Pyykkikone laulaa taas

Nyt taitaa talvi olla mennyttä ja uskallan pestä ja pakata toppavaatteet. Meillä on pienet säilytystilat tai sitten tosi paljon vaatteita. Olen keksinyt oivan konstin,jolla säästän vaatteita ja tilaa. Pakkaan toppavaatteet tyhjiöpussiin ja matkalaukkuun. Matkalaukku mahtuu varastoon ja vaatteet pysyvät kuivina ja ehjinä.
 Jos matkalaukulle ilmaantuu kesällä tarvetta, muovipussit voi hetkeksi siirtää pois. Matkalaukutkin vievät paljon varastoista tilaa ja näin ollen nekään eivät seiso tyhjänpanttina. Ompahan jotain käyttöä niillekin....

Näpertele lautasliinasta

Haluatko tehdä lumpeenkukan ? Minä neuvon sen sinulle.
Taita lautasliinan kaikki kulmat keskelle.
 Käännä "paketti" nurinpäin ja taittele taas kulmat keskelle.
Aseta kuppi keskelle ja nostele kukkasen terälehdet...
Käytä vaikka kesän kattauksissa tai joskus arkena. Tyttäreni tuumasi, et "sä et oo koskaan meille tehny tollasia". Kyllä olen, mut tytöt olivat silloin pieniä ja jostain muistini kätköistä lumpeenkukka pulpahti nyt pintaan.

Lumpeenkukka-rahkaa

Sunnuntaina jälkiruuaksi tarjosin mangorahkaa. Vatkasin 2 dl kevyttä vispikermaa, laitoin 500g rasvatonta maitorahkaa, 2 purkkia mangopilttiä, säilykemangoa ja vähän makeutusnestettä.
  Rakastan näitä krookuksia, vaikka sininen on enemmän minun värini. Keltainen on niin iloinen ja aurinkoinen. Pidän niistä lilansinisistä ehkä siksi, kun mummollani oli tapana tuoda syntymäpäivänäni minulle yksi krookus.

Multasormea kutittaa

Joka päivä tutkiskelen etupihaamme ja jännityksellä odotan, mitä sieltä putkahtelee. Kesällä siirtelin erilaisia perennoja siskojen pihoista ja syksyllä piilottelin suuren määrän sipuleita. En enää edes muista, mitä sinne laittelin. 
 Lapsena inhosin puutarhahommia. Jouduin kuitenkin paljon työskentelemään kasvihuoneessa, sillä isäni kasvatti kesäisin kukkia ja piti kauppapuutarhaa. Keväällä aloitettiin jo pienillä sormilla taimien kouliminen. Ei voinut olla tylsempää hommaa.
 Mutta kyllä se lapsuuden kokemus on kylvänyt pienen siemenen minunkin sisimpääni ja minussa asuu pieni puutarhuri. Tuli pakoittava tarve ostaa multaa, ruukkuja, siemeniä ja kukkia. Joka kevät suunnittelen kasvattavani tomaatteja, mansikoita ja jopa perunoita takapihallamme. Yleensä homma on kuitenkin epäonnistunut tai jäänyt suunnitteluasteelle. Nyt aion onnistua !
 Tomaatintaimet ostan kyllä valmiina ja mansikka-amppelin. Laittaisinko perunat multasäkkiin...olisi kivaa saada uudet perunat omalta pihalta.

Aamulla varhain

pakkailemme auton ja lähdemme saattamaan appiukkoa viimeiselle matkalle. 
   

 

