Ihme on tapahtunut!

Hei kaikki ihanat lukijani! Olette varmaan luulleet, että olen lopettanut kokonaan, mutta minulla on ollut "luova tauko".  En ota stressiä tästäkään asiasta. Kuvaan ja kirjoittelen silloin, kun aiheet tulevat itsestään sisältäni ja koen ne läheisiksi. Nyt minulla on tärkeää kerrottavaa.

Jotka minut tuntevat, tietävät miten laiska olen ollut kuntoilemaan. Olen kyllä nuorempana yrittänyt välillä juosta, mutta innostus on lopahtanut ennen kuin on alkanutkaan. Viime pääsiäisenä minun päässäni tapahtui jotakin kummaa. Olen itse ihmetellyt sitä ja yrittänyt miettiä, mikä muutti asenteeni liikkumiseen. Olen ennen ollut mestari selittelemään omia esteitäni ja uskonut itse eniten mielilausahdukseeni "Teen niin raskasta ruumiillista työtä ja pitkää päivää, että minulta ei voi kukaan enää vaatia liikuntaa. Tarvitsen vain lepoa".

Aloitin kevyesti yhdistellen juoksua ja kävelyä. Tein kolmen- neljän kilometrin lenkkejä pari kertaa viikossa. Tuntui raskaalta, mutta paikat kesti hyvin kipeytymättä. Lisäsin pikkuhiljaa matkaa neljään, viiteen kilometriin ja menin edelleen fiiliksen mukaan. En pakottanut itseäni lenkille, vaan menin silloin, kun itse halusin. Nyt melkein puolen vuoden aikana, juoksen seitsemän, kahdeksan kilometriä ja nautin lenkeistäni. Minulle uusi, tuntematon tunne, että haluan mennä lenkille ja nautin siitä!

Samaan aikaan olen myös tehnyt remontin ruokavaliooni. Lempeästi, omasta halusta ja itseäni kuunnellen. Olen lisännyt kasvisten syöntiä huimasti, ruennut tekemään smootieita ja tuorepuuroja. Tässä minun normaalit eväät työpäivääni. Ruisleivän päälle on pakko saada itsetehtyä hummusta ja paljon avokadoa. Olen vähentänyt makean ja rasvan syöntiä. En ole kuitenkaan kieltänyt itseltäni kokonaan mitään. Joskus voin suklaapatukan syödä tai muutaman sipsin laittaa suuhuni, mutta enää ei tarvitse syödä isoa suklaalevyä viikonlopun aikana. Olen päässyt irti "viikonloppukarkit- ajattelusta. Muutenkin yritän aina miettiä, onko minulla oikeasti nälkä. Lempijäätelöäni syön välillä, enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä.

Olen ollut kipeänä toista viikkoa ja eilen aloitin kuntoilun taas parin viikon tauon jälkeen. Otin kameran mukaan kaveriksi, että maltan ottaa rauhallisesti ja tunnustella oloani. Kuvasin maisemia lenkkipolun varrelta. Nautin suunnattomasti luonnon kauneudesta, vaihtelevista maastoista ja erilaisista ilmoista. Aurinko saa mielen iloiseksi ja pieni sade pirteäksi. Juostessa pää tuulettuu mukavasti pienistä huolista ja murheista ja iloiset asiat antavat potkua juoksulenkkiin.

Minusta tuntuu, että olen löytänyt uuden elämän. Entisestä kodinpuunaajasta ja herkkujen leipurista on kehkeytynyt itseään ja terveyttään ajatteleva liikkuja. Aluksi oli vaikeaa jättää huushollinpito vähemmälle ja ruokahuolto retuperälle. Minulla oli kunnia asia valmistaa ruoka aina valmiiksi, kun mies tuli kuntoilemasta. Nyt mietin valmiiksi jotakin helppoa, pyydän apuja tai laitan ruokaa lenkkieni jälkeen. Olen antanut myös itselleni luvan kuntoilla.