Flunssan karkoitusta

Tulipa tiukkaa tavaraa. Oikein ruokatorvea polttelee, kun huitaisee aamulla pikkulusikallisen veteen sekoitettuna huiviinsa. Äitini ehdotuksesta liotin inkiväärejä, kuin manteleita, lämpimässä vedessä. Kuori irtosi helposti raaputtamalla. Sitruunat puristin mehuksi ja valkosipulit kuorin ja hienonsin inkiväärien kanssa soseeksi. "Inkivääri on vahva antioksidantti, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään, ruuansulatusjärjestelmään, vähentää tulehdusta ja pahoinvointia. Inkivääri toimii kuin Burana", sanotaan uusimmassa Yhteishyvässä.  Näillä eväillä olen vältellyt tämän talven flunssa- aaltoja.

Hampurilais-sunnuntai

Hampparit ovat kyllä nuorten (ja vanhempienkin) kestosuosikkeja. Varsinkin itse, alusta loppuun valmistetut. Tein kolmenlaisia pihvejä, koska en osannut päättää, minkälaisia vegaanisia papupihvejä tekisin.  Jauhelihasta tein yhden vaihtoehdon lihaa haluaville. Tällä ohjeella tuli hyviä nopeasti ja helposti.  https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/76200/Nopeat%20papupihvit/  Jos pitää valkosipulista, sitä voisi ehkä lisätä taikinaan. Hampurilaisten väliin laitoin ihan perusjutut hampurilaiskastikkeen ja cheddarjuuston kera. 

Muotia?

Myssy päähän ja kauppaan!

Myssykkä

En varsinaisesti ollut pipoa vailla. En ollut suunnitellut mitään neulovani seuraavaksi. Langat, puikot ja ohje vain tulla tupsahti käsiini. Ihana yllätys! Olin joskus antanut siskolleni lankoja, joita marituspuuskassani olin poistanut. Hän oli neulonut itselleen punaisen mohairmyssykän ja saanut idean, että minäkin voisin neuloa samanlaisen. Hän toi minulle omat lankani takaisin ohjeen kera. Mikäs siinä sitten auttoi, kun alkaa neulomaan.
Tämähän on aika hauska pötkylä ja helppo tehdä. Tulee ihanan kuohkea ja lämpöinen myssykkä koviin pakkasiin. (Jos joku haluaa ohjeen, voin antaa sen kommenteissa)

Unohtumaton hiihtoreissu

Napsautin astianpesukoneen päälle ja ajattelin tipsauttaa itselleni sunnuntain päiväkahvit. Tajusin, että minun kahvinkeittovälineeni ovat pesussa. Mietin, mikä nyt neuvoksi. Meidän lähin kahvipaikka, kirppari, josta saa kahvia on kiinni sunnuntaisin. Kenelle menisin kahville... Veljeni varmasti keittäisi minulle kahvit, mutta olin heillä juuri eilen illalla. Siitä muistuikin mieleeni, että sain heiltä joululahjaksi kivan paketin, johon kuului vaahtokarkkeja, kaksi kertakäyttömukia ja servettiä ja pikakahvia! Hienoa, nyt se tulee tarpeeseen.
Miten hyvää kahvia! Ihastuin välittömästi kahvin pehmeään makuun. Tekisi mieli juoda toinenkin, mutta säästän sen seuraavaan hätätilanteeseen. Mainio juoma vaikka talviselle hiihtoretkelle.
Eilen toteutettiin tyttären kanssa haaveilemamme pitkä hiihtoretki Muuratjärveltä Jyväskylään Ladunmajalle. Pakkasmittari näytti aamulla -22 astetta, mutta päätimme silti valmistautua reissuun. Kymmenen jälkeen keli näytti jo hyvältä, aurinko paistoi ja asteet olivat nousseet -15 asteeseen. Lähdimme reippaasti matkaan. Jo jäällä jouduimme pysäyttämään pari ihmistä, että löysimme oikean suunnan. Muuramen keskustassa jatkoimme turisteina kyselyämme taas parilta ystävälliseltä ihmiseltä ja löysimme vihdoin Ladunmajalle johtavan reitin. Tuntui, että aikaa oli kulunut jo tunti ja matkamme oli alussa.
Toiveikkaina hiihtelimme, juttelimme, nauroimme. Tuntui, että matka oli pelkkää ylämäkeä. Alamäkiäkin tosin oli, koska kaatuilin yhtenään. Kun vihdoin pääsimme perille, aikaa oli mennyt kolme ja puoli tuntia ja matkaa oli kertynyt 17 kilometriä! Kaivoimme kaakaotermoksen ja eväsleipämme ja nautimme mökin takkatulen lämmöstä ja tuoksuista. Olo oli epätodellinen. Mieheni ilmoitti, että voisi tulla hakemaan meidät. Pidimme pienen palaverin ja päätimme, ettemme luovuta. Keräämme itsemme ja hiihdämme takaisin. Paluumatka olikin sitten hurjaa menoa. Pyllähdimme tasaiseen tahtiin ja laskimme hurjia alamäkiä. Yhdessä mäessä ainut ajatus oli, että "nyt sitä mennään varmaan kuuttakymppiä" ja mäen alapuolella tytär makaa maassa ja katsoo, kun  minä teen hänelle seuraa hirveellä vauhdilla. Ja nauraa rätkätettiin! Kaatumisiin tottui ja lumi tuntui välillä jopa pehmeältä. Mutta murtumilta vältyttiin ja hengissä selvittiin. Hiihtoa kertyi kuusi tuntia ja yli 30 kilometriä. Tytär tuumasi, että "nyt tekisi mieli sanoa samalla tavalla kuin minä olin sanonut puolimaratonin jälkeen, että ei ikinä enää"!!!!

