityisesti inhottaa minua. Alkukesästä kävin siskoni luona Vesilahdella ja innostuin todenteolla vesiviljelystä. Päätin urheasti tarttua tähän viimeiseen oljenkorteen saada meillekin vihreyttä ja elävyyttä kotiin. Ostin Viherlandiasta astian, hydrosoraa, vesimittarin, kasvin ja lannoitetta.

Pesin hydrosoran ohjeistuksen mukaan. Rapsuttelin kasvista varovasti mullat pois ja huuhdoin vielä juuret. Laitoin vesimittarin astian pohjalle ja soraa vähän päälle. Mies piti kasvia paikoillaan ja laittelin varovasti soran kasvin ympärille.

Vesiviljelyssä käytetään lannoitusainetta, jota laitetaan 3-4 kuukauden välein. Lannoite ripotellaan soran päälle ja vesi huuhtoo sen sitten juurille.

 Kasvia kastellaan mittarin osoittamaan määrään, mutta annetaan välillä vähän kuivahtaa, jotta juuret saavat happea. Ruukun pintaan voi laittaa koristekiviä tai normisoraa. Nyt jään jännityksellä odottamaan, onnistuisinko vihdoinkin!

Nautintoja

 Juhannuksena on aikaa rauhoittua, levätä, syödä hyvää grilliruokaa ja saunoa. Iso kirjapino on alkanut myös madaltua. On nautinnollista lukea, lukea ja lukea. Tällä hetkellä on menossa Anna-Leena Härkösen Onnen tunti.

 Me ei vietetä juhannusta veden äärellä, eikä enää edes omalla pihalla. Aika hassua, mutta ei ole ollut ikävä pihoja. Olen helpottunut työmäärän pienentymisestä. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että kaiken pitää olla kunnossa, jotta voi rentoutua. Nyt nautimme pienestä parvekkeestamme. Täällä on mukava lueskella, istuskella ja vilvoitella löylyjen välissä.

Halusin parvekkeelle vain vähän kukkia ja tilaa kahvitteluun sekä pyykkien kuivatukseen. Peitimme ilmalämpöpumppurumiluksen ja kuivatusnurkkauksen verhoilla. Pyykki kuivuu nopeasti silloin, kun pöhötin on päällä ja puhaltaa suoraan pyykkeihin ilmaa. Toki parveke on myös aika lämmin lasituksen ansiosta viileälläkin säällä.  Näin parvekkeesta tuli meille viihtyisä ja toimiva.

Tähän on tultu...

Jo pienenä tyttönä suurin haaveeni oli mennä naimisiin ja saada olla morsian. Tietysti halusin myös lapsia ja erityisesti kolme tyttöä. Nimetkin minulla oli valmiina. Haaveilin usein äitiydestä ja leikin pikkutyttönä, että olin äiti. Hoidin pienempiä sisaruksia ja kuvittelin, että he olivat minun lapsiani.

Löysin miehen 28 vuotta sitten. Seurustelu oli intensiivistä ja ihanaa aikaa.

Toiveeni toteutui ja saimme kolme tyttöä. Tytöt syntyivät 1993, 1994 ja 1996. Kun lapset olivat ihan pieniä, minulla oli rankkaa. Mutta nautin silti suunnattomasti. Tuntui mukavalta, että tytöt olivat melkein saman ikäisiä, leikkivät ja touhusivat paljon yhdessä. Sain olla kotona lähes kuusi vuotta. Meillä leivottiin, siivottiin, askarreltiin ja leikittiin paljon.

Tytöt kasvoivat ja touhut muuttuivat. Kävin töissä ja hoidin ruoka- ja pyykkirumbaa. Tytöt temmelsivät lähimetsässä ja viuhtoivat pitkin pihoja. Meteli oli välillä kova ja meno hurjaa. Tytöt leikkivät paljon roolivaatteilla ja kuvasivat omia videoitaan. Minusta on aina tuntunut, että elämme parasta aikaa. Nytkin, vaikka nuorimmat ovat lähtemässä yhteisestä kodistamme. Vanhin tyttäremme on asunut omillaan jo useamman vuoden. Onneksi kaikki ovat silti lähikaupungissamme.
Tuntuu kivalta, mutta haikealta. Nyt työ on tehty ja on aika ruveta elämään enemmän omaa elämää. Suunnittelen vapautuvia huoneita ja mietin, miten paljon meillä onkaan kohta tilaa. Olen innoissani hankkinut urheiluvaatteita ja alkanut liikkumaan enemmän. Meillä alkaa uusi ja ihmeellinen, ennen kokematon elämänvaihe...

