Pitkä odotus...

Joskus tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään. Tämä syksy on ollut täynnä tapahtumia, odotuksia, suuria tunteita. Viikko sitten veimme rakkaan kuopuksemme lentokentälle. Hänen suuri haaveensa ja unelmansa toteutui. Hän pääsi televisio-ohjelmaan, joka kuvataan Los Angelesissa. Tuntui haikealta laittaa lapsi yksin maailmalle.

Ikävän tunteita on helpottanut meidän hurja remontti. Olen töiden jälkeen kiiruhtanut uuteen kotiimme paklaamaan, teippaamaan, tapetoimaan ja järjestelemään. Välillä ihan pyörryttää tämä  vauhti. Kun ostimme asunnon, ajattelimme, että muutamme suoraan sisään. Kylpyhuone ja sauna piti kuitenkin laitattaa, niin innostuimme pieneen pintaremonttiin. Kun maalaa seinät, pitää maalata ensin katot. Ja kun maalaamaan alkaa, pitää maalata kaapit, listat ja kaikki. Aivan mahdoton homma!

Meillä puhaltaa muutoksen tuulet

Nyt otan itseäni "niskasta kiinni" ja kerron mitä täällä tapahtuu. Meidän aikuistuvat tyttäret alkoivat puhumaan omaan kotiin muuttamisesta. Kävivät jopa jotakin asuntoakin katsomassa. Siitä alkoi tyhjänpesänkriisi hiipiä puseroon. Aloin mieheni kanssa puhumaan, mitä ihmettä teemme tyhjentyvillä huoneilla. Tuleeko työhuonetta, kuntoiluhuonetta vai vieraille majapaikkaa. Vai otetaanko ihan vuokralaisia... Leikkiä heiteltiin, kunnes tuli totinen idea mieleen. Mekin lennetään pois pesästä! Aloimme etsiä uutta asuntoa, kerrostalosta.

Mieleinen kolmio löytyi nopeasti. Aloimme saman tien myymään ylimääräistä tavaraa pois. Tytöt rupesivat empimään kotoa poislähtemistä. " Ei me halutakaan muuttaa pois". Eihän niillä kiirettä ole. Mutta me ostettiin asunto ja aloitettiin tekemään pientä pintaremonttia. Ja pakkaamaan vanhaa kotia pakettiin.

Sisustelua

Tyttäreni heivasi yhtenä päivänä Ikean hyllystöt eteiseen ja ilmoitti, ettei huoli näitä enää. Siinä pähkäilin pari päivää, puretaanko hyllystöt vai mitä ihmettä niille tehdään. Koiralenkillä mieleeni tuli idea, että kokeilen meille keittiöön saareketta. Ja hyvin toimii... en pärjäisi enää ilman.

Yksi sisustus johtaa minulla yleensä myös toiseen. Rupesin miettimään meidän liian tummaa olohuonetta ja ajattelin vaalentaa yleisilmettä. Vuodesohvaamme on lopetettu päällisten teko, mutta iloiseksi yllätykseksi saimme vielä tilattua mieleiset päälliset. Seuraava kohde on makuuhuone. Katsotaan, mitä sinne voi keksiä pienellä vaivalla....

Yhtä juhlaa

Yleensä järjestelen juhlia muille, tällä kertaa itselleni. Päätin kutsua lähimpiä kotiini kahville varsinaisena syntymäpäivänä. Mietin kovasti, millaiset juhlat ovat eniten minunlaiseni. Heti tuli mieleeni, että haluan rennot, yllätykselliset ja kierrätysajatusta henkivät. Keräsin kirpputoreilta paljon erilaisia kahvikuppeja. Hauskin osuus minulle oli keksiä luonnehdintoja tietynlaisen kupin valitsijasta.

Halusin tarjota kutsuillani pikkuruisia leivonnaisia. Niitä varten askartelin mieheni kanssa tarjoilutornin. Hankin kirpputoreilta lautasia, rautakaupasta kierretankoa, muttereita ja siipimuttereita. Porasimme lautasiin reiät keskelle ja kokosimme koko hökötyksen. Tilasin kukka-asetelman Ruusupuusta.

Tarjosin kahvimuroleivoksia, minijuhlaleivokset, mustikkatortut, kirsikkaleivokset, suklaakuppikakut, pikkuleivät, macaronit, poropiirakat, saaristolais- ja hapanleivät kinkulla ja lohella. Ohjeet otin pääasiassa Kuppikakut- ja Minileivonnaiset- kirjoista. Reseptejä tulee myöhemmissä postauksissani.

Olin onnellinen ihanasta illasta. Siskoni ja Kerttu-kerhoystäväni lauloivat ja soittivat, vanhempani pitivät puhetta ja siskon tyttö soitti sähköpianolla kaunista taustamusiikkia. Myös minun omat tyttäreni lauloivat ja säestivät itseään kitaralla. Kiitos kaikille jotka osallistuivat Italian matkaan, jotka kahvittelivat meillä, muistamisista ja onnitteluista. Olen ikuisesti kiitollinen, että teimme yhdessä matkan ja juhlimme vanhenemistani. Tulen muistamaan tämän hetken ikuisesti!

