Hurjapäät Seikkailupuistossa

Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti kiipeilemään ja temppuilemaan korkeuksissa? En todellakaan tiedä. Minä olen vähän hurahtanut tähän touhuun. Käytiin testaamassa Laajavuoren seikkailupuistoa äitienpäivänä ja kyllähän se oli huippuhienoa. Vanhin tyttäreni kysyi, kuinka pystyt täällä kiipeillä, kun et uskalla maailmanpyörässä istua. Niin, sitä itsekin ihmettelen. Minulla on korkeanpaikankammoa, enkä yleensä pysty toimimaan korkealla ja alas katsominen tekee huonoa.
Korkealla pelotti aivan kauheesti ja ajattelin, että tämä on hirveetä, mutta ihanaa! Olen aiemmin kiipeillyt Saksassa pari kertaa ja olen iloinen, että Suomeenkin on tullut näitä kiipeilypuistoja. Ykkösestä neloseen kierrettiin kaikki radat, mutta vitosta en suosittele kenellekään. Nuorimmainen meni sen poikakaverinsa kanssa läpi ja kokemus oli lievästi sanottuna kamala. Tyttö oli täysin mustelmilla ja henkisestikin reitti oli ottanut todella lujille.
Meillä oli eväät matkassa ,joilla herkuttelimme välillä.  Olin tehnyt kolmioleipiä ja twix-piirakkaa. Lämmin kahvi antoi kivasti uutta puhtia. Oli ihanaa kiipeillä omien, jo aikuisiksi kasvaneiden tyttärien kanssa. Mieheni viihtyi paremmin maankamaralla ja kävi välillä autolla lämmittelemässä. Me käytiin hikoilemassa yläilmoissa :)))



6 kommenttia

  1. Ihanan reipasta menoa siellä! Taidan itsekin joskus napata tyttäret matkaan ja lähteä heidän kanssa kiipeilemään. Samoin kuin issikkavaellukselle, se on myös mulla ollut monivuotinen haave, jota ei vain ole tullut toteutettua (tuli se mieleen taas kun luin sinun vaelluksesta).

    Mukavaa toukokuun loppua ja tulevaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannustan kyllä kokeilemaan molempia. Meillä ei jää vaellukset eikä kiipeillyt yhteen kertaan. Jos ei ennen äitienpäivää, niin seuraavana kyllä joo! Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Miten voi olla hirveää ja ihanaa yhtä aikaa?? Tai nyt tiedän: mulle on hirveää jo pelkästään katsella tuollaista ja ihanaa kun ei itse tarvitse olla pelkäämässä ;) Hurjapäiden touhua tosiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ihmettelin itsekin siellä korkealla puissa.... rohkeasti vaan heittäytyen alas ja seuraavaan haasteeseen. Hassu tunne, kun pelotti ja innostutti. Lähtisin heti uudelleen!

      Poista
  3. Uhuhuhuu, miten rohkeaa ja reipasta! 🤗 En tiedä tohtisinko minä!

    VastaaPoista
  4. Minä olen löytänyt koko ajan uusia puolia itsestäni :) Olen ennen luullut olevani sisällä viihtyvä kotihiiri... mutta kattia kanssa!

    VastaaPoista