Fototapetti- rohkea valinta?

Tyttärien muutettua omiin koteihinsa, meille vapautui makuuhuone ja yksi ylimääräinen huone. Haluaisin huoneesta paikan, jonne saa tulla yöpymään, iltateelle tai viinilasilliselle. Voin itse pukeutua, lukea tai jopa kirjoittaa kirjaa. Huone, jossa viihtyy! Päätin aloittaa tapetoinnista. Vietin tunnin jos toisenkin, tapettikirjoja selaillen. Välillä tuli varma olo milloin mistäkin tapetista, "tämä se on"- tunne. Tuntui, että osaan jo ulkoa Tourutornin tapettivalikoimat. Raahasin painavia kirjoja pino kaupalla kotiin ja fiilistelin. Totuttelin miestänikin jo romanttisiin, vanhanaikaisiin tapetteihin. Kunnes jysähti! Tämä se on! Enää en voinut ajatella mitään muuta. Ja koska tapetit ovat miehelleni "paperin palasia" ja minulle yöunet vievä henki ja elämä- asia, ei liene epäselvää, kuka tapeteista sai päättää.
Levittelin palaset lattialle ja tarkistin, että palaset osuvat kohdilleen ja ovat samaa värisävyä. Jännitti ja pelotti tuleva urakka, sillä ohjeissa luki "fototapettien kiinnittäminen on haasteellista puuhaa, joten ohjeitten noudattaminen on erittäin tärkeää".
Sain veljeltäni lainaksi linjalaserin, josta olikin kovasti apua. Putkiloiden mukana tuli liisterijauheet. Tarvitsin vain vadin, liisteri- ja tapettiharjan.
Lopputulos on melkoisen kohahduttava! Kalustus on vielä vaiheessa, koska huoneessa on tyttäremme parisänky, jonka hän vie remontoituun kotiinsa elokuussa. Suunnittelin tilalle levitettävää vuodesohvaa. Haluaisin "Ruusuhuoneeseen" myös pyöreän pöydän, pari tuolia, lipaston ja joitakin hylly-juttuja. Ajattelin tehdä huoneesta romanttisen, pursuavan hörsyläisen. Yleensä pidän selkeästä, helposti siivottavasta sisustuksesta, mutta täällä saisi olla vaikka enemmänkin pölyjenpyyhkimistä.
Makuuhuoneeseen laitoin neljästä palasesta maalausmaisen fototapetin. Yöpöydät aiotaan uusia jossain vaiheessa, koska minulla ei edes ole yöpöytää. Ehkä miehen nurkkaukseen etsimme myös tyyliin sopivan pöydän, joka sopii hänen "toimistoonsa". Mutta kaikki aikanaan. Nyt sain kaikki rakastamani ruusut pihalta kotiin ruusutarhaan.

Viha-rakkaussuhde

Meillä ei ole vuosiin ollut viherkasveja kotona. Olen niin onneton viherpeukalo, ettei ole toista. Kasvit viihtyvät hetken, kunnes kuolevat kuivuuteen tai homehtuvat märkyyteen. Ja multa on pinnasta aina homeessa, joka erityisesti inhottaa minua. Alkukesästä kävin siskoni luona Vesilahdella ja innostuin todenteolla vesiviljelystä. Päätin urheasti tarttua tähän viimeiseen oljenkorteen saada meillekin vihreyttä ja elävyyttä kotiin. Ostin Viherlandiasta astian, hydrosoraa, vesimittarin, kasvin ja lannoitetta.
Pesin hydrosoran ohjeistuksen mukaan. Rapsuttelin kasvista varovasti mullat pois ja huuhdoin vielä juuret. Laitoin vesimittarin astian pohjalle ja soraa vähän päälle. Mies piti kasvia paikoillaan ja laittelin varovasti soran kasvin ympärille.
Vesiviljelyssä käytetään lannoitusainetta, jota laitetaan 3-4 kuukauden välein. Lannoite ripotellaan soran päälle ja vesi huuhtoo sen sitten juurille.
 Kasvia kastellaan mittarin osoittamaan määrään, mutta annetaan välillä vähän kuivahtaa, jotta juuret saavat happea. Ruukun pintaan voi laittaa koristekiviä tai normisoraa. Nyt jään jännityksellä odottamaan, onnistuisinko vihdoinkin!