Featured Slider

Tehokuutio

Jääpalat alkavat uhkaavasti loppua pakastimesta, viimeisiä viedään. Tänä aamuna oli aika tehdä uusia terveyspommeja. Olemme mieheni kanssa, joka aamu, huitaisseet inkivääri-sitruuna shotin kurkusta alas. Nyt ajattelin lisätä sinne pienen tujauksen valkosipulia. Samalla irvistyksellä menee sekin. En tiedä onko juomalla ollut mitään hyviä vaikutuksia, mutta en ole huomannut huonojakaan. Trendikästä se on ainakin! Paloja on myös kätevä heittää ruokien sekaan makua antamaan.
Lounaaksi mieleni teki täytettyjä paprikoita, koska keitettyä riisiä ja maustettua soijarouhetta oli eiliseltä valmiina. En kuitenkaan malttanut odottaa, että paprikat kypsyisivät uunissa, kunhan olisin ensin ne saanut  sinne. Mieleeni juolahti paistaa ja hauduttaa pannulla samat aineet. Lorautin vähän öljyä ja kuutioin  sipulit ja paprikat sekaan.  Lisäsin myös yhden tomaatin ja lorauksen kaurakermaa ja  hauduttelin vähän aikaa. Lopuksi soijarouhe ja riisit. Tästä taitaakin tulla minun lempparini. 

Jatkuuko porkkanan puputtaminen?

Tein taas satsin porkkana-ja punajuuripihvejä. Samalla pellillä kypsyivät myös punajuuri- ja sipulilohkot. Ja paistopussissa kasviksia. Ruokavalioni on siis edelleen melkein vegaaninen. Kolmen kuukauden kokemuksen jälkeen tuntuu, että paluuta sekasyöjäksi ei enää ole. En ole kaivannut yhtään lihaa, enkä kalaa. Kerran olen "sortunut" tekemään munavoita, vegaanisten karjalanpiirakoiden päälle. Jouluksi tein "munavoin" kuitenkin jo kikherneistä, tofusta ja mustasuolasta. Aivan yhtä hyvää! Jouluruuat tein itse vegaanisesti eli laatikot kaurakermalla ilman munaa. Rosollin ilman silliä ja italiansalaatin ilman kinkkua vegaanisella majoneesilla. Ihanilta maistuivat, niin kuin muinakin jouluina. Välillä lipsun kyllä juustoissa... En olekaan ihan kunnon vegaani, vaan pyrkimys on sinnepäin. Nautin kasvisruokien tekemisestä ja syömisestä. On kiva kokeilla aina välillä jotain ihan uutta.
 Kerran tein upporasvassa paistettuja kevätkääryleitä. Rakastan niitä! Silloin tällöin olen ostanut valmiita torilta, mutta kyllä omat maistuvat mainioilta. Ainakin tietää, mitä niihin on itse laittanut. Valmista, kaulittua taikinaa ostin Asia- kaupasta.
Nykyään minulla on kevyempi olo ja ruuansulatus on nopeutunut. Liikunta varmasti vaikuttaa myös edellä mainittuihin. Mutta muuten ei ole tapahtunut mitään mainittavaa muutosta. Samoja housuja ja paitoja käytän, mitä käytin kaksi vuotta ja 1225 juoksukilometriä sitten. Perunan, kastikkeiden, rasvan, sipsien, jäätelöiden, suklaalevyjen ja leivonnaisten vähennys ei ole näkynyt ainakaan vaatekoon pienentymisenä. Ehkä kuitenkin  painon jatkuvaan nousuun on tullut stoppi. Ja sekin on jotain se!

Olen lakossa

Aloitan vuoden ryhdistäytymällä. Ryhtiliike ei liity uudenvuodenlupauksiin, sillä en harrasta sellaisia. Tämä on ankaran pohdinnan ja sulattelun tulos.Olen nimittäin pitkään miettinyt, mihin kulutan aikaani töiden jälkeen. On tuntunut siltä, että en ehdi mitään enkä saa mitään aikaiseksi. Olen kuvitellut sen johtuvan pitkistä työpäivistäni, vanhenemisesta tai mielenkiinnon puutteesta. Mutta olen saanut aikarosvon kiinni ja nyt pistän sen selkä seinää vasten! Päätin joulukuussa, että pidän telkkarittoman tammikuun. En ole koskaan pitänyt itseäni kovana telkkarinkatsojana, mutta kun olen asiaa rehellisesti mietiskellyt, olen pahasti luisunut nojatuolin pehmeään ja lämpimään pesään, huopien alle kääriytyneenä. Kerroin päätöksestäni miehelleni, joka yllättyi suunnitelmastani: "tammikuussahan alkaa juuri kaikki hyvät sarjat ja ohjelmat!" Niin juuri. Oikea aika mennä lakkoon. Ja tulokset ovat alkaneet heti näkyä. Olen putsannut kännykkäni kaikesta turhasta. Vuosien viestit on poistettu ja valokuvat siirretty. Tietokoneen sisältö läpikäyty, järjestelty ja varmuuskopioitu. Ja mikä parasta... vuoden ensimmäinen postaus tehty!

