Näistä pikkuisista pennusta joku on meidän tyttären hauveli. Kävimme Turussa koko perheellä katsomassa uutta tulokasta ja olimme kyllä aivan ihastuksissamme. Nyt on tyttärellä vielä lähes kolme viikkoa odotusaikaa...
Matkalla kurvasimme lapsuuskotini kautta, jossa asuin 36 vuotta sitten. Koulu, jossa asuimme, oli vielä pystyssä. Talo oli rapistunut, mutta muistot kultautuneet. Pääsin taloon sisälle katsomaan asuntoamme. Jouduin aikamoisen tunnemyllerryksen riepoteltavaksi, joka yllätti minut itsenikin. Pikkutyttö minussa itki, kun katsoin meidän lastenhuonetta, olohuonetta, keittiötä, isän luokkahuonetta... kaikkea. Valtava kaipaus onnelliseen lapsuuteen !
Aivan upea postaus, herkkä!
VastaaPoistaKiitos !
Poista