Olimme eilen tytärtämme vastassa Helsinki-Vantaan kentällä. Tunnelma oli odottava, jännittynyt ja äärettömän herkkä. Itku oli kaikilla herkässä. Matka oli mennyt hyvin ja kotiin saatiin todella tyytyväinen ja onnellinen tyttö. Kotona häntä odotti yllätys. Olimme pyytäneet tyttären ystävät kotiimme. Voi sitä kiljunnan ja riemun määrää.
Tänään söimme yhdessä juhlapäivällisen tyttäremme kotiinpaluun kunniaksi. Voiko olla suurempaa juhlaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi miten ihnaa..onnellista kotiinpaluuta tyttärellesi.
VastaaPoistaKyllä kolme kuukautta on jo pitkä aika, molemmille osapuolille, siinä kerkeää jo ikävä tulemaan.
Mukavaa viikon alkua sulle.
Kiitos Tuija ! Ikävä on hyvä kokemus puolin ja toisin...
VastaaPoistaIhanaa saada lapsi kotiin! Hienosti olit laittanut kaikki valmiiksi. Mä olen esikoisen kanssa jo tottunut pitkin taukoihin näkemisessä, kun sillä se oma perhekin jo on. Mutta nuorempia on välillä ikävä jo kesken työpäivän :) Ai niin, vielä kiitos Lapanen-postauksesta. Mä täällä sain vihdoin ja viimein peukalokiilan tehtyä. Pitää opetella tumpuntekotaidot, jos oma äiti (vielä virkeä 74v)ei yhtäkkiä niitä tekisikään :)
VastaaPoistaNiin ihanan herkkiä kuvia ja tekstiä että kyyneleen sait minullekin silmään...
VastaaPoistaKivan yllätyksen olitte järjestäneet!
Kyllä täällä on itketty...
VastaaPoistaOijoi, herkkää ja kaunista!
VastaaPoistaTippa linssissä täällä, eli kyynel vierähti silmäkulmaan... Terveisiä!
VastaaPoistaKiitos kaikille ihanista kommenteista !
VastaaPoista