Tuolien verhoilua

Lupasin postausta tuolien verhoilusta. Tässä oli alkutilanne. Löysin Tori.fi:stä tuolit, joihin ihastuin. Torissa tuolit näyttivät kauniimmilta, valkoisilta ja päällinen vaalean siniseltä. Tuolikehikoiden hyväkuntoisuus sai kuitenkin tekemään kaupat, eikä parinsadan kilometrin ajo mennyt hukkaan.

Irrotin päälliset ja pehmusteet. Mittailin kankaantarvetta ja kyselin vähän neuvoa verhoilija-siskoltani. Puhdistin tuolin rungot ja mieheni maalasi ne valkoiseksi. Löysin Eurokankaasta palan verhoilukangasta edullisesti. Leikkasin kankaat edellisten mittojen mukaan ja huolittelin reunat. Niittausvaiheessa meidän kolmekymmentä vuotta vanha niittipyssy sanoi tietenkin sopimuksensa irti.

Samalla kun ostimme uuden niittipyssyn, ostimme myös kuumaliimapistoolin. Nyt on taas aseita askarteluun. Kuumaliimalla oli kätevää liimata koristenauha niittien päälle.

Tuoleista tuli kuin uudet vanhat!

Pikkuruinen vierashuone

Tuskin koskaan sisustus on valmis, mutta nyt on välillä laitettava piste. Huonetta voi kuitenkin jo käyttää ja kaikki toimii. Ajatus oli, että valitsen mahdollisimman paljon käytettyä ja teen itse. Levitettävä vuode ostettiin kuitenkin Ikeasta. Käytännöllisyys ja laatu menivät nyt edelle. Tyynynpäällisiä tein itse, ostin käytettynä ja tilasin myös H&M home- sivuilta.

Ikivanha piianpeili sai uuden maalin pintaansa. Vaihdoin myös peilin vanhan, käsintehdyn peilin tilalle.

Halusin klaffilipaston itselleni ja se hankittiin myös Ikeasta. Vanhat rottinkivaunut ovat siskoltani lainassa. Hyllyillä on värssykirjoja, ystäväni kirjat ja muistovihkoja kansakouluajoilta.

Heräteostokseni kirpputorilta löysi vihdoin paikkansa pyörittyään milloin lattialla ja milloin hävitysuhan alla oltuaan. Hieman piti miehelle selittää, mitä virkaa esineellä on. Tässähän voi vieraat tehdä pienen aamuisen kasvopesun ennen eteisaulaan saapumistaan....

Mielessäni olevien tuolien etsiminen teetti työtä. Välillä tuntui, ettei maailmassa ole sellaisia tuoleja, joita halusin. Kunnes Torista bongasin tuolit, jotka olivat sadan kilometrin päässä. Mitäpä mies ei tekisi vaimonsa eteen. Lähdimme huristelemaan kohti Viitasaarta ja tuolit takapenkillä pysähdyimme vielä tienvarsikirpputorille. Sieltä tavara-ja romuröykkiöstä löysin käsintehdyn kuparin värisen tarjottimen kynttilöilleni ja pyöreän pöytäliinan. Ei todellakaan ollut turha reissu. Toki tuolit vaativat pientä fiksausta, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessani.

Ruusuhuone

Haaveilu ja suunnittelu alkaa tuottaa tulosta. Olen työkseni istunut illat Torissa ja laittanut viestejä myyjille. Mieheni kanssa on kierrelty ympäri Jyväskylää, ostellen viiden euron löytöjä. Kiitos hänelle tuesta! Toki huone on vielä alkuvaiheessa, mutta tunnelmaa löytyy.

Muhkeat tyynyt

Pakko ruveta taas itse huristelemaan ja ompelemaan tyynynpäällisiä ruusuhuoneeseen, sohvan päälle.

Kävin sisustusliikkeessä katselemassa valmiita päällisiä. Ajattelin päästä helpolla, mutta mieli muuttui nopeasti, kun katselin hintalappuja. Teen itse neljä, yhden valmiin hinnalla.

