Blogini täyttää 10 vuotta

 

Joulun vapaiden aikoihin aloitin blogini kirjoittelemisen kymmenen vuotta sitten. Julkaisin ensimmäisen postauksen 28.12.2010. Paljon on virrannut vettä Muuramen joessa siinä ajassa. Rupesin oikein miettimään, mitä minulle on tapahtunut kymmenessä vuodessa. Aluksi tuntui, että ei oikein mitään, mutta kyllähän niitä asioita alkoi sitten pulpahdella mieleen.

 

Meidän kaikki kolme tyttöä muuttivat pois kotoa ja aloittivat oman elämänsä. Onneksi he asuvat Jyväskylässä ja ovat meitä lähellä. Kahdella tytöistä on koira ja vanhimmalla on lisäksi nyt myös kissa

ja pupu. Ai niin, mehän muutettiin myös. Asuttiin 15 vuotta vähän isommassa kodissa. Ostettiin  pienempi luhtitaloasunto, jossa on elämäni ensimmäinen oma parveke!

 

Blogini kirjoittamisen aikana, olen aloittanut uusia harrastuksia. Otin pianotunteja, mutta siitä hommasta ei tullut mitään. Lapsenakin otin soittotunteja ja olisin nyt aikuisena oikeasti halunnut oppia, mutta pakko myöntää, että aika ei riitä niin kovaan harjoitteluun, jotta tuloksia olisi alkanut syntyä.

Aloitin maalausharrastuksen, joka tuntuu omalta. Nautin maalaamisesta. Siihenkin paneutuminen vaatii paljon aikaa, mutta maalailen pikku hiljaa. Siinä harrastuksessa ei ole tavotteita eikä kotiläksyjä.

Viisi vuotta sitten innostuin kovasti lenkkeilystä, Riitta-siskoni ansiosta. Olin käymässä hänen luonaan Saksassa, jossa kävelimme pitkiä lenkkejä. Riitta sai omalla esimerkillään minut juoksemaan, josta olen ikikiitollinen. Osallistuin Saksassa pariin puolimaratooniin ja Jyväskylässä kerran. Juoksen säännöllisesti vähintään 1-2 kertaa viikossa 6-13 km, ympärivuoden. Viiden vuoden aikana olen juossut n.2500 km.

Harmillisiakin juttuja on osunut kymmeneen vuoteen ja yksi yllätys oli nilkan murtuminen. Aluksi se oli järkytys, mutta toivuttuani siitä, aloin nauttimaan sairaslomastani. Sain tarvitsemani kuuden-seitsemän viikon loman ja omaa aikaa. Vapauden siivouksista ja touhuiluista. Sain luvan kanssa viihtyä sisätiloissa, omassa sängyssä ja keskittyä käsitöihin, maalailuun, kirjoitteluun ja järjestelyyn. 

Toinen ikävämpi asia, joka on rasittanut useampia vuosia, on ollut univaikeudet. Sekin ikävyys poiki hyvän asian, sillä sain oman makuuhuoneen. Nyt voimme mieheni kanssa rauhassa hakea unta, lukea tai kuunnella kirjaa. Voi hiippailla yöllä häiritsemättä toista tai nukkua sikeästi häiriintymättä toisesta. Olemme olleet tosi tyytyväisiä järjestelyymme. Kerran kokeilin, olisinko tullut viikonlopuiksi viereen nukkumaan, mutta mitäpä sitä hyvää systeemiä muuttamaan. Läheisyyttä voi olla paremminkin hereillä ollessa ja virkeänä. Nautin omasta huoneestani. Olen myös oppinut nukkumaan, enkä kärsi enää nukkumisvaikeuksista.

Keneltäkään lukijaltani ei ole voinut jäädä huomaamatta paras muutos. Sain elämääni saaren, maailman parhaan rentoutumispaikan! Sieltä on juttua riittänyt varmastikin liian kanssa. Mutta sitä ei voi kylliksi hehkuttaa. Nyt mökki saa olla talven omassa rauhassaan, kunnes keväällä porukka tulvahtelee taas suloiseen pesäpaikkaan.

 Asia, joka on myös räjäyttänyt tajuntani, on instagram. Vaikutan siellä kertoillen omasta elämästäni ja touhuiluistani. Se on nopeampi, helpompi ja kätevämpi kanava blogiin verrattuna. Minut löytää sieltä nimellä leenujohanna. Olen siellä aktiivisesti ja teen silloin tällöin stooreja. Profiilistani löytää vanhoja stooreja, joita olen vuosien kuluessa kuvannut. 

Viimeisin asia, joka koskettaa kovasti jokapäiväistä elämääni, on isäni muuttaminen hoitokotiin. Se on ollut henkisesti kova paikka. Isän terveys menee huonompaan suuntaan. Muisti huononee aaltoillen jatkuvasti. Onneksi hänen hoitokoti on melkein meidän naapurissa ja saamme maskien ja turvavälien kanssa häntä tavata. Molemmat vanhempani ovat yli kahdeksankymppisiä.

 Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti. Lopussa kiitos seisoo ja tulee loppuhuipennus...

nimittäin huopatossuarpajaiset!!!!!! Tossut ovat kokoa 38-39. Laita kommentti boksiin. Arpajaisiin voi osallistus myös instagramissa. Suoritan arvonnan loppiaisena 6.1.2021

 

 

 

 

 

Syksy aloitettiin juhlien

 Minun äitini on iloinen, pirteä ja elämänmyönteinen. Vaikka hänellä on menneet muistot lähellä sydäntä, osaa hän elää myös tässä hetkessä ja suunnitella uutta touhua joka päivä. Elämä ei ole kohdellut vanhempiani aina silkkihansikkain, mutta kaikesta he ovat yhdessä selvinneet toisiaan tukien. Tälläkin hetkellä, äidin ollessa isäni omaishoitajana, äiti hellästi jaksaa isää hoitaa, vaikka tilanne vaatii paljon henkistä jaksamista. Sisaruksieni kanssa yritetään äitiä auttaa.

Meidän lasten mielestä äiti ansaitsi hyvät, hienot, kunnon juhlat. Sanoin äidille, että nyt kutsutaan kaikki, jotka sinä haluat omiin juhliisi pyytää. Nämä saattavat olla viimeiset juhlat, joissa  jaksaa iloita ja nauttia. Ja jotka me vielä kykenemme hyvin järjestämään. Päätimme pitää juhlat kahdessa erässä. Päivällä oma porukka ja illalla sukua, ystäviä ja tuttavia.

Isosiskoni päävastuulla oli suunnittelu, koristelut, kattaukset ja leipomuksia. Pikkusiskoni huolehti äidin stailaamisesta (asut, kengät, kampaus), isän tarpeista, ohjelmasta, vieraiden kutsumisesta sekä kaikesta tuhannesta pikkuasiasta. Hän ehti myös leipoa ja miettiä monet erikoisruokavaliot. Minä olin mukana, minkä töiltäni ehdin. Liinoitin pöytiä, tein kattauksia ja auttelin parhaan taitoni mukaan. 

Tällä kerralla meillä oli reippaita nuoria tyttöjä auttamassa ja mahdollistamassa pöytiin tarjoilua. Saimme myös itse olla vieraana päiväjuhlassa omien sisaruksiemme ja perheidemme seurassa.

Oli palkitsevaa nähdä äiti niin onnellisena ikiomana kuningatar- päivänään. Äiti hehkui tyytyväisyyttä. Monesti tietysti liikutuksen kyyneleet silmissään. Toivon, että äiti elää näillä muistoilla pitkään. Muistelee ihanaa päiväänsä ja saa voimaa arkeen.

Katse kuluneeseen kesään

Jo perinteeksi muodostunut maalauskurssi Jämsässä, Svetlaana Ruohon opastuksessa, kuuluu minun kesän ohjelmaan. Nautin siellä viehättävästä ympäristöstä ja innostavasta opetuksesta. Iltateekin maistuu maalailun lomassa, kunhan malttaa pitää hetken taukoa.

Muuramenharjun maisemat ihastuttavat aamu- tai iltalenkillä. Pidän erityisesti tästä koivikosta.

Eräänä iltana näin hämmästyttävän näyn, kun isäntä kävelytti hevostaan järvessä. Hieraisin silmiäni, että onko tämä edes totta. Siinä se parivaljakko käveli edestakaisin aika kaukana rannasta. Järvi on matalaa hiekkapohjaa. Tapahtuma oli niin erikoinen, että jäi kyllä minun mieleen. Kannatti sinä iltana pienestä väsymyksestä huolimatta laittaa lenkkarit jalkaan.

Ja saarihan se on tärkeä paikka meille. Siellä on mukavaa puuhastella ja irrottautua arjesta. Viihdymme siellä nykyään erittäin hyvin, saunotaan ja uidaan. Viimeksi keräsin kanttarelleja ja ajattelin, että tämä on meille kyllä kuin taivas!

