Featured Slider

Maritusta

Moni on varmastikin jo marittanut kaappinsa ja tavaransa. Joko aihe kyllästyttää? Minulle tämä on ollut uusi ja innostava aluevaltaus. Luin "oikeaoppisesti" ensin kirjan ja aloitin urakkani. Olen aina ollut kova järjestelemään, mutta näin toimivaa järjestelmää en ole koskaan älynnyt itse keksiä. Kiitos Maria Kondo!
Alkuun laitoin vaatteita kaikenlaisiin koreihin, kenkälaatikoihin ja Ikean rasioihin. Eilen kävin ostamassa Clas Ohlsonilta asianmukaiset korit. Niitä tosin pitää hakea vielä lisää, kun tarve alkaa hahmottumaan. Nyt kaikki on suurinpiirtein kohdillaan. Marittamistani helpottaa paljon se, että minulla on kolmatta viikkoa kirpparipöydät  naapurissa, Anjan puodissa. Olen voinut kassikaupalla kantaa sinne ylimääräistä tavaraa ja vaatetta. Osa menee suoraan roskiin ja osa parvekkeelle odottamaan jatkopaikkaa esim. vaatekeräykseen.
Tästä kaapista poistin kokonaan kaksi vaatetankoa ja viikkasin kaikki vaatteet pystyyn ja koreihin. Aluksi epäilin koko systeemin toimivuutta, mutta tämän muutaman viikon aikana olen huomannut, että homma toimii.  Tähän marittamiseen jää koukkuun. Katselen jatkuvasti kaappeja ja laatikoita, mitä voisin vielä järjestellä ja vähentää. Vähentämistä vielä on, koska en jaksanut jokaikistä vaatetta vielä sovittaa ja miettiä, ilahduttaako tämä vielä minua vai ei.
Meillä ei ole koskaan ollut kauppakassit näin siististi ja helposti otettavissa(niitäkin näyttää olevan vielä aivan turhan paljon). Eikä minun tarvitse enää etsiä ja penkoa yhdestä isosta korista villasukkia, sormikkaita ja pipoja.
Kaikki liinavaatteet ja pyyheliinat löytyvät nykyään sängyn vetolaatikoista.
Lopuksi toteutan yhden lukijani toiveen. Hän toivoi minulta jotakin siivousvinkkiä. Tässä yksi niistä. Säilytän pesuainetta, sienen ja harjan käden ulottuvilla. Tulee viikottain pestyä suikuseinää, laattoja ja lattiaa suihkussa tai saunassa käydessä. Suihkutila pysynyt jo kolmatta vuotta puhtaana ja kalkittomana. 

Pipo pelastaa huonolta tukkapäivältä!

Kokeilin onnistuisiko minulta pipon neulominen ja mikä ettei! Ostin Neuloosista ihanaa pipolankaa, jossa on 70 % merinoa ja 30% silkkiä. Kerrankin pipo, joka ei kutita. Aluksi tuntui oudolta neuloa nelosen puikoilla melko ohutta lankaa. Olen tottunut kasin puikkoihin ja huovutettaviin tossulankoihin. Kukkakoriste on tehty virkaten.

Uusi ihastus

Kodissa tuoksuu huumaavan hyvälle. Olen aivan ihastunut vaaleanpunaisiin, suurikukkaisiin liljoihin. Ostin viime viikolla kaksi vartta. Toisessa on kolme suurta kukkaa ja toisessa neljä!
Nyt tuntuu, että minun lempikukkani ruusu, on saanut vaarallisen kilpailijan.
Näitä kaunokaisia meillä tullaan näkemään ja tuoksuttelemaan usein. On minulla yksi "salarakas", jonka aika ei ole vielä parhaimmillaan.  Siitä joskus myöhemmin.

Pää järjestykseen

Kun lapset olivat pieniä, oli päiväkotijuttuja ja paljon erilaisia tapahtumia ja riehoja. Koululaisilla oli jos jonkinmoista muistettavaa ja harrastusta. Ei ole mitään mielikuvaa, miten kaikesta selvittiin ja muistettiin. Meillä on molemmilla kalenterit, mutta olemme aika ulapalla toistemme menoista. Joillakin pareilla toimii kännykässä yhteinen kalenteri, jonne molemmat merkkaavat tapahtumansa. Minä kekkasin meille tällaisen liitutaulun helpottamaan meidän arkea ja elämää. Ei tarvitse tarkistella ja toistella samoja asioita moneen kertaan. Kirjoitan sunnuntaina viikon ohjelman jääkaapin oveen ja mieskin on kartalla minun töistä ja menoista. Oli hauskaa, kun hän yhtenä päivänä oli itse ottanut liidun käteensä ja raapusti omaa ohjelmaansa. Tämä toimii meillä ja on hyväksi havaittu! Ja liitutaulun vieressä on tietysti kauppalista. Siihen me molemmat kirjoittelemme, mitä milloinkin kaapista puuttuu tai on lopussa. Jos vaan muistetaan kirjoittaa:))))