Elämänmuutos jatkuu

Tänä syksynä kävin Saksassa kahden tyttäreni kanssa. He saivat höynäytettyä minut juoksemaan puolimaratonin. Meidän kolmen piti juosta se yhdessä, mutta toiselle tuli jalkavaivaa ja toinen tyttäristä vaihtoi juoksun kymppiin. Minä, päättäväisenä ihmisenä, en luovuttanut vaan päätin juosta sen vaikka yksin. Eka kymppi meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi edellisen päivän shoppailureissu ja uneton yö vaatia verojaan. Voimat vähenivät ja vauhti hiipui... Mutta maaliin pääsin ja olin tyytyväinen omaan juoksuuni. Ensimmäinen ajatus oli "ei ikinä enää", mutta saatan juosta seuraavan kerran kotikaupungissani, Jyväskylässä.

Matkamme oli toki muutakin, kuin juoksurääkkiä. Kävimme tulopäivänämme käsi-ja jalkahoidoissa.
Thai-hieronta Bensheimissä on myös taivaallista. Toinen tyttäristä ihastui siihen niin kovasti, että kysyi, kunkahan monta hierontaa voisi ottaa peräkanaa. Luulen, että niin monta, kuin jaksaa maksaa...

Ja reissuhan ei ole täydellistä ilman hyvää ruokaa. Siskoni laittoi ihania kasvisruokia ja kävimme myös syömässä aasialaisessa ja jälleen kerran, intialaisessa. Nyt tulen siihen kohtaan, kuinka muutokset elämässäni taas jatkuvat. Minulle tuli kova veto kasvisruokiin. Olen toki aina tykännyt kovasti kasviksista ja lisännytkin niitä ruokavaliooni. Mutta reissussa en syönyt lihaa. Kotimatkalla pysähdyimme subwayssa ja otin kokeeksi vegepihvin. Tykkäsin todella. Ja nyt minusta taitaa olla tulossa vegaani. Olen innoissani uudesta suunnastani ja vaihtelen pikkuhiljaa entisiä tottumuksiani uusiin juttuihin. Miehelle kokkailen edelleen entisiä ruokia, mutta itse totuttelen välttämään eläinkunnan tuotteita.
Jos haluatte tietää miksi, kerron kyllä.

Mustikkapiirakka Leenan tapaan

Kokeilin sokeritonta ja rasvatonta mustikkapiirakkaa. Tein piirakan keksimälläni täytekakun pohjalla, jonka päälle vain ripottelin mustikoita. Mustikoihin laitoin lusikallisen perunajauhoa, ettei tulisi liian vetistä piirakkaa. Paistoin 175 asteessa 30 minuuttia. Valmiin piirakan päälle heitin tuoreita lakkoja.
 Tässä on kaikki ainekset, joita käytin. Eli porkkanoita, manteleita, banaani, omena, munia, neljänviljanhiutaleita (jauhettuna ja kokonaisena), mustikoita ja leivinjauhetta.
En tiedä onko piirakka herkkua, mutta terveellistä ainakin. Eilen lorautin vähän kinuskikastiketta päälle. Tänään taidan laittaa palan suklaarouhejäätelöä...