Päällisten pesua helpottaakseni, ompelin vetoketjut takapuolelle. Helppo ja kiva homma!

Ompeluhommia

Sain aika haastavan tilaustyön. Kaava oli leikattu sanomalehtipaperista ja olkalaukku pitäisi kasata kokoon. Rohkeasti vain sakset käteen ja ompelukone surisemaan.

Sisälle tuli kaksi vetoketjullista taskua. Laukkua oli kiva ommella ja mietin jo siinä, että rupeisikohan laukkutehtailijaksi. Olisi hauskaa tehdä kaikenlaisia laukkuja, erilaisista kuoseista.

Suru

Tuntuu raskaalta kirjoittaa tätä. Ei löydy oikeita sanoja. Kurkkua kuristaa ja silmät täyttyvät kyyneleistä. Meidän rakas Timpe sai elää kymmenen hyvää ja tervettä vuotta. Viimeinen vuosi oli vaivojen, kipujen, leikkauksien ja hoitojen täyttämä.

Reilu viikko sitten, raskain sydämin, teimme lopullisen päätöksen. Saattelimme pienen "koirien taivaaseen".

Ilta oli kaunis. Soudimme siskoni saareen. Laskimme ystävämme hautaan... Kaipaus on suuri!

Fototapetti- rohkea valinta?

Tyttärien muutettua omiin koteihinsa, meille vapautui makuuhuone ja yksi ylimääräinen huone. Haluaisin huoneesta paikan, jonne saa tulla yöpymään, iltateelle tai viinilasilliselle. Voin itse pukeutua, lukea tai jopa kirjoittaa kirjaa. Huone, jossa viihtyy! Päätin aloittaa tapetoinnista. Vietin tunnin jos toisenkin, tapettikirjoja selaillen. Välillä tuli varma olo milloin mistäkin tapetista, "tämä se on"- tunne. Tuntui, että osaan jo ulkoa Tourutornin tapettivalikoimat. Raahasin painavia kirjoja pino kaupalla kotiin ja fiilistelin. Totuttelin miestänikin jo romanttisiin, vanhanaikaisiin tapetteihin. Kunnes jysähti! Tämä se on! Enää en voinut ajatella mitään muuta. Ja koska tapetit ovat miehelleni "paperin palasia" ja minulle yöunet vievä henki ja elämä- asia, ei liene epäselvää, kuka tapeteista sai päättää.

Levittelin palaset lattialle ja tarkistin, että palaset osuvat kohdilleen ja ovat samaa värisävyä. Jännitti ja pelotti tuleva urakka, sillä ohjeissa luki "fototapettien kiinnittäminen on haasteellista puuhaa, joten ohjeitten noudattaminen on erittäin tärkeää".

Sain veljeltäni lainaksi linjalaserin, josta olikin kovasti apua. Putkiloiden mukana tuli liisterijauheet. Tarvitsin vain vadin, liisteri- ja tapettiharjan.

Lopputulos on melkoisen kohahduttava! Kalustus on vielä vaiheessa, koska huoneessa on tyttäremme parisänky, jonka hän vie remontoituun kotiinsa elokuussa. Suunnittelin tilalle levitettävää vuodesohvaa. Haluaisin "Ruusuhuoneeseen" myös pyöreän pöydän, pari tuolia, lipaston ja joitakin hylly-juttuja. Ajattelin tehdä huoneesta romanttisen, pursuavan hörsyläisen. Yleensä pidän selkeästä, helposti siivottavasta sisustuksesta, mutta täällä saisi olla vaikka enemmänkin pölyjenpyyhkimistä.

Makuuhuoneeseen laitoin neljästä palasesta maalausmaisen fototapetin. Yöpöydät aiotaan uusia jossain vaiheessa, koska minulla ei edes ole yöpöytää. Ehkä miehen nurkkaukseen etsimme myös tyyliin sopivan pöydän, joka sopii hänen "toimistoonsa". Mutta kaikki aikanaan. Nyt sain kaikki rakastamani ruusut pihalta kotiin ruusutarhaan.