Tuolien verhoilua

Lupasin postausta tuolien verhoilusta. Tässä oli alkutilanne. Löysin Tori.fi:stä tuolit, joihin ihastuin. Torissa tuolit näyttivät kauniimmilta, valkoisilta ja päällinen vaalean siniseltä. Tuolikehikoiden hyväkuntoisuus sai kuitenkin tekemään kaupat, eikä parinsadan kilometrin ajo mennyt hukkaan.
Irrotin päälliset ja pehmusteet. Mittailin kankaantarvetta ja kyselin vähän neuvoa verhoilija-siskoltani. Puhdistin tuolin rungot ja mieheni maalasi ne valkoiseksi. Löysin Eurokankaasta palan verhoilukangasta edullisesti. Leikkasin kankaat edellisten mittojen mukaan ja huolittelin reunat. Niittausvaiheessa meidän kolmekymmentä vuotta vanha niittipyssy sanoi tietenkin sopimuksensa irti.
Samalla kun ostimme uuden niittipyssyn, ostimme myös kuumaliimapistoolin. Nyt on taas aseita askarteluun. Kuumaliimalla oli kätevää liimata koristenauha niittien päälle.
Tuoleista tuli kuin uudet vanhat!

Pikkuruinen vierashuone

Tuskin koskaan sisustus on valmis, mutta nyt on välillä laitettava piste. Huonetta voi kuitenkin jo käyttää ja kaikki toimii. Ajatus oli, että valitsen mahdollisimman paljon käytettyä ja teen itse. Levitettävä vuode ostettiin kuitenkin Ikeasta. Käytännöllisyys ja laatu menivät nyt edelle. Tyynynpäällisiä tein itse, ostin käytettynä ja tilasin myös H&M home- sivuilta.
Ikivanha piianpeili sai uuden maalin pintaansa. Vaihdoin myös peilin vanhan, käsintehdyn peilin tilalle.
Halusin klaffilipaston itselleni ja se hankittiin myös Ikeasta. Vanhat rottinkivaunut ovat siskoltani lainassa. Hyllyillä on värssykirjoja, ystäväni kirjat ja muistovihkoja kansakouluajoilta.
Heräteostokseni kirpputorilta löysi vihdoin paikkansa pyörittyään milloin lattialla ja milloin hävitysuhan alla oltuaan. Hieman piti miehelle selittää, mitä virkaa esineellä on. Tässähän voi vieraat tehdä pienen aamuisen kasvopesun ennen eteisaulaan saapumistaan....
Mielessäni olevien tuolien etsiminen teetti työtä. Välillä tuntui, ettei maailmassa ole sellaisia tuoleja, joita halusin. Kunnes Torista bongasin tuolit, jotka olivat sadan kilometrin päässä. Mitäpä mies ei tekisi vaimonsa eteen. Lähdimme huristelemaan kohti Viitasaarta ja tuolit takapenkillä pysähdyimme vielä tienvarsikirpputorille. Sieltä tavara-ja romuröykkiöstä löysin käsintehdyn kuparin värisen tarjottimen kynttilöilleni ja pyöreän pöytäliinan. Ei todellakaan ollut turha reissu. Toki tuolit vaativat pientä fiksausta, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessani.