Tässä pikku pupujen, kaikki näet päät...

Kukas se tämä nöppönen on ? Ei, ei se ole Oiva. Se on Oivan tyttökaveri Silva. Se on pieni 2 kuukautinen luppakorva. Tämän tytön hankinnasta meille oli etukäteen kerrottu. Isäntäkin sai tietää jo eilen asiasta. Homma oli hyvin suunniteltu sillä  Oiva leikattiin tänään. Leikkaus meni hyvin ja pieni potilas toipuu kovaa vauhtia. Basilikan lehtikin on jo maistunut. Nyt toivottavasti meidän pupuperhe on tässä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä...etukäteen.
Minä olen kaiken tämän tohinan keskellä aloittanut rippijuhlajärjestelyt. Päätin tällä viikolla, että ostan vaikka servetit, että tuntuu, et olisin tehnyt jotain juhlien eteen. Ostin myös korttitarpeet ja aloitin väkertämisen. Yritin innostaa juhlan sankaria mukaan askarteluun, mut ei voi vähempää kiinnostaa. Hän vain ihmetteli, kuinka minä aina jaksan innostua... Tästä se kaikki sitten alkaa. Tulen kirjoittelemaan aina välillä, kuinka valmistelut etenevät.

Hedelmäkakkuja

Tuttuni pyysi minulta hedelmäisiä kakkuja tupaantuliaisiin. Ne sopivatkin hyvin näin alkukesään. Tietysti hedelmäkakut sopivat mihin vuodenaikaan tahansa, niin pirteitä ne ovat. Laitoin sisään vadelmahilloa, vadelmia ja kermavaahtoa. Päälle laitoin mansikoita, ihan väriä antamaan ja sokerikiillettä päälle, hyytelösokerista. Kakkuja on ihana tehdä ! Ylimääräisistä kakunkoristeista tein omalle perheelle jälkiruokia.

Laukullinen hyvää mieltä

Nyt haluan esitellä teille keväisen laukkuostoksen. Ei voi sanoa, että hinta-laatusuhde olisi kohdallaan. Laukku on paljon parempi ja kauniimpi, mitä hinnasta voisi päätellä. Omasta mielestäni tein taas löydön ja onnessani laukkuani jo käyttänyt ainakin kahden ja puolen euron edestä. En raaski laukkuani kaappiin piilottaa, vaan ihailen sitä välillä salaa tuolin selkänojalla...

Piece of cake

Kevät on juhlien ja kakkujen aikaa. Nyt ajattelin tehdä suuren kakkupostauksen. Olisi hienoa, jos kakuistani olisi pientäkin vinkkiä jollekin, joka miettii minkälaisen kakun tekisin. Joskus minulla syntyy idea kakusta omassa päässä, mutta joskus joudun selailemaan ohjeita kirjoista ja netistä. Silloin kun näitä kakkuja tein, en tiennyt, että laitan kuvia vielä joskus omaan blogiini. Ei tainnut olla edes tietokoneita. Lapset olivat parhaita innoittajiani.

Kot kot

Viimeisin, eli tämä postaus, oli hävinnyt bloggerin toimesta. Meidän naisväki kävi jo kuumana häiriön aikana. Onhan se  harmi, jos tekee suuren työn ja postaus häviää noin vaan. Minun pienet postaukset on nopeasti korjattu. Paitsi, että sama fiilis ei synny enää.
Löysin kauan etsimäni kanalan, jota en etsimällä etsinyt, vaan mielessäni. Ja kohdalle kun osui, ei tarvinnut miettiä ostaako vai ei. Kanala kainaloon ja kassalle. Harvoin olen tavarasta näin onnellinen. Täällä voi sitten säilyttää vaikka onnellisen kanan munia... 

Äideistä parhain...?

Taas on vietetty ihanaa äitienpäivää. Lauantaina kokosin kesäkatoksen koemielessä heinäkuun rippijuhlia varten. Halusin nähdä, onko siitä hyötyä sateen sattuessa. Rupesin koristelemaan sitä ja siitä tulikin aika kiva. Mieheni laittoi äitienpäivälounaan ja tarjosi sen meille romanttisesti harsojen katveessa. Päivä vierähti liian nopeasti, vaikka meillä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Minun toivomukseni oli aamusauna ja sen jälkeen leppoisaa oleskelua. On ollut niin kiireistä lähiviikkoina, että halusin olla vain kotona. Suuret kiitokset miehelleni, tytöille, Timpelle, Chandlerille ja Oivalle ! Äitienpäiviä voisi olla useamminkin....

Meidän eläintarha

Onko ihana ? En tiedä, mutta vanhin tytär halusi ostaa itselleen hamsterin. Hän kysyi luvan meiltä ja lupasi hoitaa itse koko homman. Ja me tietysti annettiin lupa. Luulin, että eläinperheemme on nyt täynnä. Hän puhui meille suloisesta pienestä pupusta. Siihen sanoimme jyrkän ein. Meille ei pupua tuoda. Papanoita joka paikassa... ja meillähän on koirakin. Viettelimme rauhallista neuleiltaa Kerttusten kanssa, kunnes...pupu tuli taloon ! Olin niin hämmästynyt, että puikot oli pudota. Tyttö oli ovela ja toi pupun, kun meillä oli vieraita, eikä äiti voi järjestää kohtausta. Eikä äiti järjestänyt, eikä isäkään. Oivasta tuli meidän lellikki.