Ihme on tapahtunut!

Hei kaikki ihanat lukijani! Olette varmaan luulleet, että olen lopettanut kokonaan, mutta minulla on ollut "luova tauko".  En ota stressiä tästäkään asiasta. Kuvaan ja kirjoittelen silloin, kun aiheet tulevat itsestään sisältäni ja koen ne läheisiksi. Nyt minulla on tärkeää kerrottavaa.
Jotka minut tuntevat, tietävät miten laiska olen ollut kuntoilemaan. Olen kyllä nuorempana yrittänyt välillä juosta, mutta innostus on lopahtanut ennen kuin on alkanutkaan. Viime pääsiäisenä minun päässäni tapahtui jotakin kummaa. Olen itse ihmetellyt sitä ja yrittänyt miettiä, mikä muutti asenteeni liikkumiseen. Olen ennen ollut mestari selittelemään omia esteitäni ja uskonut itse eniten mielilausahdukseeni "Teen niin raskasta ruumiillista työtä ja pitkää päivää, että minulta ei voi kukaan enää vaatia liikuntaa. Tarvitsen vain lepoa".
Aloitin kevyesti yhdistellen juoksua ja kävelyä. Tein kolmen- neljän kilometrin lenkkejä pari kertaa viikossa. Tuntui raskaalta, mutta paikat kesti hyvin kipeytymättä. Lisäsin pikkuhiljaa matkaa neljään, viiteen kilometriin ja menin edelleen fiiliksen mukaan. En pakottanut itseäni lenkille, vaan menin silloin, kun itse halusin. Nyt melkein puolen vuoden aikana, juoksen seitsemän, kahdeksan kilometriä ja nautin lenkeistäni. Minulle uusi, tuntematon tunne, että haluan mennä lenkille ja nautin siitä!
Samaan aikaan olen myös tehnyt remontin ruokavaliooni. Lempeästi, omasta halusta ja itseäni kuunnellen. Olen lisännyt kasvisten syöntiä huimasti, ruennut tekemään smootieita ja tuorepuuroja. Tässä minun normaalit eväät työpäivääni. Ruisleivän päälle on pakko saada itsetehtyä hummusta ja paljon avokadoa. Olen vähentänyt makean ja rasvan syöntiä. En ole kuitenkaan kieltänyt itseltäni kokonaan mitään. Joskus voin suklaapatukan syödä tai muutaman sipsin laittaa suuhuni, mutta enää ei tarvitse syödä isoa suklaalevyä viikonlopun aikana. Olen päässyt irti "viikonloppukarkit- ajattelusta. Muutenkin yritän aina miettiä, onko minulla oikeasti nälkä. Lempijäätelöäni syön välillä, enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä.
Olen ollut kipeänä toista viikkoa ja eilen aloitin kuntoilun taas parin viikon tauon jälkeen. Otin kameran mukaan kaveriksi, että maltan ottaa rauhallisesti ja tunnustella oloani. Kuvasin maisemia lenkkipolun varrelta. Nautin suunnattomasti luonnon kauneudesta, vaihtelevista maastoista ja erilaisista ilmoista. Aurinko saa mielen iloiseksi ja pieni sade pirteäksi. Juostessa pää tuulettuu mukavasti pienistä huolista ja murheista ja iloiset asiat antavat potkua juoksulenkkiin.
Minusta tuntuu, että olen löytänyt uuden elämän. Entisestä kodinpuunaajasta ja herkkujen leipurista on kehkeytynyt itseään ja terveyttään ajatteleva liikkuja. Aluksi oli vaikeaa jättää huushollinpito vähemmälle ja ruokahuolto retuperälle. Minulla oli kunnia asia valmistaa ruoka aina valmiiksi, kun mies tuli kuntoilemasta. Nyt mietin valmiiksi jotakin helppoa, pyydän apuja tai laitan ruokaa lenkkieni jälkeen. Olen antanut myös itselleni luvan kuntoilla.

5 kommenttia

  1. Ihanat lenkkimaisemat! Onnea muutoksesta, kuulostaa oikein hyvältä!

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla sinusta ja sinun ihanasta elämän uudesta näköalasta. Onnea matkaan. Olet hyvällä alulla! Terve itsekkyys ja oman itsensä ajatteleminen poikii hyvää itselle ja muille! <3

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava postaus! Onnea onnistuneesta elämänmuutoksesta!

    Lähettäisitkö mullekin tuota potkua toimia eikä vain miettiä toimimista... Mulla nimittäin on just noita selittelyjä itselleni roppakaupalla; "teen raskasta työtä" jne. Lisäksi selittelen, että en voi alkaa vaan itsekseni juoksentelemaan, kun kuitenkin koirat pitää myös lenkittää (enkä voi vanhempaa koiraa enää sillä tavalla juoksuttaa) ja salille nyt en ainakaan viitsisi mennä, kun mieluummin sitten menen ulkoilmaan lenkille koirien kanssa (vaikka oikeastaan kuitenkin lopulta vaan istun tietokoneella...). Mun lukuisat hyvät aikeet paremmin syömisestä ja nukkumisestakin jää aina vaan suunnitelmiksi. Miksi? No en tiedä, en vaan saa aikaan... vaikka tiedän oikein hyvin, että liikunta, kunnon ruoka ja tarpeeksi unta on avaimet terveyteen ja pirteyteen, ja liikunta olis oikeasti tärkeää ja pitäisi lihaksia pitää kunnossa että jaksaa sen raskaan työn jne jne jne. Mutku..... No, jos vaikka sit "huomenna"... =/

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista, ilahduttaa kovasti! Heli, tuo on kuin minun entisestä elämästä. Vuosi sitten kesällä kävin mieheni kanssa Siilinjärvellä Kunnonpaikassa, sellaisella liikuntakurssilla. Kaikki liikunta oli minulle tervanjuontia ja illalla hotellihuoneessa mussutin sipsiä. Sieltä kotiin palattuamme vaaka näytti minun huiput ja päätin, että jotain on tehtävä. Tein pieniä "korjausliikkeitä"... ehkä enemmän ajatuksentasolla. Talvella muutin sitten omaan huoneeseen nukkumaan, miehen uniapnean vuoksi. Kävin siskoni luona Saksassa, joka kävelytti minua joka päivä ja sain levätä. Siitä alkoi minun Elämä! Toivon, että voisin antaa sinullekin pientä kipinää. Sillä minä olen entinen "toivottomien toivottomin tapaus".

    VastaaPoista
  5. Heipä hei, löysin tässä sinun blogisi ihan sattumalta. Heti taidan ottaa työnalle tuolla aiemmin olleet huovutetut tossut. Tykkään tuollaisista nopeista "välipala" töistä, mitkä saa valmiiksi lähes samantien:) Kiva kun olet päässyt eroon kodin puunaamisesta yms. Itse olen jo jonkin aikaa vähentänyt ja vaikka välillä jotenkin kaaos ärsyttää, niin lähden vaan lenkille, joogaan tms. Mukavaa loppuviikkoa Leena<3

    VastaaPoista