Sokeriton ja rasvaton täytekakku

Lenkkipolulla rupesin päässäni pyörittelemään täytekakun ohjetta, joka olisi terveellistä. Kirjoitin googleen sokeriton ja rasvaton täytekakku ja ajattelin saavani valmiin ohjeen tai edes vinkkiä. Löytyi kyllä, mutta kakussa oli käytetty hedelmäsokeria! Päätin tehdä reseptin ihan omasta päästä.
 Pohjasta tuli ihanan kuohkea! Jauhoin koneella neljänviljanhiutaleista jauhoa. Kaurahiutaleista saa tehtyä gluteenittoman version. Tein banaanista ja omenasta soseen. Myös kolmesta pienestä porkkanasta ja kourallisesta manteleita. Rikoin kolme munaa lasiin ja laitoin saman verran omaa tekemääni jauhoa, vähän hiutaleita ja teelusikallisen leivinjauhetta. Vatkasin munat ja teelusikallisen vanilijasokeria. Lisäsin vaahtoon banaani-omena soseen ja jatkoin vatkaamista. Lisäsin porkkana-mantelimurskan ja jauhoseoksen. Paistoin 175 asteessa puoli tuntia.
Halkaisin pohjan, kostutin vähän maidolla ja levitin 2 desiä mansikkasurvosta. Vatkasin puoli purkkia rahkaa, johon lisäsin puolikkaan banaanin ja desin mansikkasurvosta. Levitin rahkaseoksen mansikan päälle.
Banaaniviipaleita päälle. Saisi olla vaikka enemmänkin... Päälle vatkasin desin kuohukermaa. Laitoin puolikkaan purkin rahkaa ja kaksi teelusikallista tomusokeria. Siinä kaikki ainekset. Mansikoita päälle ja helpot pursotukset. Tällä kertaa en tehnyt vegaanista kakkua, mutta toki voi yrittää korvata kananmunat jollain (?) ja käyttää vegaanisia "maitotuotteita". Tässä kakussa munat kuitenkin toivat kuohkeutta ja rahkakerma täytekakun tuntua. Tätä kakkua uskaltaa syödä niin paljon kuin jaksaa. Ja jos haluaa makeutta lisää, voi tarjota kinuskikastiketta kyytipojaksi.


Virtsankarkailun korjausleikkauskokemuksiani

,

Heipä hei kaikki lukijani! Olen pitänyt pientä paussia blogini suhteen. Postailu ei ole mahtunut juurikaan kuvioihini. Joskus minua rasittaa koneella ja kännykällä oleminen ja teen mielelläni jotain aivan muuta. Mutta nyt tuli niin tärkeää kerrottavaa, että oli pakko istua koneen ääreen. Vähän aikaa mietin, haluanko avautua näin henkilökohtaisesta ja arasta asiasta. Mutta päätin kertoa tarinani, jotta edes joku saa rohkaisua omaan vastaavanlaiseen tilanteeseen. Kävin talvella nimittäin gynekologilla ja ohimennen mainitsin lirahteluvaivastani, joka on harmittanut minua jo parikymppisestä asti. Juoksu, aivastelu ja jopa nauraminen ovat olleet arvaamattomia paikkoja. Lääkäri otti asian vakavasti, keskusteli ja tutki. Hän sanoi, että laittaa lähetteen leikkaukseen. Olin yllättynyt, mutta helpottunut ja päätin, että nyt menen! Tuli kutsu sairaalalle tutkimukseen ja leikkauksen suunnitteluun. Siellä kysyttiin leikkauksen ajankohdan toivetta. Sanoin, että kesäaika on minulle kaikista paras. Niin minut sitten leikattiin 14.6.
Menin sairaalalle aamulla. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Sain paljon kipulääkkeitä ja jonkin "karuselli"- humauksen pari kertaa. Monta ihmistä hääri ympärilläni todella ammattitaitoisesti ja tehokkaasti. Olin heräämössä leikkauksen jälkeen muutaman tunnin, jossa seurailtiin vointiani. Kolmen tunnin päästä pystyin käymään pissillä, joka onnistui hyvin. Kipujen vuoksi jouduin vielä jäämään vähäksi aikaa. Sain kahvia ja voileipää. Kotiin pääsin jo iltapäivällä.
Toimenpide onnistui hyvin, vaikka kävely ja jalkojen nostelu esim. sängylle teki pitkään kipeää. Pari päivää söin kipulääkkeitä, mutta lopetin, jotta pysyisin paikoillani ja toipuilisin. Minulla on tapana rueta touhuilemaan. Parvekkeen ikkunat pesaisin jo leikkausta seuraavana päivänä. Kääk!
Sain lääkäriltä sairaslomaa vain viisi päivää. Olin varautunut kahteen viikkoon ja se oli minulle tarpeen. Pikkuhiljaa tein kävelylenkkejä ja pieniä juoksulenkkejä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Enää ei tarvitse pelätä aivastusta jalat ristissä. Voin lämpimästi suositella toimenpidettä kohtalotovereilleni. Turhaan viivyttelin ja vähättelin vaivaani. Helpolla voi näköjään kohentaa  omaa elämisenlaatua. Ainakin minun kohdalla kaikki sujui hyvin ja vaivattomasti. Olen onnellinen!