Serkkutapaaminen

Minulla on suuri suku ja paljon sisaruksiakin. Lapsena olemme paljon viettäneet aikaa serkusten kesken. Elämä on kuitenkin heitellyt meitä serkuksia sinne tänne, toisista olemme vieraantuneet, toisia tapailemme ja pidämme yhteyttä. Pari vuotta sitten heräsi kiinnostus serkkuihin ja heidän perheisiin. Otin selvää omat serkkuni ja heidän lapsensa. Tein yhteenvedon. Meitä serkuksia on äidin puolelta 57.
Serkkutapaaminen on ollut monien huulilla jo pitkään. Tartuin siihen ja aloin etsimään yhteystietoja jo talvella. Monien tunnustelujen jälkeen tapaaminen alkoi hahmottumaan ja päivämäärä lyötiin lukkoon. Alkoi innokas valmistautuminen ja järjestely. Varasin Nuorisoseurantalon ja suunnittelin menun. Suunnittelin pientä ohjelmarunkoa ja pyysin veljeäni juontohommaan. Äiti oli minua auttamassa tapaamispäivän aamusta iltaan. Siskot ja veljet auttoivat tiski ym. hommassa. Serkut ja siskot kantoivat pöytiä juhlien päätyttyä ja auttoivat loppujärjestelyissä. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille osallistujille ja minua auttaneille ! Unohtamatta isääni, joka yli seitsemänkymppisenä hoiti "tarjoilijanhommaa". Olin nimittäin sanonut pilke silmäkulmassa vanhemmilleni, että "saatte tulla, jos tulette töihin." Vanhempani ottivat sen niin tosissaan, että välillä säälitti.
Pääsiäisen aika oli mukava somistuksen kannalta. Sai käyttää iloisia värejä, pajunkissoja, koivunoksia, tipuja ja rairuohoja. Löysin kirpparilta 5 vihreää ja 5 keltaista pöytäliinaa.
 Tilaisuus alkoi klo 14. Serkkuja saapui tasaisena virtana. Meitä oli koolla yhteensä 43, joista serkuksia oli 24 ja pikkuserkkuja 9. Loput olivat puolisoita ja valeserkkuja. Valeserkut ovat termi henkilöille, joilla ei ole paljoa omia serkkuja ja jotka haluavat olla meidän serkkujen serkkuja :) Ohjelmana tilaisuudessa oli aluksi vapauttavaa naurua, jonka aloitti eräs pirteä kanttori-serkku. Välillä laulettiin pieniä yhteislauluja ja jokainen esitteli itsensä. Veljeni oli keksinyt idean, että kun on kertonut itsestään ja mahdollisesta perheestään, voi kertoa tarinaa serkusta, joka on jäänyt mieleen. Ja seuraava serkku jatkaa. Minusta oli eräälle serkulle jäänyt mieleen, että olin heitä hoitaessa loistanut ruotsikielen taidoillani. Laatikkoleikki oli myös hauska ohjelma. Ruokailu ja kahvittelu oli myös osa tilaisuuden onnistumista.



 Pääruokana tarjosin broileri- ja lohinyyttejä, porkkana-perunakeittoa,  lihapullia, nakkeja, sillejä, kananmunanpuolikkaita ja karjalanpiirakoita. Lisukkeina peruna- ja vihersalaattia, makaroonia, sipsiä, tilli-ruohosipulikermaviili ja Remouladekastike. Jälkiruuaksi oli Elina- siskoni itse tekemää mämmiä ja valkosuklaaherukka- ja täytekakkua kahveineen.
Olisi mukavaa, jos tilaisuudesta kehkeytyisi perinne ja tapaisimme uudelleen. Moni serkku joutui jäämään tilaisuudesta pois, vaikka olisi halunnut osallistua. Kiitos heille kuitenkin kiinnostuksesta ja kiitos kaikille osallistuneille. Kiitos myös minua auttaneille ja kiitos jälkikäteen kiittäneille. Vieraat tekevät juhlasta juhlan, olen onnellinen !

Pääsiäisen juhlaa

Tänä vuonna panostan pääsiäiseen normaalia enemmän. Järjestän suuren serkkutapaamisen, jonne olen kutsunut äitini puolelta kaikki serkut. Olen vuokrannut Nuorisoseurantalon ja aloittanut hurjan valmistelun.
Silkkipaperiaskartelua...
 Pöytäkoristuksia....
Koreja oksille ja pajunkissoille....
 Tulen varmasti ensi viikolla kertomaan sanoin ja kuvin juhlasta teille kaikki ! Odotan innolla mitä tuleman pitää.
                      Ihanaa Pääsiäisen odotusta ja aikaa teille kaikille !

Muhkea tuubihuivi

Kyllähän siitä huivi syntyi ja yllättävän nopeasti. Neuloin kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän innokkaasti. Puikot olivat paksut ja neule eteni itsekseen.