Sokeriton ja rasvaton täytekakku

Lenkkipolulla rupesin päässäni pyörittelemään täytekakun ohjetta, joka olisi terveellistä. Kirjoitin googleen sokeriton ja rasvaton täytekakku ja ajattelin saavani valmiin ohjeen tai edes vinkkiä. Löytyi kyllä, mutta kakussa oli käytetty hedelmäsokeria! Päätin tehdä reseptin ihan omasta päästä.
 Pohjasta tuli ihanan kuohkea! Jauhoin koneella neljänviljanhiutaleista jauhoa. Kaurahiutaleista saa tehtyä gluteenittoman version. Tein banaanista ja omenasta soseen. Myös kolmesta pienestä porkkanasta ja kourallisesta manteleita. Rikoin kolme munaa lasiin ja laitoin saman verran omaa tekemääni jauhoa, vähän hiutaleita ja teelusikallisen leivinjauhetta. Vatkasin munat ja teelusikallisen vanilijasokeria. Lisäsin vaahtoon banaani-omena soseen ja jatkoin vatkaamista. Lisäsin porkkana-mantelimurskan ja jauhoseoksen. Paistoin 175 asteessa puoli tuntia.
Halkaisin pohjan, kostutin vähän maidolla ja levitin 2 desiä mansikkasurvosta. Vatkasin puoli purkkia rahkaa, johon lisäsin puolikkaan banaanin ja desin mansikkasurvosta. Levitin rahkaseoksen mansikan päälle.
Banaaniviipaleita päälle. Saisi olla vaikka enemmänkin... Päälle vatkasin desin kuohukermaa. Laitoin puolikkaan purkin rahkaa ja kaksi teelusikallista tomusokeria. Siinä kaikki ainekset. Mansikoita päälle ja helpot pursotukset. Tällä kertaa en tehnyt vegaanista kakkua, mutta toki voi yrittää korvata kananmunat jollain (?) ja käyttää vegaanisia "maitotuotteita". Tässä kakussa munat kuitenkin toivat kuohkeutta ja rahkakerma täytekakun tuntua. Tätä kakkua uskaltaa syödä niin paljon kuin jaksaa. Ja jos haluaa makeutta lisää, voi tarjota kinuskikastiketta kyytipojaksi.


Virtsankarkailun korjausleikkauskokemuksiani

,

Heipä hei kaikki lukijani! Olen pitänyt pientä paussia blogini suhteen. Postailu ei ole mahtunut juurikaan kuvioihini. Joskus minua rasittaa koneella ja kännykällä oleminen ja teen mielelläni jotain aivan muuta. Mutta nyt tuli niin tärkeää kerrottavaa, että oli pakko istua koneen ääreen. Vähän aikaa mietin, haluanko avautua näin henkilökohtaisesta ja arasta asiasta. Mutta päätin kertoa tarinani, jotta edes joku saa rohkaisua omaan vastaavanlaiseen tilanteeseen. Kävin talvella nimittäin gynekologilla ja ohimennen mainitsin lirahteluvaivastani, joka on harmittanut minua jo parikymppisestä asti. Juoksu, aivastelu ja jopa nauraminen ovat olleet arvaamattomia paikkoja. Lääkäri otti asian vakavasti, keskusteli ja tutki. Hän sanoi, että laittaa lähetteen leikkaukseen. Olin yllättynyt, mutta helpottunut ja päätin, että nyt menen! Tuli kutsu sairaalalle tutkimukseen ja leikkauksen suunnitteluun. Siellä kysyttiin leikkauksen ajankohdan toivetta. Sanoin, että kesäaika on minulle kaikista paras. Niin minut sitten leikattiin 14.6.
Menin sairaalalle aamulla. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Sain paljon kipulääkkeitä ja jonkin "karuselli"- humauksen pari kertaa. Monta ihmistä hääri ympärilläni todella ammattitaitoisesti ja tehokkaasti. Olin heräämössä leikkauksen jälkeen muutaman tunnin, jossa seurailtiin vointiani. Kolmen tunnin päästä pystyin käymään pissillä, joka onnistui hyvin. Kipujen vuoksi jouduin vielä jäämään vähäksi aikaa. Sain kahvia ja voileipää. Kotiin pääsin jo iltapäivällä.
Toimenpide onnistui hyvin, vaikka kävely ja jalkojen nostelu esim. sängylle teki pitkään kipeää. Pari päivää söin kipulääkkeitä, mutta lopetin, jotta pysyisin paikoillani ja toipuilisin. Minulla on tapana rueta touhuilemaan. Parvekkeen ikkunat pesaisin jo leikkausta seuraavana päivänä. Kääk!
Sain lääkäriltä sairaslomaa vain viisi päivää. Olin varautunut kahteen viikkoon ja se oli minulle tarpeen. Pikkuhiljaa tein kävelylenkkejä ja pieniä juoksulenkkejä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Enää ei tarvitse pelätä aivastusta jalat ristissä. Voin lämpimästi suositella toimenpidettä kohtalotovereilleni. Turhaan viivyttelin ja vähättelin vaivaani. Helpolla voi näköjään kohentaa  omaa elämisenlaatua. Ainakin minun kohdalla kaikki sujui hyvin ja vaivattomasti. Olen onnellinen!