Pikkuinen kesäpesä

Parvekkeesta on pikkuhiljaa tullut lempipaikkani. Tänä kesänä olen viettänyt siellä erityisen paljon aikaa ja mieleeni tuli rueta vähän kohentelemaan sitä. Halusin lämpimiä ja vaaleita värejä sekä pehmeää, "pesämäistä" tunnelmaa. Pöytää etsiessä silmiini osui päivävarjo, johon ihastuin oitis. Näytin sitä miehelleni ja puhuin siitä. Raahasin jopa katsomaan ihastustani. En saanut kovin innostunutta vastakaikua.

Lopulta tuli se "osta sitten" siunaus ja minä lähdin siltä istumalta. Onneksi meidän lähellä on Annivalin sisustusliike, jossa viimeinen varjo odotti minua, varjonsa suppuun sulkeneena. Tekstiilit ovat Jyskistä, pöytä Kaluste Ojalasta, varjo Annivalista ja pehmusteet vanhasta päiväpeitosta, joka myöskin on ostettu aikoinaan Annivalista. 

Siksakkia

Ompelukone on minulle tosi tärkeä kapistus. En tule toimeen viikkoakaan ilman konetta. Jos kone ei toimi, menee hermot ja ärsyttää koko homma. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Minulla on ollut uusi Singer, edullinen peruskone. Pärjäsinkin sillä hyvin vähän aikaa. Välillä oli lainassa äidin kone (sekin temppuili) ja siskon kone (käyttöongelmia). Aloin olla jo epätoivoinen asian suhteen. Yhdeltä siskoltani kuulin, että kannattaa ostaa vanha kone. Etsin Torista vanhan ja edullisen koneen ja käytin sen huollossa. Liikkeessä kehuivat kovasti konetta ja tekivät siihen hyvän korjaus/huollon. Se tosin maksoi 125e, mutta vanhempi herrasmies sanoi, että koneesi on ikuinen. Niin hyvä se on! Olin onnesta sykkyrällä. Pelkäsin, että koneeni oli hutiostos, vaikka se jo koekäytössäni hyrräsi hiljaa kevyesti.

Ensimmäinen ompelutyöni uudella koneella on parvekekalusteisiin uusien pehmusteiden ompeleminen. Yritin löytää kaupoista muhkeat päälliset polyrottinkiseen sohvaan ja nojatuoliin. Niitäpä ei löytynytkään! Päätin käyttää jo parhaat päivänsä nähneen päiväpeittomme tarkoitukseen. Löysin meiltä ylimääräisiä tyynyjä ja pari häälahjaksi saamaa peittoa pehmusteisiin. Nyt lähes 30 vuotta palvelleet peitotkin saivat uuden elämän.

Ompelin istuimen ja nojan yhtenäisestä kankaasta. Apulainen mukana joka vaiheessa...

Nyt päälliset ovat valmiit! Olen muuttanut parvekkeemme ilmettä ja värimaailmaa luonnonläheiseen ja punertavaan suuntaan. Vielä on pöytä hakusessa ja pientä säätöä. Laitan joskus kuvaa lopputuloksesta, kun saan koko parvekkeen valmiiksi. Toivottavasti jo tänä kesänä.

Curly girl villitys

Kummityttöni kertoi, että hänen työpaikallaan naiset ovat innostuneet curly girl- menetelmästä.  Minulle asia oli aivan uusi ja rupesin selvittelemään sitä. Ostelin tarvittavia tuotteita (mitä hyllyissä sattui olemaan). Katselin YouTubesta mallia videoilta, kuinka homma toimii. Minulla ei ole luonnonkiharat hiukset, mutta taipuisat kuitenkin. Nyt vanhemmiten ne ovat alkaneet kihartua hiukan itsekseen. Vaikka lopputulos ei ole korkkiruuvikiharaa, olen tyytyväinen. Luulen, että kampaajakäynnin jälkeen homma toimii vähän paremmin. Varmaankaan yli vuoteen en ole kampaajalla käynyt. Nyt on aika panostaa tähänkin kuontaloon...

Hurjapäät Seikkailupuistossa

Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti kiipeilemään ja temppuilemaan korkeuksissa? En todellakaan tiedä. Minä olen vähän hurahtanut tähän touhuun. Käytiin testaamassa Laajavuoren seikkailupuistoa äitienpäivänä ja kyllähän se oli huippuhienoa. Vanhin tyttäreni kysyi, kuinka pystyt täällä kiipeillä, kun et uskalla maailmanpyörässä istua. Niin, sitä itsekin ihmettelen. Minulla on korkeanpaikankammoa, enkä yleensä pysty toimimaan korkealla ja alas katsominen tekee huonoa.

Korkealla pelotti aivan kauheesti ja ajattelin, että tämä on hirveetä, mutta ihanaa! Olen aiemmin kiipeillyt Saksassa pari kertaa ja olen iloinen, että Suomeenkin on tullut näitä kiipeilypuistoja. Ykkösestä neloseen kierrettiin kaikki radat, mutta vitosta en suosittele kenellekään. Nuorimmainen meni sen poikakaverinsa kanssa läpi ja kokemus oli lievästi sanottuna kamala. Tyttö oli täysin mustelmilla ja henkisestikin reitti oli ottanut todella lujille.

Meillä oli eväät matkassa ,joilla herkuttelimme välillä.  Olin tehnyt kolmioleipiä ja twix-piirakkaa. Lämmin kahvi antoi kivasti uutta puhtia. Oli ihanaa kiipeillä omien, jo aikuisiksi kasvaneiden tyttärien kanssa. Mieheni viihtyi paremmin maankamaralla ja kävi välillä autolla lämmittelemässä. Me käytiin hikoilemassa yläilmoissa :)))

Meikkituokio Oriflamella

Meikkaus ei ole koskaan ollut minun vahvimpia alueitani, enkä ole ollut edes kovin innostunut. Nyt keväällä kuitenkin minulle osui "arpajaisvoitto", jossa sain kutsua ystäviäni Oriflamen meikkaustuokioon. Meille annettiin opastusta meikkaukseen ja kokeilimme monenlaisia sävyjä. Jokainen teki itselleen Oriflamen tuotteilla kevyen arkimeikin.

Meikkivarastoni olikin sattumoisin suurinpiirtein nolla, joten tein pienen tilauksen perusmeikkejä, joilla pääsen alkuun. Tilasin pohjustusvoiteen, meikkivoiteen, luomivärin, huulipunan, muotoilupaletin (aurinkopuuteri, highlighter,poskipuna) ja muutaman siveltimen. Oli kiva kuulla  nykytrendejä ja oppia itse laittamaan kaunis, luonnollinen meikki. Ihastuin heleän punaiseen huulipunaan.

Saisimme kuulemma samanlaisen kauneustuokion, jossa opastettaisiin ihonhoitoa. Jos asut Jyväskylän lähistöillä ja haluaisit ihonhoitotuokioon, ota minuun yhteyttä. Minua kiinnostaisi kovasti ihonpuhdistus ja kosteuttaminen. Olin iloisesti yllättynnyt Oriflamen tuotteista. Tuotteita ei ole testattu eläimillä ja laatu tuntuu hyvältä. Hinnatkin olivat kohtuullisia.

Tyttären kuvausmallina

Koulutyöt tyttärelläni jatkuvat. Tällä kerralla aiheena oli henkilökuvaus. Valmiita kuvia piti lähettää viisi eri ihmisistä tai samasta henkilöstä viidessä eri paikassa. Meikki on myös Millan käsialaa, sillä hänellä on myös kosmetologin koulutus. Pyysin siskoni mukaan viettämään mukavaa päivää kuvausten merkeissä.

Tässä samalla tuleekin pitkästä aikaa asukuvia.Tämän mekon löysin sattumalta kirpputorilta ja ostin, jos ilmaantuu juhlia tulevaisuudessa. Malli on minulle mieleinen, jota mietin jo viime kesänä ommellessani mekkoa mieheni veljentytön häihin. Ja rakastan pitsiä ja tätä lohenpunaista väriä.

Pitsi todella miellyttää minua. Tämä paita on paljon pidetty ja myös lempiväriäni. Kerran pidin paitaa ruokaostoksilla Prismassa ja eräs nainen tuli kohti ja sanoi, että sinulla on todella kaunis paita. Olin yllättynyt ja hämmentynyt, mutta tietysti mielissäni.

Sininen neuletakki on hankinta Saksasta pari vuotta sitten. Käytössä usein eriväristen toppien kanssa. Muutenkin tykkään käyttää villatakkeja, koska olen aika viluinen ja toisaalta lämpimissä kodeissa voi helposti vähentää vaatetusta. 

Retroruokaa

Minulla on nykyään tapana antaa vanhemmilleni lahjaksi kolmen ruokalajin päivällinen. Heillä on jo kaikki mitä tarvitsevat (ja vähän ylikin), niin on vaikea keksiä muuta lahjaa. Ja minusta on kiva laittaa, kun on oikein aihetta.

Alkupalaksi tein tomaattikeittoa tuoreista tomaateista. Höysteeksi tofu-basilikarouhetta.

Kerroin vanhemmilleni, että uunissa on ruoka, jota en ole koskaan tehnyt enkä koskaan ole siitä tykännyt. Ihmettelivät ruuan esittelypuhetta ja nauroivat, mitä se voi olla! Neljä tuntia haudutettua silakkalaatikkoa. Kun olin lapsi, äiti joutui tekemään meille kaksi ruokaa. Toinen laatikko oli ilman silakkaa ;) Nyt aikuisena "jouduin" enoni lesken luona syömään silakkalaatikkoa ja päätin, että tätä teen joskus äidille ja isälle. Ja söin kyllä itsekin, vaikka en normaalisti syö lihaa. Ja ruokavalinta oli menestys! Lisäksi tarjolla oli vanhanaikaisesti rusinallista porkkanaraastetta ja puolukkahilloa.

Jälkkäriksi olisin halunnut tehdä oikein kunnon pullavanukasta vanilijakastikkeella, mutta päädyin kevyempään, nykyaikaisempaan versioon. Ostin yhden voisilmäpullan ja murustelin sitä viiteen annokseen. Väliin laitoin vadelmia ja mascarpone-vanilijavaahtoa. Sekin osui ja upposi kahvin kera kaikkien vatsoihin.