Koti kuntoon

Perjantaina päätin, että nyt pitää pistää meillä tuulemaan. Pianon pimputtelu, juokseminen ja pomppiminen saa nyt hetkeksi unohtua. Aloitin kunnon suursiivouksen. Pesin kaikki verhot (ripustin märkänä takaisin roikkumaan), pyöräytin matot koneessa ja pesin vaaleat karvalankamatot höyrypesurilla. Siivosin autonkin ja pesin istuimet pesurilla. Koirat saavat penkit välillä karmeaan kuntoon, jos ei ole muistanut suojailla istuimia. Monesti olen iloinen meidän pienestä kodista, jonka jaksaa helposti parissa päivässä vaikka kääntää ympäri. Tänään lauantaina jatkoin siivouksiani vielä ja pesin ikkunat sisäpuolelta ja rapsutin kaikki pölyt joka nurkasta. Nyt on ihanaa juoda kupponen teetä ja saunaa odotellessa ehkä kipaista pienellä lenkillä...

Työvaatetta värittömään talveen!

Alkuvuodesta minulle tulee ajatus ostaa värikkäitä kankaita ja innostus mekkojen tekoon. Tällä kerralla halusin tehdä mekkoihin pieniä yksityiskohtia ja piirtelin ideoita paperille. Leikkasin kaikki kankaat valmiiksi ja huolittelin reunat siksakilla sarjatyönä. Sen jälkeen oli helppoa ja nopeaakin koota kappaleet yhteen.
 Ensimmäiseen mekkoon tein kaulukset ja helmaan vähän jatketta. Tuli pientä mittavirhettä kangaskaupassa.
Perhosmekko sai rimssua helmaan.
 Kaikenlaista ideaa pukkaa. Ehkä vähän tyttömäistä, mutta mitä se siivotessa haittaa...

Keväämmäksi tein pirteämpää mallia mummojen iloksi. Miehelle tuli Peppi Pitkätossu mieleen.
Välillä asiallisempaa, perusvaatetta. Kehtaa mennä joka paikkaan.
Kesäiseen juhlaan, tarjoiluun... ehkäpä?

World jumping - uusi harrastukseni

Viime vuonna, siskoni luona Saksassa, hurahdin pomppimiseen. Syksyisen reissuni jälkeen tilasin oman trampoliinin, koska täällä Keski-Suomessa ei ole saleilla world jumping- tunteja. Suomessa tietääkseni vain Etelä-Suomessa voi harrastaa tätä lajia. Hyvää, kahdeksankulmaista trampoliinia ei myöskään saa ostettua Suomesta. Ainut vaihtoehto oli siis käyttää siskoa hyväksi tässä pikku pulmassa. Toki hän on ollut syypää tähän tarttuneeseen tautiin:)
Luulin, että teemme tilauksen, maksan (itseni kipeeksi) ja rupean odottelemaan pikku lähetystä. Mikään ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. Pitkään odotettuani, firma lähetti trampoliinin siskoni osoitteeseen Saksaan. Siinä vaiheessa ilmeni, että he eivät toimita Suomeen. Tai toimittavat kyllä, mutta postitus maksaa 280e. Monta viikkoa taisteltuamme, rupesimme miettimään, millä ihmeellä saamme pomputtimen kotiin. Lopujenlopuksi trampoliini lähti Lybekkiin ja sieltä serkkuni kuljetusfirman kyydissä Jyväskylään.
Vaikka kärsivällisyys oli ajoittain koetuksella ja intokin meinasi lopahtaa, kannatti sinnikkäästi vaan uskoa ja toivoa. Välillä lenkkeilin ja vain haaveilin pomppimisesta. Juuri ennen joulua trampoliinini saapui. Annoin sen levätä rauhassa pitkän kotimatkansa väsymyksiään pois ja tottua meillä asumiseen. Minä touhusin sillä aikaa työkiireitteni kanssa ja yritin olla ottamatta joulusta stressiä.
 Mutta uskokaa tai älkää, joulusta selviää yllättävän vähillä hössötyksillä. Siivosin muilla niin paljon joulun alla, että pyysin miestä imuroimaan meillä  ja ostettiin ruuat valmiina. Vegaaniset karjalanpiirakat, pullan ja porkkanalaatikkon valmistin aatonaattona. Meillä tehtiin "joulusiivous" vasta joulun jälkeen kaikessa rauhassa ja vaihdettiin puhtaat lakanat.

Nyt elämä on yhtä pomppimista, lenkkeilyä, pianonpimputusta, neulomista ja lukemista. Ai, pitäisikö sitä jotain muutakin tehdä?