Haaveilin mökin maalaamisesta valkoiseksi ja nyt olen aloittanut sen projektin pikkuhiljaa. Maalasin ensin yhden tuvan seinän, makuuhuoneen ja eteisen. Luultavasti seuraavana vuorossa on tuvan katto. Mökin ilme kirkastuu ja raikastuu. Tulee vähän uutta ilmettä vanhaan mökkeröiseen.

Kävimme Turussa pienellä minilomalla. Minulla kun ei ole kesälomia, niin pitää välillä aina irrottautua ja pistäytyä mukavissa paikoissa. Vuokrattiin airbnb-asunto melkein Turun keskustasta ja liikuttiin kävellen pari päivää. Voi miten ihanaa oli kulkea Aurajoen rantaa...

Kävimme Ukkopekka- höyrylaivalla Naantalissa. Päivä oli sateinen, mutta ei se menoa haitannut. Kiertelimme Naantalia pari tuntia ja palasimme takaisin Turkuun. Me ei tilattu ruokaa etukäteen laivalle ja se kyllä jäi harmittamaan. Ruoka olisi ollut edullista ja herkullista. Suosittelen!

Mustikkaretki kuuluu kesään ja kipeä selkä!

Pieni karhunkierros

Meidän juhannus oli tällä kertaa Kuusamossa. Oltiin varattu hyvissä ajoin pieni ja vaatimaton mökki Juumasta. Kaksi nuorinta tytärtä lähti meidän mukaan reissuun.

Meidän mökki oli kivasti lähellä karhunkierroksen alkua, vain 400 metrin päässä. Ajattelimme kiertää sen pienen, 12 kilometriä. Reitti oli selkeä ja helppokulkuinen, eikä vaatinut ihmeempää retkeilykokemusta. Vain hyvät eväät ja kohtalaista kuntoa. Reitillä oli kolme riippusiltaa, jotka oli turvallista ylittää. Ei pelottanut ollenkaan, vaikka etukäteen sitä vähän arvelin.

Maisemat olivat kerrassaan upeat. Ja tämän kesän sää helli meitä. Pukeuduttiin urheiluhousuihin ja pitkähihaisiin paitoihin hyttysten ja auringon varalta. Sopivasti oli päällä, vaikka joillakin oli hihatonta ja pikkusortsia päällä. Vähän suihkautettiin hyttysöljyä niskaan ja mies käytti hyttyshattua. Meidän "hyttyskuningas". Minä kai maistun ja haisen niin pahalta, että ei tule nokkapokkaa surisijoiden kanssa.

Reitin varrella oli kaikkea, mitä odottaa saattaa. Kuohuvia koskia, kauniita soita, suvantoja, korpimetsää, kanjoneita ja lampia. Suomen kaunista luontoa.

Luonto oli kauniimpaa siellä nähtynä, kuultuna ja tuoksuteltuna. Valokuviin ei saa vangittua yhtä ainutlaatuista tunnelmaa eikä näkymää. Myös muut retkeilijät, joita parveili edessä ja takana, haittasi  valokuvaamista. Jonoa oli myös hienoimmilla valokuvauskohdilla, joissa sai odottaa vuoroaan.

Meillä oli eväänä täytetyt patongit, suolapähkinöitä ja paljon juomaa. Onneksi, sillä reitin loppuvaiheessa seurasimme vihreitä merkintöjä ja unohdimme kääntyä takaisin lähtöpaikkaamme. Kävelimme jo uupuneina harhaan monta kilometriä. Meidän retken yhteispituudeksi tuli 17 kilometriä ja aikaa meni kuutisen tuntia. Mutta kyllä kannatti!

 Illalla grillailimme, lämmitimme saunan ja uimme päivän pölyt ja vaivat pois. Tyttöjen kanssa nappailimme juhannuskuvia...

Meno- ja paluumatkalla pysähtelimme usein. Halusin kuvata tupasvilloja, mutta parhaat paikat (ainakin niin luulen), menivät vauhdissa vilaukselta ohi. Eikä olisi ollut edes helppo pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä.

Pysähdyimme katsomaan hiljaista kansaa. Siskoni sanoi, että minulla tuossa oikealla, on ihan kiva kesäkampaus :))) Punainen pukee minua.

Kävimme soittelemassa soivan metsän soittimia Suomussalmella.

