Tähän on tultu...






Jo pienenä tyttönä suurin haaveeni oli mennä naimisiin ja saada olla morsian. Tietysti halusin myös lapsia ja erityisesti kolme tyttöä. Nimetkin minulla oli valmiina. Haaveilin usein äitiydestä ja leikin pikkutyttönä, että olin äiti. Hoidin pienempiä sisaruksia ja kuvittelin, että he olivat minun lapsiani.

Löysin miehen 28 vuotta sitten. Seurustelu oli intensiivistä ja ihanaa aikaa.


Toiveeni toteutui ja saimme kolme tyttöä. Tytöt syntyivät 1993, 1994 ja 1996. Kun lapset olivat ihan pieniä, minulla oli rankkaa. Mutta nautin silti suunnattomasti. Tuntui mukavalta, että tytöt olivat melkein saman ikäisiä, leikkivät ja touhusivat paljon yhdessä. Sain olla kotona lähes kuusi vuotta. Meillä leivottiin, siivottiin, askarreltiin ja leikittiin paljon.



Tytöt kasvoivat ja touhut muuttuivat. Kävin töissä ja hoidin ruoka- ja pyykkirumbaa. Tytöt temmelsivät lähimetsässä ja viuhtoivat pitkin pihoja. Meteli oli välillä kova ja meno hurjaa. Tytöt leikkivät paljon roolivaatteilla ja kuvasivat omia videoitaan. Minusta on aina tuntunut, että elämme parasta aikaa. Nytkin, vaikka nuorimmat ovat lähtemässä yhteisestä kodistamme. Vanhin tyttäremme on asunut omillaan jo useamman vuoden. Onneksi kaikki ovat silti lähikaupungissamme.
Tuntuu kivalta, mutta haikealta. Nyt työ on tehty ja on aika ruveta elämään enemmän omaa elämää. Suunnittelen vapautuvia huoneita ja mietin, miten paljon meillä onkaan kohta tilaa. Olen innoissani hankkinut urheiluvaatteita ja alkanut liikkumaan enemmän. Meillä alkaa uusi ja ihmeellinen, ennen kokematon elämänvaihe...

Remppakuulumisia

Viime syksynä teimme remonttia kodissamme ja minä toimin tapettivastaavana. Halusin ruusuja jossakin muodossa ja vessaanhan ne sopi vallan mainiosti. Tässä meidän pieni hotelli helpotus!
Keittiön pöytä pyörähti ympäri uudelle paikalleen ja vapautunut seinä kaipasi tapettia. Olin rautakaupassa pyöriessäni ihastunut jo ohimennen herkulliseen tapettiin. Nyt piti vain saada miehen siunaus ja tehdä värivalinta. Kumpikaan ei vaatinut suuria ponnisteluja. Miehen mielestä "jos vaimo tulee onnelliseksi tapetista, saa laittaa minkä haluaa."

Pala taivasta?

Lokakuussa kerroin, että tyttäremme oli lähdössä Los Angelesiin, jossa kuvataan TV-dokumenttia. Nyt ohjelma pyörii täyttä vauhtia telkkarissa. Kaikki lähti siitä, kun Henna innostui hakemaan "Au pairit Los Angelesissa" ohjelmaan. Hän pääsi koekuvaukseen ja haastatteluun Tampereelle ja tuli monien joukosta valituksi. Yhtäkkiä lähtöhöpötykset alkoivatkin tuntua todellisilta ja pieni paniikki hiipiä puseroon. Se tarkoitti myös sitä, että me joutuisimme myös osallistumaan kuvauksiin. Se tuntui minusta kauhistuttavalta. Jännitin haastatteluissa valtavasti ja tuntui, ettei tule yhtään järkevää ajatusta eikä sanaa suusta.
Henna oli innoissaan lähdöstä ja reippaana tyttönä lähti yksin suureen maailmaan. Kokemus opetti paljon yksin pärjäämistä, itsestä huolehtimista ja vaikeuksista selviämistä. Hän sai myös nähdä palan Ameriikkaa, elää paikallisissa perheissä ja hotelleissa. Ajattelin, että kova työ ei tapa, mutta en kuitenkaan olisi toivonut kaikkia rankkoja kokemuksia pienelle tytöllemme. Välillä äidin sydän itki täällä kotisuomessa. Tunsin itseni avuttomaksi, kun en pystynytkään auttamaan. Mutta toisaalta myös iloitsin siitä, että kuopuksemme sai kokea uutta, ihmeellistä ja jännittävää.

Pääset tästä linkistä katsomaan ensimmäisen jakson -> Au pairit Los Angelesissa

Ruispastavuoka

Perjantaina kuuntelin Novaa ja nappasin Vappu Pimiän ruokaohjeen. Mukailin ohjetta vähän oman maun mukaiseksi. Helppo ruoka ja hautuu mukavasti uunissa vaikka pienen hiihtolenkin aikana.


