Vuosi sitten tapahtui jotakin niin ihanaa, että ei meinaa löytyä sanoja siitä kertomaan. Kyyneleet vain tulvivat silmiin...
Vanhin siskoistani on omistanut mökin saaressa parikymmentä vuotta. Kärkistensillan alla. Hän on pitkään miettinyt saaresta luopumista, mutta ei ole halunnut myydä sitä vieraille ihmisille. Koko meidän suku on käynyt siellä paljon, monikin vauvasta lähtien. Useat ovat jättäneet jälkiään vuosien varrella. On isän tekemää linnunpönttöä ja leikkuulautaa. On leluja, aarrekarttaa ja veljen tekemää terassia. Moni on ollut nikkaroimassa kattoa tai huussia.
Siskoni päätti lahjoittaa saaren mökkeineen, tavaroineen ja veneineen viidelle sisarukselle (siskontytölle), jotka asuvat lähellä ja pystyvät pitämään huolta mökistä ja ympäristöstä. Myös he saivat kustannukset, joita kesäpaikan pitäminen aina vaatii. Koko suku on silti aina tervetullut käymään ja viettämään aikaa!
Tänä kesänä lahjan suuruus on oikein konkretisoitunut. En tavallaan ole koskaan ollut "mökki-ihminen", koska olen luullut, että mökkeily on yhtä työtä ja vaivaa. Mutta nyt muutaman kerran saaressa olleena ja yöpyneenä, minusta on kuoriutunut kunnon mökkiläinen! Olen ikikiitollinen siskolleni. Olen onnellinen tästä ihanasta mahdollisuudesta. Ja vielä mikä tärkeintä, miehestänikin on tullut innokas saapastelija. Vasara, saha, kirves ja ruuvimeisseli kädessä nikkaroija. Tänä viikonloppuna mm. lauteet saivat uudet ruuvit.
Joskus ihastuin vatiin ja kannuun, mutta aika pian huomasin, että eihän minulla ole näille käyttöä. Yritin kirpparillakin myydä, mutta onneksi eivät menneet kaupaksi. Tännehän ne istuvat kuin nenä päähän. Maalasin meidän "turhan" lipaston valkoiseksi, pesukomukaksi. Laatikoissa on kiva säilyttää vessapaperit ja muut tarpeelliset härpäkkeet.
Aamulla kiertelin tiluksiani auringonnousun aikaan onnellisena ja nappailin luontokuvia. Siskoni tikahtuu varmasti nyt nauruun, kun näkee, että minusta on tullut kunnon lintubongari. Yleensä mökissä istuskelemme pöydän ääressä ja tiirailemme ohilipuvia purjeveneitä, poliisiveneitä, kiituriveneitä, surffareita, vesilintuja (ehkä uikkuja???). Saaressa on yleensä paljon kanttarelleja, mutta tänä syksynä ei ole vielä näkynyt. Odottelen niitä innoissani.
On rauhallinen ja tyytyväinen olo viikonlopun jälkeen. Ei ollenkaan väsynyt ja rasittunut, vaikka teimme talkoilla risusavottaa. Yksi veljeni harvensi puustoa ja risukkoa, jotta upea järvinäköalamme ei rehevöidy umpeen. Saamme niistä myös tarpeellista polttopuuta, jotta takka, sauna ja grilli lämpenee. Saaressamme ei luonnollisestikaan ole sähköjä. Kaasuliesi onneksi, jolla saa helposti perunoita ja kahvia keiteltyä. Olen tehnyt myös sisällä vähän siivous- ja raivaushommia, jotta saadaan mökistä meidän näköinen ja tuntuinen rentoutumispaikka.