Pitkälle ajautuneessa keski-iässä antaa arvon vain rakkaudelle ja ystävyydelle, jotka vuodet ovat lämmittäneet. Oppii maistelemaan elämää niin kuin kallisarvoista leipää pitkinä nälkävuosina ja on vähästä kylläinen – vähän on paljon, juuri se elämän todellisuus, joka on välttämätön, jota ilman ei tule toimeen ja joka on opittava tuntemaan. Aika ja ikä tuovat tullessaan ajan ilmeen, joka on rauhallinen.
(Tyyne Saastamoinen)

Retkievästä

Pitkille patikkaretkille kannattaa varautua hyvin eväin. Ostin jo lähtiessä kaupasta vauvanruokia. Olen hyväksi havainnut huoneenlämmössä säilyvät mustikkajugurtit ja juotavat smootiet. Pakkasin pieniin annospusseihin pähkinöitä ja rusinoita. Myös suklaa antaa voimaa ja mielihyvää. Pussi ruispaloja toimi myös hyvin, höystettynä italialaisin juustoin. Vuoristossa olisi ollut ihanaa juoda kahvit ja tarjota synttäreiden kunniaksi täytekakkua. Mutustimme kuitenkin tekemiäni välipalakeksejä, jotka olivat olosuhteisiin nähden aivan paikallaan. Näillä ohjeilla onnistuu.
170g voita, 2 1/2 dl fariinisokeria, 1 1/4 dl hunajaa, 2 munaa, 2 tl vaniljasokeria, 4 1/4 dl vehnäjauhoja, 1 tl soodaa, 6 1/4 dl kaurahiutaleita, 200g tummaa suklaata ja 1 dl pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja kuivattuja karpaloita.
1. Vatkaa fariinisokeri,voi, hunaja, munat ja vanilijasokeri kulhossa vaahdoksi.
2. Lisää jauho-sooda-kaurahiutale-pilkottu suklaaseos ja sekoita tasaiseksi.
3.Leivo taikinasta isohkoja pötköjä. Jätä leviämisvara.
4.Paista keksejä 180 asteessa ainakin 10 min. Riippuu keksien koosta.
   Anna jäähtyä, sulata valkosuklaata päälle ja pakkaa yksittäin foliopaperiin. 

Haaveista totta

Vuosi sitten keväällä, kävin siskoni kanssa, vanhemman siskoni syntymäpäivillä Frankfurtissa. Paluumatkalla keksimme juhlistaa minun synttäreitäni seuraavana keväänä Italiassa patikoiden. Teimme lentokoneessa laskelmia ja suunnitelmia.

Päätimme, että lähdemme neljästään. Pikkusiskoni, hänen miehensä, minun mieheni ja minä. Kotona alkoi idean syöttäminen puolisolle. Eikä tarvinnut kauaa suostutella, kun löimme matkan lukkoon. Yllätykset alkoivat purkautua pikkuhiljaa....

Yksi ja toinen sisaruksistamme sai kuulla tulevasta reissustamme ja niin alkoi osallistujamäärä lisääntymään.

Koska näytti siltä, että meitä lähteekin reissuun aikamoinen sakki, pyysin lisää sisaruksiani ja rakkaan kummityttöni. Loppujen lopuksi meitä oli matkalla 13, sisaruksia seitsemän.

Patikoimme kolme päivää. Vuoristossa, kylissä ja kaupungilla (raskainta käsilaukun ja ostosten kanssa). En ole ennen kokenut niin huippufiiliksiä reppu selässä.

Patikoiden näimme läheltä kaunista luontoa, rakennuksia, eläimiä sekä aistimme ääniä ja tuoksuja.

Olimme Pohjois-Italiassa, Bergamossa sekä lähikylissä. Yövyimme huipputasoisessa Miramonti- kylpylähotellissa. Sain sen, mitä odotin ja toivoin. Ja vielä paljon enemmän.

 

Saaristolaisleipää

Tykkään makeasta, mausteisestä leivästä. Ja saaristosta. Olen pitkään haaveillut reissusta saaristoon, muumimaisemiin. Mutta nyt tein leipää, kun reissuun en pääse. Sinne saaristoon.
Ensin tehdään juuri. Sekoita kulhossa 5dl piimää, 3 dl mämmimaltaita ja 3 dl kaljamaltaita. Anna seoksen turvota jääkaapissa seuraavaan päivään.
Valmista taikina. Lämmitä 5 dl piimää kädenlämpöiseksi. Liuota 75g hiivaa ja lisää 3 rkl kuminansiemeniä, 1 rkl suolaa, 1 tl jauhettua pomeranssia, 4 dl siirappia, 3/4 dl öljyä, 3 dl ruisjauhoja, ,5 dl hiivaleipäjauhoja ja juuri. Sekoita seos ja siirrä taikinakoneeseen puolet taikinasta. Lisää erikoisvehnäjauhoja. Jos sinulla on iso kone, voit vatkata koko taikinan kerralla koneessa. Jauhoja tulee silloin n. 13 dl. Minä tein taikinan kahdessa osassa ja yhdistin taikinat.
Taikina kohotetaan kaksinkertaiseksi. Leivotaan neljä vuokaleipää. Kohotetaan, pistellään ja valellaan siirappi-vesiseoksella ( 1dl siirappia ja 1dl vettä). Valelin monta kertaa paistamisen aikana ja jälkeen. Leivät paistetaan 175 asteessa 2 h alatasolla. Leipien annetaan maustua 1-2 vrk, jos malttaa. Sain mahtumaan uuniini neljä vuokaa yhtä aikaa. Kokeilin tyhjillä vuoilla etukäteen.

Nyt on leipiä moneksi viikoksi ja vaikka muillekin jakaa.