Ruusuja varjostimiin

Nyt olen kuukausi tolkulla sisustanut vierashuonetta. Mieheni mielestä lampunvarjostimet eivät sopineet "tyyliin". Rupesin etsimään romanttisempia varjostimia, joita ei kuitenkaan löytynyt. Piti turvautua taas omaan mielikuvitukseen. Voiko koskaan olla liikaa ruusuja? En tiedä, mutta tilasin ebaysta 100 ruusua ja koristelin lampunvarjostimet.

Löysin valaisinliikkeestä sattumalta viimeiset, vähän kolhiintuneet ja repsottavatkin varjostimet. Sain niistä kivasti alennusta. Liimasin kuumaliimalla reunoihin ruusuja.

Valmis kermakakku!

Koruseinä

Vihdoin ja viimein väkerrykseni on valmis. Etsin kaupoista säilytysratkaisua koruilleni, mutta en löytänyt mieleistä. Kävin ostamassa raksakirpparilta ikkunaan laitettavan verkkokehyksen. Purin sen osiin ja maalasin. Sain veljeltäni vanerilevyä, johon laitoin tapetin. Tilasin ebaysta koukkuja ja soittorasian.

Soittorasia oli pettymys. Se tuli pieninä palasina, jotka jouduin itse kokoomaan. Kuvittelin kai, että postista tulee hieno, valmis soittorasia. Mutta keksin, että maalaan pianon valkoiseksi ja koristelen mieleiseksi.

 Nyt minulla on 70 koukkua  ketjuille, rannekoruille ja sormuksille. Korvakorut ja rintaneulat pistelen kankaaseen, jonka sisällä on solumuovia. Korujen valitseminen on nyt helppoa. Niitä tulee käytettyä ja pysyvät kivasti järjestyksessä.

Karvakorva

Aarre on ensimmäistä kertaa käymässä "mummilassa". Keskimmäinen tyttäremme rupesi syksyllä puhumaan, että hän ottaa löytökoiran Romaniasta. Me vanhempina oltiin aluksi kovasti vastaan ja yritettiin puhua "järkeä", että hankkisi koiran vähän myöhemmin. Koiran hoitaminen yksin on kuitenkin aika rankkaa ja saattaa tulla opiskelijatytölle kalliiksi. Varsinkin, kun vakuutusyhtiöt eivät myönnä vakuutuksia sekarotuisille koirille.

 Aarre löytyi Pelastakaa koirat ry:n sivuilta ja sulatti tyttären sydämen. Aarre oli ollut löydettäessä takiaisten peittämänä, arka ja nälkäinen. Joku on sen hylännyt kadulle tai se on saattanut syntyä kadulle, kulkukoiraksi. Arviolta koira on neljä vuotias. Joku ystävällinen nainen oli leikannut takiaiset Aarteen turkista ja vienyt löytöeläinkotiin. Romaniasta koira lennätettiin Amsterdamin kautta Seutulaan. Koira ja paperit luovutettiin tyttärelle ja niin matka jatkui vielä Jyväskylään.

Nyt tuntuu, että tytär teki oikean ratkaisun, kun pelasti pienen kodittoman ja antoi sille  ihanan kodin. Aarre sai rakastavan ja huolehtivan emännän ja on aina tervetullut myös meille. Täällä on hoitopaikka ja kaksi hössöttävää hoitajaa. On  mukava lenkittää ja helliä aina välillä. Aarre tietää, että leikkelesiivu lipsahtaa välillä koirankuppiin...

Ompelua pakkaspäivänä!

Pidän töissä aina puuvillamekkoa. Mekko on vilpoinen ja käytännöllinen taskuineen. Viileällä ilmalla voi lisätä topin alle tai villatakin päälle. Halusin tehdä uusia asuja, kun vuosikin taas vaihtui. Samat mekot alkavat usein kyllästyttää, kun niitä joka päivä päällensä vetää. Kaupoista on vaikea löytää pirteitä legginsejä. Joskus keväällä saattaa tulla villiä beigeä tarjolle, mutta yleensä mustaa tai valkoista. Tilasin ebaysta iloisen värisiä legginsejä. Olen tyytyväinen kokoon, väreihin ja laatuun.

Aika vierii...

Kiitos MaMMelille palautteesta! Ilahduin ja innostuin kovasti. Kävin nappaamassa kuvan seinältäni, sillä minäkin keräsin nuorena Sarah Keyn kortteja.

Viime viikolla etsin kortit kätköistä ja asettelin kehykseen. Halusin laittaa palasen nuoruuttani vierashuoneeseen. Oikeastaan huone on muuttumassa pikkuhiljaa minun huoneekseni ja tyttäret sekä vieraat saavat käyttää sitä...

Maalia pintaan

Sain kivan, korkean jakkaran meidän keittiöön. Sävytin pienen purkin maalia rautakaupassa ja otin pensselin käteen. Nautin todella maalaamisesta, jazzia kuunnellen. Innostuin maalaamaan myös valokuvakehyksen, joka oli vaaleansininen. Ostin kehyksen Torista ja myyjä sanoi, ettei kehys sovi enää heidän värimaailmaansa. Maalilla saa kyllä sopimaan...

Kehyksessä on minulle rakkaita ja tärkeitä kuvia. Olen kiitollinen äidilleni, joka on säästänyt minun syntymäpäiväkortteja. Alimmaisen kortin olen saanut kummitädiltäni täyttäessäni vuoden. Nämä täytekakkukortit ovat olleet minulle erityisen tärkeitä ja mieleisiä. Nostalgisia ja niin retroa nykypäivänä.

Onko sinulla tallessa lapsuuden kortteja?

Edellinen projekti

Korutelineen valmistumista odotellessa, kerron tämän puhelimen kuvan välityksellä, vitriinin matkan meidän vierashuoneen seinälle. Torista löytyy kaikenlaista kivaa ja tarpeellista, mutta kun ne on aina niiiiin kaukana. Ajatusteni mukainen hökötys löytyi Espoosta, joka on meiltä lähes kolmen sadan kilometrin päässä. Onneksi lähistöllä asuu kummityttömme, joka ystävällisesti kävi ostamassa tämän minulle kahdella kympillä. Ja koska minulla lähiaikoina "sattui" olemaan vierailuja siellä päin, toin vitriinin kyydissäni kotiin.

Mieheni, jälleen kerran, ystävällisesti maalasi vitriinin. Hommasin lähistöllä sijaitsevasta lasiliikkeestä lasihyllyn ja somistin ovia vanhoilla pitseillä. Loppusilauksen tein eBaysta tilatuilla vetimillä. Kirpputorilta löytynyt ruusukuvioinen astiasto sai arvoisensa paikan!