¾ pussillinen ruispastaa
250 g kinkkusuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 tlk tomaattimurskaa (chili)
1 juustokermaa
suolaa, mustapippuria
paprikamaustetta, oreganoa
2 dl juustoraastetta
keitinlientä
 
Keitä ruispasta reilussa, suolalla maustetussa vedessä VAIN  3min.
Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli. Lisää tomaattimurska, kinkkusuikaleet, mausteet ja kerma. Heitä valutettu pasta sekaan. Lisää keitinlientä niin paljon, että tuntuu sopivalta. Itse laitoin ehkä pari desiä.  Pasta turpoaa vielä uunissa. Paista vuokaa 150 asteessa n. 40 min, lisää juustoraaste ja paista vielä 5- 10 min. Tarjoa salaatin kanssa.
 
         
                                
 
 
 

Keittiö on kodin sydän

Olen iloinen " huoneestani". Tykkään, että keittiö on erillinen oma tilansa, sillä puuhailen siellä paljon ja viihdyn itsekseni, ilman telkkaria ja muita viihdykkeitä. Laitan ruokaa, leivon ja ompelen. Pystyn keskittymään hyvin myös työhöni liittyviin suunnittelutehtäviin.
Keittiö oli alun perinkin jo hyvässä kunnossa. Kaapit ja lattia oli vasta uusittu. Me maalattiin katto ja seinät. Työnjako remontissa oli selvä, sillä minä suojasin, tapetoin ja mieheni maalasi.
Emme ostaneet mitään uutta sisustukseen, koska kaikki sopi tänne ihan hyvin. Tavaraa jäi aika paljon ylikin, jota laitoimme säilytykseen ja veimme läheiseen ekocenteriin.
Timpekin on alkuvaikeuksien jälkeen sopeutunut hyvin. Sillä on uudet, kauniit ja vaihtelevat ulkoilumaastot ja uni maistuu hyvin. Enää koiravanhus ei herätä minua öisin, vaan saa vapaasti tepsutella yöllä. Usein nukkuu lattialla, minun vieressä, huovan päällä.

Koti remontin jälkeen

Nyt se mahdoton homma on valmis.
Tältä olohuoneemme näytti lähtötilanteessa. Näytän huone kerrallaan millaista meillä oli ja millaiseksi kaikki muuttui. Me halusimme ostaa "vanhuuden asunnon", jossa voisimme tilavasti asustella, kun lapsemme lentävät pesästä. Nyt meillä on väliaikaisesti ahdasta, mutta olemme yrittäneet miettiä keinoja, joilla meillä on mukava asua kaikki vielä yhdessä. Yksi tärkeimmistä asioista oli, että halusimme tytöille omat huoneet ja me vanhemmat nukumme olohuoneessa. Ratkaisu on ollut todella mieluinen ja toimiva.
Aluksi perhe oli vastaan ajatusta, että veisimme sohvan säilytykseen ja laittaisimme parivuoteen olohuoneeseen. Minusta olisi kuitenkin tuntunut vaivalloiselta levittää joka ilta vuodesohva ja nukkua siinä useampikin vuosi. Mutta pienellä taivutuksella kaikki lopulta onnistuu...

Ompelukone laulaa taas.

Touhukasta Uutta Vuotta 2015 kaikille! Tuntuu ihanalta, kun remontti, muutto ja joulu ovat nyt takanapäin. Pitkät vapaat ovat antaneet uusia voimia ja innostusta. Meidän lähellä on kaunista luontoa, jossa on mukava kuljeskella ja valokuvailla. Olen lepäillytkin kirjan ja elokuvien seurassa. Pitkään uinunut ompeluviettini sai uutta potkua kangaskaupasta. Päätin tehdä uusia siivousmekkoja.
Aiempi essu vaihtui nyt mekko-tyyliseen malliin. Jouduin aina essun alle laittamaan t-paidan ja legginsit. Nyt riittää pelkät legginsit. Mekko on reilu kooltaan, jotta on helppo touhuta eikä tule niin kuuma.
Tykkään kirkkaista ja raikkaista väreistä.
Joskus hillitty on kiva. Taskut ovat minulle tärkeä juttu. Nyt on kännykälle oma, syvä tasku. Kuulokkeille omat taskunsa ja nenäliinalle omansa. Eksyyhän niihin myös löytötavaroita...
Vielä jäi kauppaan monta kangasta, joita mielisin ommella. Ehkä tässä lähiaikoina jatkan hurruttelua. Kerään ensin käyttökokemuksia ja ompelen sitten parannellut versiot. Innolla odotan työpäivää.