Tuumiskellen...

Minulla on tänään laiskottelupäivä. Aloitin heti aamulla valokuvaamisella sisustusjuttuja ja olen hiippaillut koko päivän yöpuku päällä ja tukka sekaisin. Ei ole kiire mihinkään.

Kokeilen eri valotuksia ja kuvakulmia. Hypistelen tavaroita ja siirtelen eri kuvakulmiin. Mukavaa puuhaa. Mies välillä naureskelee ohikulkiessaan... ei kai ymmärrä touhun järkevyyttä. Mutta ei kaikessa tarvitse olla mitään järkeä. Kunhan fiilistelen...

Takanpäällistä on kiva laitella fiiliksen mukaan. Jouluna jouluista, uutenavuotena säihkyvämpää jne. Tällä kerralla käytin vanhimman siskoni säästämiä ja lahjoittamia ikivanhoja pulloja ja mariskooleja. Halpa Hallista ostin peilitarjottimen alle antamaan plingplingiä.

Boxia kylppäriin

Kylppäritarvikkeet ovat pitkään huutaneet apua järjestykseen. Niitä on ollut kaapinperällä, lankakorissa, pesukoneen päällä. Nyt ne pääsivät siistiin laatikkoon odottamaan käyttöä. Laatikossa on juuri sopivasti tilaa purnukoille ja muille kylppäritarvikkeille. Kun ne ovat kaikki esillä, tietää mitä omistaa ja tulee käytettyä kaikki loppuun, ennen uusien hankkimista. Minulla ei ole kyllä ollut tapanakaan ostaa paljon eri puteleita, vaan tarkkana tyttönä käytän joka tipan ja sitten ostan uuden.

Luovaa ajattelua

Kun sisustusinto lähtee kuin mummo peltikatolta, sitä ei pysäytä mikään. Piti vessaankin tuunailla pieni asetelma. Olin pitkään ollut tiedostamattani tyytymätön hyllyn tilpehööreihin. Nyt tyttärien esimerkkien innoittamana minunkin luovuus puhkesi kukkaan.

Luonnon ihmeitä

Tulipa mieleen käydä saaressa tyttäreni kanssa 26. tammikuuta. Päivämäärän mainitsen, koska menimme saareen soutaen, eikä jäitä pitkin. Meidän mökille ei kyllä pääse edes jäitä pitkin, sillä Päijänne ei välttämättä jäädy turvalliseksi virtauspaikoista. Mutta soutaen siis...

 Järvi ei ollut aivan sulana, vaan sitä peitti ohut sohjokerros. Soutaminen oli raskaampaa kuin kesällä, mutta hyvin Henna siitä selviytyi. Pikkuisen oli perhosia vatsassa, kun airo tökkäsi jäätyneempään kohtaan ja vene pysähtyi paikoilleen. Ei auttanut muu kuin tökkiä venettä vähän virtaavampaa reittiä kohden. Paluumatka olikin helppo tehdä seuraten tulojälkiä. Kokemus sekin!

Mökin lämpötila oli pakkasen puolella, mutta heittelimme pökköä takkaan ja saimme mittarin nousemaan kahdeksaan asteeseen. Keittelimme kaasuliedellä lämmintä kaakaota ja herkuttelimme aamulla valmiiksi tehdyllä salaatilla. Grillattu makkara maistuu kelillä kuin kelillä.

 Kun mökin omistussuhteet vaihtuivat syksyllä, siskoni antoi vapaat kädet mökin kunnostukseen ja parannusaikeisiin. Minulla on ollut into päällä syksystä lähtien. Olen suunnitellut tupaan vaatimatonta keittiönurkkausta, uutta sohvaa ja huoneen puolelle parempaa sänkyä. Sänky onkin nyt löytynyt torista, enkä malta odottaa, että pääsen kunnolla käärimään hihani ja aloittaa sisustushommat. Parvisängyn purin kappaleiksi tällä meidän reissulla saunaa odotellessa...

