Minun ystäväni on kuin villasukka....

Olen hurahtanut villasukkiin. Ensimmäiset alkavat olla valmiit, äidin avustuksella. Osaan neuloa varret ja siihen minun taitoni sitten loppuukin. Menin äidiltä pyytämään neuvoa kantalappuihin. Äiti neuvoi ja neuloi. Sukka olikin jo valmiina ! Toinen sukka oli jo kovaa kyytiä valmistumassa ja kävin välillä hakemassa sukkani kotiin. Äiti tuli aamulla seitsämältä meille aamukahville. Hänen käsityö oli viety. Hänellä oli yöunet mennä, kun oli ollut harmissaan. Isä oli antanut minun ottaa omat sukkani ! Nyt sukka odottaa kärkikavennusta... täytyy myöntää, en osaa itse. Hävettää... Mutta minähän opettelen. Tänään ostin lisää lankoja. Nyt pyydänkin "Kanadan" tytärtäni valitsemaan värin, niin mamma neuloo sydämellä ja lämmöllä lapselle varpaiden ja mielen lämmittäjät.