Ja näimme paljon poroja luonnossa , teiden varsilla. Kävimme myös yksityisellä porotilalla, Korpiporossa. Siellä ystävällinen isäntä antoi meidän syöttää jäkälää Oskulle, Petelle ja muille heidän kavereille. Porot ovat yleensä arkoja eläimiä, mutta nämä turistiporot tulivat ihan lähietäisyydelle. Metsissä juoksentelee kuulemma lihoiksi menevät porot ja turistiporot pääsevät ajeluttamaan ja viihdyttämään turisteja.

Onnistuneesta matkasta innostuneina, varasimme mökin jo ensi juhannukselle. Uusiin paikkoihin ja tunnelmiin. Kiva, kun olit blogimatkalla Oulangan kansallispuistossa. Kiitokset hyvin hoidetulle karhunkierrokselle ja Sinulle mielenkiinnosta!

Muutokset möksällä

Tässä se nyt on! Ei ihan alkuperäinen mökki, mutta melkein. Tähän kuvaan mennessä oli jo ruokapöydän paikkaa vaihdettu. Harmittaa, kun en  tajunnut valokuvata mökkiä omistajainvaihdoksen yhteydessä. Olisi tullut ikuistettua koko suvun muistama mökki sisustuksineen. 

Parvisängyn paikalle tuli mökkikeittiö ja vanhan "keittiönurkkauksen" (eli pöydän) paikalle laitettiin levitettävä vuodesohva. Vuodepaikat vähenivät yhdellä, mutta tilalle saatiin paikkoja istumiseen ja löhöilyyn. Keittiöstä olen erittäin onnellinen. Vesi kannetaan edelleen järvestä, mutta tiskipöydässä voi pestä astiat ja vesi menee paksua putkea pitkin ulos. Luksusta entiseen!

Tämä, usko tai älä, oli meidän keittiö. Järjestelin tätäkin parhaani mukaan, mutta eipä se siltä näytä. Edellinen kokki pärjäsi hyvin muutamalla avohyllyllä, mutta vaikka olen samaa sukua, olen aivan eri maata. Minä taidan olla sellainen huushollaaja... keittelen, paistelen, teen salaatteja ja panostan tarjoiluun. Keittiö on minulle kodin sydän. Tai mökin.

Ja tämä nurkkaus. Voi sentään! Olin yrittänyt kohentaa ja laittaa astioille ja muille tavaroille paikkoja epätoivoisesti. Kun mökissä on nyt monta omistajaa ja vielä enemmän käyttäjiä, kaiken on toimittava. Kaikelle on oltava paikka ja kaikki on laitettava paikalleen. Tästä nurkasta tuli tällainen.

Tuolit saatiin kahvipaketeilla melkein naapurista. Pesin tekstiilipesurilla ja ostin pyöreän juuttimaton tuolin alle. Tuoli on upottavan pehmeä ja sillä voi vaikka vähän pyöriä aikansa kuluksi.

Takka on ollut melkeinpä suloisen kauhea. En kuitenkaan halunnut jättää sitä alkuperäiseksi. Ostin Horna-maalin talvella jo valmiiksi ja aloin odotella lämpimiä kelejä. Luulin, että joudun maalaamaan moneen kertaan, mutta maali nappasikin hyvin kiinni ja peitti jo kahdella kerralla.

Mitäs pidätte? Uuttahan maalilla ei saa, mutta kyllä ilme kirkastui kovasti. Uuninluukun halusin jättää vanhan näköiseksi. Minusta se sopii hyvin tähän muutenkin niin rosoiseen tyyliin. Nyt on kiva poltella takassa tulta ja reunoilla kynttilöitä.

Tästä postauksesta tulee valtavan pitkä, mutta ajattelin näyttää nyt koko urakan alusta loppuun. Vaikka paikat on saatu nyt välttävään kuntoon, uusia ideoita saattaa syntyä matkan varrella. Yksi iso haave minulla on, mikä muuttaa kaiken ihan erinäköiseksi. Arvaat jo varmaan... haluan maalata katot ja seinät valkoiseksi ja lattiat kiiltävän, vaalean harmaaksi. Varovasti jo ilmaisin ajatukseni, joka sai kyllä vihreetä valoa. Kuvassa yllä, on entinen makuuhuone ja surkea 120 cm levitettävä laveri, 160cm leveällä vaahtomuovipatjalla.

Makuuhuoneeseen saatiin tukeva parisänky ja meidän sängyn patjat. Itselle ostettiin uudet, vähän pehmeämmät patjat. Viime yönä testattiin "uusi" sänky ja hyvät unethan siinä sai. Ei tarvinnut pelätä, että vierähtää patjan pettäessä lattialle. Eikä kuunnella sängyn natinaa vieruskaverin kääntyillessä.

