Syksy aloitettiin juhlien

 Minun äitini on iloinen, pirteä ja elämänmyönteinen. Vaikka hänellä on menneet muistot lähellä sydäntä, osaa hän elää myös tässä hetkessä ja suunnitella uutta touhua joka päivä. Elämä ei ole kohdellut vanhempiani aina silkkihansikkain, mutta kaikesta he ovat yhdessä selvinneet toisiaan tukien. Tälläkin hetkellä, äidin ollessa isäni omaishoitajana, äiti hellästi jaksaa isää hoitaa, vaikka tilanne vaatii paljon henkistä jaksamista. Sisaruksieni kanssa yritetään äitiä auttaa.

Meidän lasten mielestä äiti ansaitsi hyvät, hienot, kunnon juhlat. Sanoin äidille, että nyt kutsutaan kaikki, jotka sinä haluat omiin juhliisi pyytää. Nämä saattavat olla viimeiset juhlat, joissa  jaksaa iloita ja nauttia. Ja jotka me vielä kykenemme hyvin järjestämään. Päätimme pitää juhlat kahdessa erässä. Päivällä oma porukka ja illalla sukua, ystäviä ja tuttavia.

Isosiskoni päävastuulla oli suunnittelu, koristelut, kattaukset ja leipomuksia. Pikkusiskoni huolehti äidin stailaamisesta (asut, kengät, kampaus), isän tarpeista, ohjelmasta, vieraiden kutsumisesta sekä kaikesta tuhannesta pikkuasiasta. Hän ehti myös leipoa ja miettiä monet erikoisruokavaliot. Minä olin mukana, minkä töiltäni ehdin. Liinoitin pöytiä, tein kattauksia ja auttelin parhaan taitoni mukaan. 

Tällä kerralla meillä oli reippaita nuoria tyttöjä auttamassa ja mahdollistamassa pöytiin tarjoilua. Saimme myös itse olla vieraana päiväjuhlassa omien sisaruksiemme ja perheidemme seurassa.

Oli palkitsevaa nähdä äiti niin onnellisena ikiomana kuningatar- päivänään. Äiti hehkui tyytyväisyyttä. Monesti tietysti liikutuksen kyyneleet silmissään. Toivon, että äiti elää näillä muistoilla pitkään. Muistelee ihanaa päiväänsä ja saa voimaa arkeen.