Rapurapurallaa...

Jotta syksy saadaan taas kunnolla pyörähtämään käyntiin, meidän Kerttu-kerho järjesti  perinteiset rapujuhlat. Nyyttärisysteemillä saatiin herkut pöytään ja talon täytti iloinen puheensorina ja hersyvä naurunremakka. Saunoimme, uimme ja nautimme yhdessäolosta.

Meidän tapaamisissa nauretaan paljon, mutta puhutaan myös tavallisista arjen asioista. Välillä vakavoidutaan ja paneudutaan koko naisenergialla toistemme pulmiin. Olemme eri ikäisiä, vähän eri elämänvaihetta eläviä naisia, joita yhdistää neulominen ja käsitöiden tekeminen. On mukavaa, kun voi kuulua ryhmään, jossa voi olla oma itsensä ja purkaa omia ilojaan ja surujaan. Viime vuonna itkin koirastamme luopumista, joka oli tapahtunut päivää ennen rapujuhlia. Tänään siitä on tasan vuosi! Vieläkin on kova ikävä, mutta sydän ei ole enää niin riekaleina.

Ennen siirtymistä jälkiruokaan, jonka tein mascarponejuustosta, rahkasta ja lakasta, saimme huippuyllärin. Siskoni oli järjestänyt paikalle ohjaajan, joka veti meille lavisjumpan. Ohjaaja sanoi, että yleensä hän korkeintaan laulaa mukana, nyt koko ryhmä lauloi ja lattia tömisi.