Eteinen siistiytyi kaapilla, johon mahtuu hengarivaatteet ja kaikki mökkeröisen työkalut. Kirveet ja sahat löytyvät kaapin alta. Nyt tuntuu, että kaikki on esitelty, ainakin sisäpuolelta. Saunaa on vain siivottu ja edustaa vähän ehostettu. Joskus, jos porukka innostuu terassin tekemisestä, saadaan erittäin toimiva ja viihtyisä, vaatimaton möksä. Ja sehän riittää. Paljoa ei tarvitse ympärille, että saa läheisensä ja omat akkunsa ladattua.

Eilisillan auringonlaskuun on hyvä päättää tällä erää. Nuorimmat tyttäret soutelivat yhdentoista aikaan ja minä nappailin kuvia avoimesta keittiön ikkunasta. Onnellisuus on pieniä hetkiä. 

Kesähessu

Tovi on vierähtänyt viime postauksestani. Oikeastaan olen unohtanut koko blogini ja nyt yhtäkkiä tuli mieleen, että voisin yrittää herättää sitä henkiin. Olen touhunnut aikalailla taas muita juttuja. Töitä on ollut entiseen malliin, vaikka korona on vaikuttanut monien elämään. Minulla muutamat peruuttivat siivousaikoja, mutta toiset taas lisäsivät, koska perheet ovat etäilleet kotona.

Olen seuraillut Toria ahkerasti ja tehnyt hankintoja mökille. Heti ensimmäisten jäiden liikahtamisien jälkeen, olemme ravanneet saaressa taukoamatta. Saareen on soudettu vuodesohva, keittiön ylä-ja alakaapit, pari kaappia, pari nojatuolia ja älytön määrä kaikenlaista pientä tarpeellista. Olemme pikkuhiljaa väkertäneet paikkoja kuntoon. Vaikka olemme tehneet hiki päässä hommia, työ on ollut niin mieleistä, ettei ole tullut vaivoja laskettua. Välillä mustelmista ja käsien puutumisesta on huomannut, että on sitä vähän touhuttu.

Tekisi mieli laittaa kuvia uudistuneesta ilmeestä, mutta maltan vielä. Menemme perjantaina yöksi mökille ja nappailen sitten "sillä silmällä" kuvia. Tosin kännykkäni kamera on aivan surkea, joka laimentaa hieman kuvausintoani. Pari kuvaa minusta tässä postauksessa onkin otettu tyttäreni toimesta. Jostain syystä en vain ole jaksanut miettiä ja tutkia uuden kännykän hankkimista. Parempi vaan märehtiä vanhan huonoutta, kuin tehdä asialle jotakin...
          Seuraavassa postauksessa ennen ja jälkeen kuvat. Ihanaa kesän alkua kaikille! 
 

Aurinkoenergiaa

Sain pitää pienen talviloman ja päätimme käydä Peurungan kylpylässä. Ajellessamme aurinko nauraa hekotti suoraan silmiin ja sanoin miehelleni, että olisi pitänyt lähteä mieluummin ulkoilemaan. Mutta mikäpä meitä estäisi toteuttamaan se seuraavana päivänä.

Lauantai aamuna pakkasin sitten eväät reppuun ja haimme kuopuksemme mukaan patikoimaan. Suuntasimme nokan kohti Leivonmäen kansallispuistoa.

Reitti oli hyvin merkattu ja helppokulkuinen. Saavuimme nuotiopaikalle ensimmäisenä, sillä meidän lopetellessa, väkeä alkoikin tulla ihan solkenaan. Oli yllättävää, että moni muukin suunnisti retkeilemään. Vaikka mikäs ihme se on, kun ei pääse hiihtelemään eikä lumileikkeihin. Leivonmäen kansallispuisto on hoidettuna ympärivuoden.

Me kiersimme Mäyränkierroksen, joka on 5,5 km. Reitillä oli soita, pikku lampia ja suppakuoppia. Voin lämpimästi suositella Leivonmäen kansallispuistoa! Varmasti käymme sulan maan aikaan, kesällä tai syksyllä, tallustelemassa muitakin reittejä. Haastavampi Harjunkierros (4,5 km) saattaa olla seuraava valinta. Ja mikä ettei pieni Koskikaran kierros (3.5km) siihen jälkkäriksi. Evästä vaan reppuun reilusti, niin matka taittuu mukavasti.