Iloa tuottava lahja

Saamme silloin tällöin lahjoja, jotka jäävät mieleen tai sitten eivät. Moni lahja ilahduttaa hetken ja unohtuu sen jälkeen.
Viime jouluna sain tyttäriltä lahjaksi jalkahoidon, joka tuli tarpeeseen ja oli ihanaa hemmottelua.
 Yhdeltä tyttäreltä saatu BookBeat-lahja, on vienyt minut  mennessään. Olen kuunnellut lähes kolmekymmentä äänikirjaa. Pystyn töissä kuuntelemaan samalla, kun itsekseni siivoan ihmisten kodeissa. Aiemmin kuuntelin  radiokanavia, joihin olin "kurkkuani myöten täynnä". Nyt kuuntelen mitä itse haluan. Välillä kevyttä hömppää, joskus kirjoja sota-ajoista. Tällä hetkellä on menossa psykologiset ja henkisemmät kirjat. Tunne lukkosi- kirja sai minut todella kipuilemaan kyyneliin asti. Ole itsellesi armollinen- kirja, kosketti myös. Jutta Gustafsbergin kirjoissa oli hyvää ja järkevää asiaa henkisyydestä ja itseensä uskomisesta. Aion kuunnella monet kirjat vielä uudelleen ja palauttaa tärkeät elämänohjeet kunnolla mieleen. Välillä pitää kuunnella Laila Hirvisaaren kirjoittamia kirjoja venäjän hallitsijoista 1800- luvulta. Eikä pahaa tee sivistää itseään kuuntelemalla Helsingin kaupungin suunnittelija Engelistä 1700- luvulta. Olen tykännyt James Bowenin Katukatti kirjoista, Clare Mackintosh, Annoin sinun mennä- kirjasta, Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista (3/3), Enni Mustosen Ruokarouvan tyttärestä ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Sitä en olisi varmaan koskaan jaksanut itse lukea. Monesti illalla kirjaa lukiessa, työpäivän päälle, uni vie mennessään. Työtä tehdessä aivot ja vireystila ovat huipussaan. Ja illalla, jos uni ei meinaa tulla silmään, laitan jonkin jo kuuntelemani helsteenin, niin olen alle puolessa tunnissa unessa!
                          Kiitos Milla! Ehkä saat vähän viisaamman ja henkisemmän äidin :)


 

Haave se on tämäkin...

Mistä sinä olet haaveillut? Minä olen haaveillut, että saisin itsestäni niin paljon irti, että siivoisin keittiön perusteellisesti. Olin suunnitellut, että tyhjennän jokaikisen kaapin ja laatikon, kuin muutossa. Pesen kaikki hyllyt, kaapit, laitteet. Viikolla päätin, että lauantaina teen sen!
Niin sitten aloitin urakkani klo 7.30. Pakkasta oli sopivan paljon ulkona, ettei harmittanut jäädä sisälle auringonkaan paistaessa. Tyhjensin keittiön pöydät kaikista laitteista ja samalla pesin ja pyyhin ne. Sitten aloitin kaappien tyhjentämisen. Mieheni kävi välillä pyörittelemässä päätänsä...
Tyhjentäminen, hinkkaaminen ja peseminen oli helppoa ja hauskaa hommaa. Mutta sitten. Oli vielä helppoa laittaa tietysti tarvittavat lasit, lautaset ja sellaiset. Ruokatarvikkeet oli kiva päivittää, heittää vanhat pois ja pistää listalle puuttuvat. Mutta sitten se tavara, joka tuntui ylimääräiseltä. Vaikeita päätöksen hetkiä, tarvitsenko vai en. Niitä sitten pyörittelin ja siirtelin pois keittiöstä. Eteiseen alkoi kasvaa tavararöykkiö. Päätin laittaa isoihin muovilaatikoihin, viedä väliaikaissäilytykseen varastoon ja heivata sieltä kesällä (jonakin kesänä) pois, jos en ole käynyt sieltä mitään pelastamassa.
Koko päivä siinä vierähti, normaali ihmisen työpäivä ja vähän yli, pienillä ruoka-ja kahvitauoilla. Mies tarkasti joka kaapin ja pyysi itselleen kaksi lasia lisää. Ne toki kaivettiin vielä laatikoista, ennen kuin kannoimme neljä laatikollista varastoon. Projekti oli työläs, mutta kannatti!