Teen nyt postauksen, vaikka kuvat ovat epäselviä ja liian suuria. Johtuu kait nyt tästä uudesta sabluunasta. Vaihdan vanhaan hyvään, kun vaan saan aikaiseksi. Tällä kerralla valmistautuminen Jyväskylän puolimaratoniin meni nappiin. Kävin pienellä ja kevyellä, 30 minuutin lenkillä torstaina. Jalat ja hengitys tuntui toimivan hyvin, oli varma olo. Perjantaina söin avokadopastaa ja patonkia. Juoksupäivän aamulla söin kaurapuuron, johon olin sekoittanut shian- ja pellavansiemeniä, rahkaa, pähkinämurskaa, mansikoita ja mustikoita päälle, niin kuin joka ikinen aamu. Banaani välipalaksi. Lounaaksi söin avokadopastaa ja patonkia. Kahden paikkeilla parkkihallissa vedin vielä riisimuroja ja karviaismarjasoppaa ja napsin irtokarkkeja. Juomaksi join sinä päivänä urheilujuomaa.Olin nukkunut yöni hyvin.
Osallistujia oli hurja määrä. Kello 15.15 ihmismassa alkoi vyöryä taipaleelle. Oloni oli onnellinen ja herkistynyt. Melkein itketti, kun tuntui niin hyvältä. Minä, näiden kaikkien mukana täällä! Laitoin kuulokkeet korvilleni ja SportsTrackerin päälle. Alku olikin helppoa ja hidasta hölköttelyä. Päätin pitää rauhallista menoa ja keskittyä pelkästään omaan juoksuuni. Välillä toki tuli vilkuiltua muita ja ajatuksia pitää joitakin silmällä ja yrittää pysyä perässä. Ylämäissä olin vahvimmillani. Intoa puhkuen menin monien ohi ja rennosti rallatellen alamäkeä. Juomapisteillä en pysähdellyt ollenkaan, vaan nautin omaa urheilujuomaa tasaiseen tahtiin.
Jaksoin maaliin asti ja pääsin omaan tavoitteeseeni. Olin päättänyt juosta paremmin, kuin viime vuonna Saksassa. Aikani oli 2.27. Minulle riittävän hyvä. Katsoin tuloksista, että kaikkia, maaliin tulleita naisia oli 388 ja minun sijoitukseni oli 319. Viime vuonna sanoin maalissa, että "ei ikinä enää" ja tänä vuonna lupasin kahdelle tyttärelleni, että juoksen heidän kanssaan ensi vuonna. Pitää ilmoittautua heti kun mahdollista, niin perääntymistä ei tule tapahtumaan.
Ja onhan se niin hieno tunne, kun on ylittänyt itsensä. Tehnyt sen, minkä on itselleen luvannut. Rankassa vesisateessa loppumatkan. Vaikka tässä syksyllä oli pelko, että en pysty jalkani takia juoksemaan. Vasemmassa reidessä oli kipua pitkillä matkoilla ja polveen koski. Kävin hierojalla hierottamassa molemmat jalkani. Se ei tuntunut auttavan. Tilasin ajan kiropraktikko Riku Kaukoselle, jolla olen käynyt ennenkin. Hän sanoi kivun johtuvan selästä ja käsitteli selän ja paineli polven kipupisteitä. Ja ihme tapahtui, pystyin juoksemaan kivuitta!
