Luonnon ihmeitä

Tulipa mieleen käydä saaressa tyttäreni kanssa 26. tammikuuta. Päivämäärän mainitsen, koska menimme saareen soutaen, eikä jäitä pitkin. Meidän mökille ei kyllä pääse edes jäitä pitkin, sillä Päijänne ei välttämättä jäädy turvalliseksi virtauspaikoista. Mutta soutaen siis...

 Järvi ei ollut aivan sulana, vaan sitä peitti ohut sohjokerros. Soutaminen oli raskaampaa kuin kesällä, mutta hyvin Henna siitä selviytyi. Pikkuisen oli perhosia vatsassa, kun airo tökkäsi jäätyneempään kohtaan ja vene pysähtyi paikoilleen. Ei auttanut muu kuin tökkiä venettä vähän virtaavampaa reittiä kohden. Paluumatka olikin helppo tehdä seuraten tulojälkiä. Kokemus sekin!

Mökin lämpötila oli pakkasen puolella, mutta heittelimme pökköä takkaan ja saimme mittarin nousemaan kahdeksaan asteeseen. Keittelimme kaasuliedellä lämmintä kaakaota ja herkuttelimme aamulla valmiiksi tehdyllä salaatilla. Grillattu makkara maistuu kelillä kuin kelillä.

 Kun mökin omistussuhteet vaihtuivat syksyllä, siskoni antoi vapaat kädet mökin kunnostukseen ja parannusaikeisiin. Minulla on ollut into päällä syksystä lähtien. Olen suunnitellut tupaan vaatimatonta keittiönurkkausta, uutta sohvaa ja huoneen puolelle parempaa sänkyä. Sänky onkin nyt löytynyt torista, enkä malta odottaa, että pääsen kunnolla käärimään hihani ja aloittaa sisustushommat. Parvisängyn purin kappaleiksi tällä meidän reissulla saunaa odotellessa...

Sauna lämpesi nopeasti ja pääsimme nautiskelemaan suloisista löylyistä ja virkistävistä pulahduksista järveen. Mitä useammin järvessä kävi, sitä enemmän sinne halusi. Henna oli haltioissaan kaadettuaan isolla kuupalla, valmiiksi tehtyä lämmintä pesuvettä päälleen. Tämä suihkuun tottunut sukupolvi, ei ole saanut kokea saunomista saunassa, jonne ei tule lämmintä vettä eikä sähköä. Meillä kotona lapsuudessa saunottiin kerran viikossa lauantaisin. Lämmitettiin isossa padassa vettä ja peseydyttiin vadeilla ja pienimmät saaveissa tai ammeessa. Täällä saamme rentoutua sivistyksen ulkopuolella, alkeellisissa oloissa, luonnon helmassa. Olen niin onnellinen siitä! Mieheni sanoikin yhtenä iltana, että "sinusta on tullut eräjorma". Niin, totta. Nuorempana en ollut.
                                             Hyvää Ystävänpäivää lukijaystäväni!