Sauna lämpesi nopeasti ja pääsimme nautiskelemaan suloisista löylyistä ja virkistävistä pulahduksista järveen. Mitä useammin järvessä kävi, sitä enemmän sinne halusi. Henna oli haltioissaan kaadettuaan isolla kuupalla, valmiiksi tehtyä lämmintä pesuvettä päälleen. Tämä suihkuun tottunut sukupolvi, ei ole saanut kokea saunomista saunassa, jonne ei tule lämmintä vettä eikä sähköä. Meillä kotona lapsuudessa saunottiin kerran viikossa lauantaisin. Lämmitettiin isossa padassa vettä ja peseydyttiin vadeilla ja pienimmät saaveissa tai ammeessa. Täällä saamme rentoutua sivistyksen ulkopuolella, alkeellisissa oloissa, luonnon helmassa. Olen niin onnellinen siitä! Mieheni sanoikin yhtenä iltana, että "sinusta on tullut eräjorma". Niin, totta. Nuorempana en ollut.
                                             Hyvää Ystävänpäivää lukijaystäväni!

Kivaa puuhastelua

Meidän tyttäret ovat kovia sisustamaan ja keksivät aina jotakin kivaa ja uutta. Viimeksi käydessäni Millan luona, ihailin hänen puisia asetelmiaan. Itse en ole pitkään aikaan kierrellyt kodinsisustusosastoilla,enkä hankkinut kotiin mitään uutta.

Mieheni oltua muutaman päivän pois kotoa, minuun iski sisustusinto. Ramppasin kaupoissa, ostin ja palauttelin, kunnes löysin mieleiseni. Ihan ensimmäisenä hävitin vanhat, epäkäytännölliset peilit ja ostin uuden kauniin. Samalla järjestelin pienen ehostusrepertuaarini helposti käytettävään muotoon.

Vaellus uusintana Vaarunvuorella

Minun tyttöset myös halusivat lähteä talviselle vaellukselle. Mielelläni lähdin uudelleen seuraavana viikonloppuna. Jäätä oli jopa vähemmän, kuin viimeksi. Söimme eväitä näköalapaikalla ja joimme termospullosta teetä.

Uskaltauduimme tepastelemaan lammen houkuttelevalle jäälle. Vähän pelotti, mutta kyllä se meitä kesti. Lampi oli niin pieni, että se oli kokonaan jäätynyt, vaikka Päijänne olikin vielä valtoimenaan sulana.

Laidasta laitaan

Tammikuun puolessa välissä, kävin siskontyttöni Helmin kanssa vaeltamassa Korpilahdella, Vaarunvuorella. Maassa tuskin oli lunta, joissain kohdin jäätä. Luontopolun reitillä on useampia lampia, joiden jään pinta oli kuin maitoa. Miten kaunis ja erikoinen näky!

Kuuntelimme pienten purojen veden solinaa ja ihastelimme harvinaista näkyä keskellä talvea. Linnut visertelivät kuin keväällä konsanaan. Ihastelimme luonnon kauneutta ja lueskelimme reitillä olevia kylttejä. Neljän kilometrin pituiseen matkaan saimme menemään pari tuntia. Terapeuttista kuljeskella, jutella ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta.

Retki jatkui saareen, aivan sulaa Päijännettä soutaen. Saaressa grillasimme ja söimme eväitä. Lämmitimme saunan ja päivä alkoi kääntyä "siniseenhetkeen", kun kapusimme lauteille. Kävimme pienellä pulahduksella järvessä, mutta meno oli hankalaa ilman uimakenkiä, koska olin unohtanut ne kotiin. Mutta kastauduimme kumminkin.

Samana viikonloppuna menimme hiihtämään Ladunmajalle. Menimme majalle syömään eväitä ja juomaan kuumat teet. Kun lähdimme autolle, Helmi tuumasi, että "Ihan kuin me oltais käyty Lapissa ja oltu lomalla." Ihanasti sanottu. Siltä minustakin tuntui.