Tammikuun puolessa välissä, kävin siskontyttöni Helmin kanssa vaeltamassa Korpilahdella, Vaarunvuorella. Maassa tuskin oli lunta, joissain kohdin jäätä. Luontopolun reitillä on useampia lampia, joiden jään pinta oli kuin maitoa. Miten kaunis ja erikoinen näky!
Kuuntelimme pienten purojen veden solinaa ja ihastelimme harvinaista näkyä keskellä talvea. Linnut visertelivät kuin keväällä konsanaan. Ihastelimme luonnon kauneutta ja lueskelimme reitillä olevia kylttejä. Neljän kilometrin pituiseen matkaan saimme menemään pari tuntia. Terapeuttista kuljeskella, jutella ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta.
Retki jatkui saareen, aivan sulaa Päijännettä soutaen. Saaressa grillasimme ja söimme eväitä. Lämmitimme saunan ja päivä alkoi kääntyä "siniseenhetkeen", kun kapusimme lauteille. Kävimme pienellä pulahduksella järvessä, mutta meno oli hankalaa ilman uimakenkiä, koska olin unohtanut ne kotiin. Mutta kastauduimme kumminkin.
Samana viikonloppuna menimme hiihtämään Ladunmajalle. Menimme majalle syömään eväitä ja juomaan kuumat teet. Kun lähdimme autolle, Helmi tuumasi, että "Ihan kuin me oltais käyty Lapissa ja oltu lomalla." Ihanasti sanottu. Siltä minustakin tuntui.
Kivoja kuvia retkiltänne! Minullekkin tuttuja paikkoja, vaikka aikaa onkin jo kulunut useampi vuosi kun kävin Vaarunvuorella ja Ladunmajalla.
VastaaPoistaMukavaa helmikuun jatkoa! <3
Kiitos, kiva kuulla, että sinullekin tutut ympyrät. Pitäisi vähän laajentaa retkiä tuntemattomille alueille ja tutustua muihinkin kohteisiin. Tuttuun on vaan niin helppo hurauttaa.
Poista