Remppakuulumisia

Viime syksynä teimme remonttia kodissamme ja minä toimin tapettivastaavana. Halusin ruusuja jossakin muodossa ja vessaanhan ne sopi vallan mainiosti. Tässä meidän pieni hotelli helpotus!

Keittiön pöytä pyörähti ympäri uudelle paikalleen ja vapautunut seinä kaipasi tapettia. Olin rautakaupassa pyöriessäni ihastunut jo ohimennen herkulliseen tapettiin. Nyt piti vain saada miehen siunaus ja tehdä värivalinta. Kumpikaan ei vaatinut suuria ponnisteluja. Miehen mielestä "jos vaimo tulee onnelliseksi tapetista, saa laittaa minkä haluaa."

Pala taivasta?

Lokakuussa kerroin, että tyttäremme oli lähdössä Los Angelesiin, jossa kuvataan TV-dokumenttia. Nyt ohjelma pyörii täyttä vauhtia telkkarissa. Kaikki lähti siitä, kun Henna innostui hakemaan "Au pairit Los Angelesissa" ohjelmaan. Hän pääsi koekuvaukseen ja haastatteluun Tampereelle ja tuli monien joukosta valituksi. Yhtäkkiä lähtöhöpötykset alkoivatkin tuntua todellisilta ja pieni paniikki hiipiä puseroon. Se tarkoitti myös sitä, että me joutuisimme myös osallistumaan kuvauksiin. Se tuntui minusta kauhistuttavalta. Jännitin haastatteluissa valtavasti ja tuntui, ettei tule yhtään järkevää ajatusta eikä sanaa suusta.

Henna oli innoissaan lähdöstä ja reippaana tyttönä lähti yksin suureen maailmaan. Kokemus opetti paljon yksin pärjäämistä, itsestä huolehtimista ja vaikeuksista selviämistä. Hän sai myös nähdä palan Ameriikkaa, elää paikallisissa perheissä ja hotelleissa. Ajattelin, että kova työ ei tapa, mutta en kuitenkaan olisi toivonut kaikkia rankkoja kokemuksia pienelle tytöllemme. Välillä äidin sydän itki täällä kotisuomessa. Tunsin itseni avuttomaksi, kun en pystynytkään auttamaan. Mutta toisaalta myös iloitsin siitä, että kuopuksemme sai kokea uutta, ihmeellistä ja jännittävää.

Pääset tästä linkistä katsomaan ensimmäisen jakson -> Au pairit Los Angelesissa

Ruispastavuoka

Perjantaina kuuntelin Novaa ja nappasin Vappu Pimiän ruokaohjeen. Mukailin ohjetta vähän oman maun mukaiseksi. Helppo ruoka ja hautuu mukavasti uunissa vaikka pienen hiihtolenkin aikana.

¾ pussillinen ruispastaa

250 g kinkkusuikaleita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

öljyä

1 tlk tomaattimurskaa (chili)

1 juustokermaa

suolaa, mustapippuria

paprikamaustetta, oreganoa

2 dl juustoraastetta

keitinlientä

 

Keitä ruispasta reilussa, suolalla maustetussa vedessä VAIN  3min.

Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli. Lisää tomaattimurska, kinkkusuikaleet, mausteet ja kerma. Heitä valutettu pasta sekaan. Lisää keitinlientä niin paljon, että tuntuu sopivalta. Itse laitoin ehkä pari desiä.  Pasta turpoaa vielä uunissa. Paista vuokaa 150 asteessa n. 40 min, lisää juustoraaste ja paista vielä 5- 10 min. Tarjoa salaatin kanssa.